Keskiviikkona oli Funnyn laskettu aika tarkalleen. Aloimme keskiviikon ollessa jo ehtoopuolella miettimään, että kauan tuo möhömaha ajatteli vielä lapsiaan sisällä pitää ja että koska sitten mahdollisesti pitäisi lähteä ottamaan ell. yhteyttä. Eli minkäänlaisia merkkejä synnytyksen alkamisesta ei ollut ja edes lämmöistä ei juuri saanut mitään irti, radikaalia laskua ei tapahtunut oikein missään vaiheessa. Ja sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta, se aloitti työntövaiheen keskiviikkona klo. 23 korvilla ja hetken ponnistelun jälkeen saatiin ensimmäinen pentu maailmaan. Ja siitäpä tuo sitten alkoi ja tasasen väliajoin putkahti pienokainen maailmaan. :) Synnytys sujui erinomaisesti huolimatta siitä, että narttu oli ensimmäistä kertaa näissä hommissa. Yhteensä siis neljä pikkuista tyttöä tuli ja kaikki soopeleita, kuten pitikin. Mammakoira ja lapsukaiset voivat hyvin ja paksusti. :)

 

 

Tämä viikko kului suhteellisen treenivapaasti etenkin agilityn osalta. Viime lauantain yhteistreenit sujuivat Tempon kanssa niin hemmetin… HUONOSTI, että päätin ihan vain huvin vuoksi pitää viikon totaalitauon ja katsoa taas tänään yhteistreeneissä, että onko Kultainen Katuharja yhtään kasvattanut aivoja. Ja toki itsellänikin olisi toiveita tuon pääkopan sisälmyksen kasvattamisessa, mutta kun viikonkin malttoi pysyä lajista erossa, on into taas mieletön ja tyhjä pääkoppa täynnä ideoita (, joita en muuten takuulla illalla enää muista). Olisi kuitenkin kiva taas palata Teen kanssa niihin pentuagiliitoihin, jossa vain ei voinut tehdä virheitä, kun kaikki oli niin heleppoa. Ja voisin melkein väittää, että pentuagiliitoaikoina olisin halunnut jo edetä kovaa tahtia ja päästä treenaamaan ”oikeita asioita”. On se kumma, kun koskaan ei ole tyytyväinen tämä ihmismieli.

Lisäksi Gitten lopettaa tänään treenitaukonsa, kun ollaan muutama hieronta käyty lävitse. Saas nähdä, mitä tauko on saanut aikaan..

 

Sitten tämä ystävämme, hupiveikkomme, Pinja. Tiistaina käytiin syväjäätymässä purutreeneissä, jotka olivat sitten viimeiset Janin vetämät, kun me Pinjan kanssa vaihdetaan Ilkkaan parin viikon tauon jälkeen. Näissä treeneissä Pinjalle annettiin vähän painetta puolustusalueella ja heti oli koiralla toinen ääni kellossa, mistä en juurikaan yllättynyt. Paineessa se työskenteli viime kesänäkin puruissa aivan toinen ilme kasvoillaan – sellainen suloisen kiihkeä ja aina sen ilmeen nähdessään pystyn ajattelemaan, että tästä voi vielä oikeasti ehkä tulla jotain.

Tottistakin vähän työstettiin kentällä. Siis sanan vähän kirjaimellisessa merkityksessä. Otimme siis vain seuraamista, liikkeestä istumista, liikkeestä maahanmenoa ja pari kertaa luoksetulon loppuosan. Ella pysytteli takanamme ja kertoi seuraamisessa, jos lähti aukeamaan. Pitäisi aina treenata sillä lailla, että siellä on joku joka sanoo taikka sitten peili. Mutta raahaa nyt sitten joihinkin pihatottiksiin aina joku peili mukanas, kun pikaisesti otetaan pari liikettä.

 

Loppuun pieni läppä kuvakevennys, joka kuitenkin on ihan sinällään aito, että autoni vartiointia voisi kutsua Cinan palkkatyöksi. Pienen Sorsan turvallisuus on taattu aina kaupungilla, kun Cina on mukana (joskaan verhoilun turvallisuus nyt ei ole aivan täysin taattu, mutta toistaiseksi kaikki on pysynyt ennallaan).