Do diin, vihdoista viimein on taas jotain tämänkin blogin alkuperäisaiheeseen liittyvää kirjoitettavaa. Parempi antaa vyöryä nyt heti pois, ettei vain aihe taas karkaa joidenkin liikennetapahtumien pariin. Siis… olemme treenanneet, woooou.

 

Menneellä viikolla nautimme agilityhallin antimista kolmesti. Ekalla kerralla oli mukana vain nuoret pojat eli Flint, Touho ja Tom.

Touho on ottanut jonkinsortin edistysaskeleita, pikkutirppa rakastaa putkia (taitaa tuo putkihulluus kulkea tuossa suvussa) ja puomi on yksi special osaamisen aihe. Pikku Touks on niin täpäkkänä siellä alastulolla ja selkeästi tietää tehneensä oikein. Etenemme kaikessa rauhassa, mutta parin viime treenin aikana se on saanut vikkelät jalkansa allensa ja uskon, että siitä tulee suhteellisen samantapainen menijä kuin siskopuolestansa, Temposta. :)

Tomppaan olen edelleen tyytyväinen, teemme jo kunnon ratapätkiä, välillä vaikeampaa ja välillä helpompaa ja nopeutta ei puutu myöskään. Välillä se kirmaa onnessaan esteen ohi ja kas kummaa, voin siinä kohtaa todeta olevani aivan liian lähellä estettä. Tästä köpöttelemme aasin tavoin kyseisen eläinlajin siltaa pitkin herra F:n, joka sitten vasta tarvitseekin sitä suoritustilaa itselleen. Onneksi minulla on sentään jotain pienen pieniä muistinrippeitä Waun agilityajoilta, niin etäisyydet eivät tule puuntakaa. Tajusin (kerrankin) jotain ja tällä kertaa se oli se, että minähän olen ollut tiukkis. Olen ollut aivan liian tiukkapipoinen Flinden agiliitelyn kanssa ja kieltänyt haukkumasta, kieltänyt siitä, tästä ja tosta. Miksiköhän? Minunhan ei pitänyt ottaa asiaa vakavasti tämän koiran kanssa, vaan toisin kävi näköjään. Hupsista. Mutta onneksi siis huomasin tämän itselleni sopimattoman vakavuuden ja näissä treeneissä löysäsin Tomera -pipoani tuntuvasti ja hetihän se vaikutti treeniinkin positiivisella tavalla. Ei nyt oteta paiseita tästä, vaan annetaan Flintin liitää siihen asti, kun se liitää minun kanssani suurin piirtein samaan suuntaan ja suhteellisen hallitusti. :)

 

Toisella kertaa oli mukana vain Tom ja teimme hyvin pieniä treenipätkiä, jotka sujuivat vaihtelevasti, mutta onneksi pääasiassa hyvin. Muuten voisin taas huolestua omasta ohjaamisestani. (Aivan kuin huolenaihetta ei olisi…) ;)

 

Kolmannella kerralla mukana oli 3 x T eli Tom, Touho ja Tempo.

Tom teki pientä ratapätkää suht. sujuvasti.

Touho teki omia specialesteitään pääasiassa ja välillä pieniä ohjausharjoitteita hyppy-putki yhdistelmillä.

Tempo palasi juoksulomaltaan ja oli aikamoinen vauhtimato. Osa kohdista oli ensinnäkin hyvin vaikea suunnitella tuollaiselle pyörremyrskylle, saati sitten toteuttaa. Julkinen valitus siis radan suunnittelijalle, joka kylläkin sattuu olemaan itse blogin rustaaja. Ohhoh. :P

Pistetään nyt sen piikkiin, että kolmen viikon treenitauko on patouttanut tähän Kultaiseen Katuharjaani eli rakkaaseen silmäterääni sellaiset menohalut, ettei nyt ihan aina voi mennä buenosti. (Aina voi selittää…)

 

Eilen pääsi Gitte vihdoista viimein juoksutahmeudestaan ja tällä kertaa lopullisesti, koska kävimme iloisesti kohdunpoistossa. Samalla löytyi oletettava syy juoksuaikojen tahmeuteen ja vaisuuteen agilitynkin osalta, koska munasarjoista löytyi kystia. Mahtoi olla raasulla kipeät oltavat, onneksi ongelma on nyt kirjaimellisesti poistettu ja neiti saa nyt olla kaikessa rauhassa sairaslomalla. Ohessa kuva tuoreesta leikkausarvesta. Lisäksi sain olla kerrankin ylpeä itsestäni, koska sain nähdä sitten poistetun kohdun ja munasarjat kystineen ja en pyörtynyt! En edes alkanut voimaan pahoin! Lisäksi vilkaisin, kun haavaa ommeltiin umpeen. Ne ketkä tuntevat minut, tietävät kuinka suuri asia tämä on. :) Nimimerkillä mm. koiran ruumiinavausta lattianrajasta seuranneena, enkä kyllä ollut ihan tässä ajanlaskussa mukana sillä hetkellä.

Kaikkeen siis ainakin jotenkin tottuu!

 

Tänään käytiin paimentamassa Jatan luona pitkästä aikaa. Kyllä oli ihanaa pureutua tämänkin lajin pariin, eikä paukkuva pakkanen haitannut harrastusta lainkaan! Mukana oli Jokke ja Flint. Joken turinat jälleen herran omassa blogissa, mutta Flint turisee tietenkin tässä. Huomasi kyllä, että viime treenikerrasta oli pienehkö tovi vierähtänyt. Treenin alku oli melko lennokasta.. Jouduin ihan oikeasti jo käskemään, että nyt perhana teet sen kaaren, niin kuin paimenkoiran kuuluu. Ja alkoihan se sitten sujua, kun paineilmaventtiili saatiin avattua ja ylimääräiset höyryt pääsivät taivaan tuuliin. ;)

Kesää tämän harrastuksen takia odotellessa…

Jatalle iso kiitos!!

 

Loppukevennyksenä: On se nimensä veroinen ;)