Matkapäivitystä pukkaa. Itseni tuntien tästä on tulossa maratonikirjoitus muiden joukossa. Varoitus annettu.

 

Torstaina 8.9. starttasi Pirkkalan kentältä kone kohti Edinburghia, pitkän odotuksen jälkeen. ”Normaalit” ihmiset kai odottaisivat aurinkomatkoja tai muita lomakohteita, mutta itse olin siitä asti, kun kuulin/luin World Sheep Dog Trialsien järjestämisestä Englannissa, haaveillut matkaa sinne katsomaan paimenkoirien aatelisryhmää. Ja mitä enemmän kärpäsiä yhdellä iskulla, sen parempi. Yksi näistä kärpäsistä oli Anni, hänelle erityissuuret kiitokset majoituksesta ja seurasta! Oli hauska huomata, että ei ne Kannusajan asiat ole mihinkään kadonneet, sama meno ja melske jatkui saman tien. Useasti matkan aikana todettu lause ”mikään ei ole muuttunut.” ;) Muista isketyistä kärpäsraukoista kirjoituksen edessä.

Lentoni oli perillä puolenpäivän korvilla ja Anni oli Jazzin eli Jaskan eli Nastan kanssa minua vastassa kentällä. Silloin jopa sää oli aurinkoinen, waude! Edistä suuntasimme Annille eli Carlisleen.

Ensimaistiainen sanasta ’maisema’ avautui minulle jo siinä vaiheessa, kun kone lähenteli Edinburghin lentokenttää. Lisämaistiaisia tuli jokaisesta automatkasta, minkä taitoimme. Tässä vaiheessa myös varmaan asiallista varoittaa, että kirjoitus sisältää (huonolaatuisia) kuvia runsaasti kaikesta mahdollisesta.

Perille päästyämme sain ilokseni huomata, että Annin luona asui treenissä Flintin sukulainen, nimittäin sen äidin sisko - Fern. Lyhytkarvainen, mustavalkoinen, suurikorvainen ja sanoinkuvaamattoman sympaattinen olento. Olisin voinut ilomielin Fernin pakata matkaani muutaman muun yhtä suloisen olennon kanssa Suomeen palatessani!

(Fern & Jazz)

 

(Stonehouse)

 

(Maisemaa sieltä sun täältä)

 

(Jazzin yksi iltavilleistä)

 

(Pihapiiriä Annilta.. Taustalla näkyy kissahoitolaa)

 

 

Näihin kahteen viikkoon mahtui erittäin tiiviisti luonnollisesti bordercolliet ja paimennus sekä myös minulle täysin uusi tuttavuus, kissahoitola. En ollut ikinä uhrannut ajatustakaan kissahoitolatyölle saati edes sille, miten koko roska toimii. Nyt uhrasin, montakin ajatusta. Samoin uhrasin monta ajatusta itse kissoille sekä niiden aivotoiminnalle, joiden yhteenlaskettuna tuloksena en edelleenkään ole ottamassa kissaa. :D Matka toimi minulle siis tavallaan uuteen eläinlajiin tutustumisenakin, vaikka tottahan toki minun ei olisi Englantiin asti tarvinnut lähteä metsästämään kokemuksia kissoista.

Kuitenkin ensimmäisenä mainitut asiat (bc:t ja paimennus) veti ymmärrettävästi pidemmän korren ja yritin imuroida itseeni kaikki mahdolliset asianrippeet, mitä imuroitavissa oli.

(Yksi Lonscalen kissoista)

 

Muutaman kerran tuli käytyä myös Keswickissä itse Derekin tilalla (eli Flitin kasvattajan luona). Olin ihan onnesta soikeena, kun sain viimein nähdä koiria, mitä Flintinkin takaa tulee sekä myös muita mielenkiintoisia uusiakin tuttavuuksia. Flintin emän, Pennyn, näkemistä olin odottanut kaikesta huolimatta ehkä eniten, enkä suotta! Oma poikani on nimittäin sen suora kopio, mutta (onneksi) miesversiona! Sympaattisuuspisteitä ropisi neidille täydet ja vähän päälle, olin niin otettu. Anni esitteli minulle paikkaa ja koiria ja sanoi yhdessä tilassa, missä oli jälleen muutama koira, että ”täältä sun pitäs tunnistaa yks.” Käänsin katseeni ja näin erittäin tutun, rakastettavan naaman ja vienon hännänheilutuksen, ei ollut siis emäkoira hankala tunnistaa, vaikka ensimmäinen kerta livenä nähtynä olikin!

Toinen erittäin mielenkiintoinen tuttavuus oli Ebonyn ihana isukki, Flash! Tämä jäyhä jököttäjä, vääpeli Körmy, sikaniska..whatever. Kaikki siis pelkällä rakkaudella annettuja nimiä, sillä Flash oli minuun vetoava jyhkeä urosmainen UROS. Mahtipakkaus! Ebony on aivan isänsä tyttö, mutta onneksi on kuitenkin äidiltään perinyt jotain narttumaisia rippeitä olemukseensa, ettei ihan niin ahkerasti testosteroni höyryä Ebonyn läheisyydessä ;).

Kolmas odotettu tuttavuus oli Ebonyn sekä Flintin yhteinen pappa, Laddie. Mainetta ja kunniaa niittänyt upea herra. Hyväkroppainen ja -päinen, suhteellisen kookas uros. Hieno mies! Näin Laddien myös itse kisoissa, ne pääsi Derekin kanssa semifinaaleihin saakka.

Kaikki koirat tietenkin olivat mielenkiintoista nähdä, mutta nuo kolme sellaisia, joiden näkemistä livenä olin odottanut siitä asti, kun Flint lensi Suomeen. Sitten pitäisikin päästä Norjaan katsomaan Flintin isää vielä ;D.

Muutamia Flintin sisarpuolia tuli myös nähtyä, esim. Jura, joka oli naamansa väritykseltään aivan yltiösöpö panda!

Näin myös uusia koiranaamoja, olin erittäin otettu, kun näin Derekin uuden, nuoren koiran työskentelyä. Mirk oli ilmiömäinen! Jos voi puhua rakkaudesta ensi silmäyksellä, niin näin kävi. Mahtava.

Jazzin ja Virpin Martin paria siskoa tuli lällyteltyä ihan antaumuksella. Samaten niiden mummu, Spice, oli aivan mahtavan kokoinen narttu. Erittäin hieno ja samalla vielä (omaan silmään) kaunis ja osasi paimentaakin erinomaisesti (olikohan ihan kamalan suuri yllätys? :D)!

(Näkymä keittiön ikkunasta Derekillä)

 

(Näkymää ulko-oven edestä...)

 

(Maailman ihanin Penny)

 

(Fern-täti jälleen)

 

(Martin ja Jasonin sisko)

 

(Toinen samaa sarjaa)

 

(Ebonyn isukki takaviistosta..Pönäkkä!)

 

(Pentuja: Meg x Mirk)

 

(Pentuja: Ciara x Flash)

 

(Melkoinen Kone koiraksi. ;) )

 

(Tilan rumin yksilö - kalkkuna.)

 

Annin luona treenailtiin vaihtelevasti ja epäsäännöllisesti koiria. Sain kokeilla hieman päälle vuosikasta, Ziggyä (a.k.a Hengailija-Ziggy), jonka kanssa väänsinkin tuon parin viikon aikana muutamatkin treenit vaihtelevalla menestyksellä. :D Se auttoi aavistuksen suurta tuskaani paimennuspaitsiossa.

(Ziggyn näyte paimennuksesta)

 

World Sheep Dog Trials oli toinen, joka auttoi toisaalta tuskaani, mutta aiheutti kuitenkin varsinaisen treeni-innon loppusyksylle. Sanomattakin lienee selvää, että noissa kisoissa näkyi loistavia suorituksia, mutta myös epäonni oli joillakin koirakoilla matkassa. Olin hyvässä kohdassa mielestäni nähdäkseni jaon, häkityksen ja singlen. Niissä tarvitsinkin lisäoppia kaikista kipeimmin, vaikka toki raakile olen aivan jokaisessa osa-alueessa, mutta enpä olekaan noihin karkeloihin tähtäämässä. Ei siitä sen enempää. Katsomosta oli erittäin helppo kommentoida, nähdä tilaisuudet (myös menetetyt sellaiset) ja jännittää suomalaisten suorituksia. En voinut kuin ihailla ohjaajien häkitystaitoja, kisahermoja… Kaikkea mahdollista. Jotkut ohjaajat saivat oikeen kylmänväreet pintaan jaoissa ja singleissä! Voi, kunpa joskus itsekin osaisin… Oli kuitenkin harmittavaa nähdä ykköspellolla koirien tekevän aivan liian suuren hakukaaren, häviten usein horisonttiin hakemaan lampaita. Siitä lähti runsaasti pisteitä ja kului aikaa aivan suotta.. Niiden kohdalla se eniten harmitti, ketkä sen jälkeen tekivät mukavan temmokkaan ajon, onnistui ykkösellä jaossa, häkissä ja pisteeksi i:n päälle teki vielä upean singlen. Mutta ainahan ei voi voittaa tai mennä kaikki niin kuin oppikirjassa. Etenkään lajissa missä toimitaan kahden täysin erilaisen eläinlajin kanssa (kyllä, tätä asiaa jaksan peräänkuuluttaa, aina.).

Olimme kahtena päivänä katsomassa ja sää suosi vallan muikeasti, torstaina porotti aurinko ja lauantaina ensin aavistuksen sateli ja oli hieman koleaa, mutta kyllä se aurinko jaksoi silloinkin mollottaa. :) Oli erittäin antoisaa ja olin todella onnellinen, että sain mahdollisuuden lähteä kisoja pällistelemään!!

(Häkitys tulossa)

 

(Jako tulossa)

 

(Kisapelto nro 1)

 

(Kun katseensa käänsi kisapellolta sivuun, näkyi tällaista)

 

(Ja meillä kaikilla oli niin muukaavaaaa)

 

Kaksi viikkoa meni hurjan nopeasti, Suomeen palaaminen ei oikein ajatuksena maittanut ja aina jaksan itseäni kiusata ajatuksella, että josko pakkaisin elämäni (koirani) autoon ja lähtisin. Se ei ihan lähivuosien realismia ole, mutta ehkä joskus. Sitä ei kukaan tiedä.

Kahden viikon aikana sain pieneen päähäni runsaasti asioita, muistoja (kiitos maisemamuisti ;)), kokemuksia, mietteitä ja odottamisen aihetta. :) Englannin kulttuuriin pääsin tutustumaan niin leffateatterin, pizzerian kuin baarinkin muodossa. Oliko meillä mukavaa, oliko?

 

(Ehkä terveellisin ateria koko kahden viikon ajalta ;) )

 

(Tämmönen kaiffari havitteli koiranruokaa...)

 

(Merenrantakävelyllä)

 

(Piti pitää silmät auki kävellessään.)

 

 

(Lisää maisemaa, yllättävästi sateista ;) )

 

(Kyllä se aurinkokin näyttäyty oikeesti)

 

(Näitä kuvia riittäs..)

 

(ja riittäs..)

 

Totaalinen rentoutuminen tapahtui ja loma tuli tarpeeseen, jotta nyt jaksaa lähteä rakentamaan omaa elämäänsä hyvillä mielin.

 

KIITOS ANNI!

(Viimesenä iltana vielä fiilistelin Fernin kanssa paimennellen. Voiko noin pienellä koiralla olla noin suuret korvat?!)