Jälleen on viime päivät ollut toimintaa täynnä. Kuluneen viikon vietin lomaa Kannuksen suunnalla tiistaista perjantaihin.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Viikonloppuna en saanut koirien kanssa juurikaan mitään treeniä aikaiseksi. Perjantai-ilta meni juhlistaessa synttäreitä. Lauantai päivä meni näytelmissä, josta paremmin alempana. Lauantai loppupäivä meni agilityseuramme grillijuhlissa. Sunnuntaina taas suuntasin kohti Kannusta.

 

Tällä kertaa siis lauantain näytelmissä oli mukana sellaista sakkia meiltä, joille olisi pitänyt saada laatuarvostelu H. Velmua siis lukuunottamatta. Kummalekkaan H:n hakijalle ei sitten sitä H:ta tullut..

 

Åna the colliennäköinen shelttineitini vetäisi sitten elämänsä ensimmäisen (ja luultavasti myös viimeisen) EH:nsa! En kylläkään tajua, että kuinka se voi olla edes mahdollista.. Arvostelusta ei kuitenkaan saanut revittyä juurikaan oikein mitään hyvää esiin. Mutta enpä valita – päinvastoin!

 

Wau, joka luonnollisesti meni metsästämään sitä H:ta ihan ”varmuuden vuoksi”, jos siitä joskus joku valio tulisi. No eipä tullut tällä kertaa, vaan käteeni lykättiin T. Eipä kyllä sinänsä yllättänyt ja tuomari oli hyvin asiallinen. Onhan tuo rakenteeltaan vähän sellainen, että jopa sitä H:ta pitää metsästää. Arvostelu alkoi lyhyesti ja ytimekkäästi: ”Solakka uros.”  Ja olin silti tyytyväinen, koska arvostelussa mainittiin, että ”esiintyy reippaasti ja hyvä käytös.” Ei siis laisinkaan tarvinnut poikaa hävetä! Vaikka kieltämättä tuo treenaaminen näyttelyiden suhteen jäi tasan siihen kertaan. Mutta kuten arvata saattaa, niin pien poikasein ei oikein sulautunut joukkoon kirjavaan. J Mutta hyvä niin. Itse pidän huomattavasti enemmän tuon ulkonäöstä kuin kenenkään kanssakilpailijan.

Briitu ja viekas katse

 

 

Möhkömamman ISO maha

 

 

Briitu-mamma omassa lootassaan