Surffaillessani ympäri Internetin ihmeellistä maailmaa, löysin sattumalta tieni hyvin mielenkiintoiseen artikkeliin koskien saksanpaimenkoirien jalostusta ja käyttötuloksien merkitystä siinä. Sen on kirjoittanut USA:lainen Valerie Miller, joka on pitkänlinjan sakemanniharrastaja Ohiosta.
(Alla olevaan on muutettu USA:n jalostusvaatimukset Suomen jalostusvaati(matto)m(u)uksiksi.)
KÄYTTÖTULOKSET: MIKSI NE OVAT TÄRKEITÄ SAKSANPAIMENKOIRAJALOSTUKSESSA?
Kasvattajat väittelevät kiihkeästikin siitä, että pitääkö koirilla olla titteleitä (titteleillä tarkoitetaan tässä asianyhteydessä siis rodunomaisia käyttökoetitteleitä, joten emme puhu nyt näyttelymenestyksestä) ennen jalostuskäyttöä. Jotkut omistajat ja kasvattajat ovat vahvasti sitä mieltä, että saksanpaimenkoirilla pitää olla käyttötuloksia ennen jalostuskäyttöä, jotkut taas eivät pidä tätä välttämättömänä.
Jos katsoo koiria, jotka ovat menestyneet erilaisissa työ-/harrastustehtävissä, kuten poliisikoirat ja muut harrastuskoirat (haku,- pelastus,- suojelu..yms. PK-lajit), niiltä löytyy usein sukutaulustakin käyttökoetuloksia saaneita koiria. Se ei ole sattumaa. Jos arvioi ja testailee tietynlaisia ominaisuuksia koirastaan (työskentely yms.), on helpompaa ylläpitää niitä ominaisuuksia sukupolvesta toiseen. Jos ei tästä asiasta taas tiedä mitään ja jättää valitsematta näitä hyviä ominaisuuksia jalostuskoiriin, silloin ne myös menetetään.
Jotkut väittelevät tittelien tärkeyttä vastaan sanomalla mm., että eiväthän ne muuta itse koiraa (muita erilaisia syitä unohtamatta). Itse titteli ei toki olekaan se tärkein asia, vaan se koko prosessi, joka tehdään sen saavuttamiseksi. Kun käyttää aikaa treenatakseen ja saadakseen koiralleen käyttötuloksen, oppii lisää siitä, mihin koira kykenee ja mitä ominaisuuksia siinä on. Kun sinulla on tämä tieto koirastasi, pystyt tekemään siten myös parempia päätöksiä jalostuksen suhteen. Ellet käy läpi treeni/koeprosessia, et saa myöskään tietoa koirasi heikkouksista tai vahvuuksista, kun jalostusasiat tulevat ajankohtaiseksi. Jotkut kasvattajat vain haluavat sivuuttaa tämän faktan. Se on oma etu, jos työstää oman koiransa ja kilpailee sen kanssa, siitä saa parhaat vastaukset koiransa ominaisuuksista, jolloin sen hyviä ominaisuuksia pääsee vahvistamaan. Jos menee siitä, mistä aita on matalin ja jossittelee, huijaa siinä lähinnä vain itseään.
Käyttötulosten saaminen ei ole helppoa, se vie aikaa ja vaatii työtä. On ehdottomasti helpompaa kasvattaa koiria ilman huolen häivää käyttötuloksista. Kuitenkin täytyy kysyä itseltään, millainen kasvattaja toivot olevasi? Valitettavan monet kasvattajat eivät halua kuluttaa aikaa ja vaivaa käydäkseen tätä prosessia lävitse, joten he valitsevat helpoimman tien. Ja se on puolestaan syy siihen, miksi saksanpaimenkoirapiireistäkin löytyy niin monta kasvattajaa, jotka tekevät ”jalostusta” dollarin kuvat silmissä. Valitettavasti useimmat pennunhakijat eivät ymmärrä tätä merkityseroa etsiessään pentua.
SV (Verein fur Deutsche Schäferhunde) on saksanpaimenkoirien järjestö ja rekisteri Saksassa. He vaativat, että jokaisella sakemannilla on oltava käyttötulos, näyttelytulos ja lonkka- ja kyynärnivellausunto ennen kuin niitä voidaan käyttää jalostukseen. Tarkoittaen siis Saksassa, että mikäli haluat käyttää koiraasi jalostukseen, on noudatettava noita määräyksiä. Suomessa saksanpaimenkoirien tilanne on JTO:n (jalostuksen tavoiteohjelma) mukaan muuttumassa parempaan suuntaan. Pevisassa on lonkat ja kyynärät ilman erillisiä raja-arvoja, mutta vanhempien lonkkaindeksien ka. on astutushetkellä oltava väh. 101. (Erilliset ohjeet ulkomaisten koirien käytöstä, ks. PEVISA-lista). Ja JTO:hon on kirjattu, että jalostukseen käytettäviltä koirilta vaadittaisiin myös käyttökoetulos. Edellisessä JTO:ssa oli kirjattu, että vaatimuksena olisi SchH1, mutta se taitaa jäädä toteuttamattomaksi haaveeksi, ainakin toistaiseksi. Joka tapauksessa täällä Suomessakin jo moni kasvattaja tekee töitä saadakseen koiralleen käyttötuloksen ennen jalostuskäyttöä, vaikkei se olekaan (vielä) vaatimuksena.
Etsiessäsi koiraa ja kuunnellessasi kasvattajia, kuulee monia syitä, miksei koiralla ole käyttötulosta. Suurin selitys on, että ei ole aikaa, mutta tästä huolimatta he ”tietävät”, että heidän koiristaan olisi vaikka mihin.. Jos jollakin ei ole aikaa edes treenata koiraa, voi herättää ihmetystä, kuinka sellaisella voi olla sitten aikaa kasvattaa pentueita ja kuinka hän perehtyy asiaan. Jokainen voi vakuutella, mihin kaikkeen omasta koirasta olisikaan. On vain yksi tapa todistaa se.
En keksinyt viisasta suomenkielistä vastinetta ”The proof is in the pudding” -sananlaskulle, mutta joka tapauksessa sillä haetaan sitä, että todellinen arvo/laatu voidaan arvioida vasta, kun se toteutetaan käytännössä eli tässä asianyhteydessä kisoissa/kokeissa, josta saa sitä näyttöä.
Linkki alkuperäiseen artikkeliin:
Thank you very much, Valerie!
Miksei ylläolevaa ajatusta voisi toki hyödyntää myös muissa roduissa.. Esim. bordercollieilla.. Shelteille ehkä käyttötulosvaatimukset tai ylipäänsä tulosvaatimukset ovat hieman utopistista, kun raukoilla ei edes ole mitään rodunomaista koemuotoa. Mutta silti erotettavissa on niistäkin ne, jotka kykenevät asioihin ja ne, jotka kykenevät asioihin aavistuksen huonommin ja sitten vielä ne, jotka eivät kykene. Kaikkiin kategorioihin kuuluvia käytetään jalostukseen, koska mitä nyt esim. näyttelykehässä pitäisi kyetä muuta kuin seistä paikallaan ja ottaa pari juoksuaskelta. No ok, ok, nykyisten näyttelysääntöjen mukaan pitää myös sietää tuomarin kosketusta ;). Kyllähän niitä pystyynkuolleita näyttelypatsaita näkee rodussa kuin rodussa ja osa niistä ainakin johtaa myös jalostustilastoja niin ikään monessa rodussa.
Varmaankin nämä aatokset riittävät tältä erää. :)
Torri touhuja osa 5 ja 6
Yhdet täysin leluetsintään keskittyneet treenit tehty hyvällä menestyksellä ja sitten tämä oman ”inhokki”lajin korkkaus eli ensimmäinen jälki on nyt neidille tallattu, kun sulaa maata on vihdoin paljastunut meidänkin pellolta. Ensimmäinen jälki nyt ei ainakaan vielä muuttanut asennettani positiiviseen suuntaan.. :D Pituus n. 20 askelta ja meidän tuurilla se pienikin osunut tuulenvire on vastatuuli ja siitähän tämä neiti tarkkanenä innostui, kun haistoi ”pääpalkan” erityisen hyvin. Jälki mentiin todellisella liinatuntumalla heti ensiaskeleesta lähtien, kun neiti rynnisti menemään mutaista nakkivanaa pitkin eteenpäin.
Katsellaan, miten homma etenee. :D Lujaa, jos Torrilta kysytään, muttei ihan niin tyylipuhtaasti kuin toivoisi.
Kommentit