Noin on takana treenitäyteinen viikko. Ja ei voi muuta sanoa kuin, että oli erittäin piristävää pitkästä aikaa treenata kunnolla. :) Vaikka en pystynytkään siitä vielä ihan täysillä nauttimaan polveni takia, mutta kuitenkin.

Maanantaina treenattiin hakua Pesäkivillä. Oli kiva pitkästä aikaa treenata täysin uusissa maastoissa. Wunderbaumilla otin pari hakua metsään ja pari kiville. Ensimmäinen ilmaisu metsässä oli aika mielikiintoisen kuullosta... vois sitä ehkä jossain määrin haukkumiseksi sanoa.., mutta on se paremminkin ilmaissut. Seuraava ilmaisu menikin jo hieman paremmin. Itse hakeminen sujui mielestäni ihan hyvin. Kivillä keskityttiinkin enemmän siihen ilmaisuun. Olin Wutsiin erittäin tyytyväinen! Se haukkui todella mainiosti ja kuuluvasti. Jee jee! :)

Tiistaina lähdettiin päiväksi Kokkolan raunioradalle. Oli aivan mielettömän ihana päivä! :) *tahtoo uudelleen* Otettiin ensin pari etsintää. Etsimisinto oli kodallaan ja "mummotkin" löytyivät hyvin ja ilmaisu oli myöskin hyvä. Sitten otettiin hieman tottista ja ketteryysesteitä. Ei minulla ole minkäänlaista valittamista Poijjaan suorituksista. Seuraamiskuviomme on nyt luonnollisesti melko lyhyitä (kiitos rampajalka..) Tottistelun jälkeen taas rauniohakuiltiin. Nyt otettiin hieman vaikeammilla piiloilla. Ensimmäinen sujui ihan hyvin, mutta umpipiilo tuotti "lieviä" probleemeita. Huomasi kyllä, että tuon "aivot" (lue: herneet) ylikuormittuivat. Se jopa jätti "mummon" kerran piiloon... olisi syytä kyllä hävetä! No joo no.. avustettuna saatiin lypsettyä jopa pieni umpipiilon ilmaisu, mutta väsymyksen / ylikuormittumisen huomasi siitäkin, että lempilelukaan ei enää kelvannut. Hieman harmitti kyllä. Viimeiseksi otettiin vielä pienen tauon jälkeen ihan easy etsintä, että saataisiin onnistunut suoritus. Sehän sieltä tulikin ja ilmaisukin sujui! :) Jee! Ja täytyy vielä toistamiseen mainita, että oli aivan sairaan IHANAA! *hehkuu hehkuu*

Keskiviikkona lähdettiin Taimiksille. En viitsinyt Waulla ottaa muuta kuin esineruutua. Ja saatiin ihan onnistunut treeni. Olisin nostattanut Wunderilla sieltä 3 kertaa esineen, ellei se olisi tuonut sieltä ensimmäisellä kerralla kahta.. Nooh.. Pääasia, että Poijjaalla on etsimisintoa. En nyt tohdi sille kauheasti ilmaista mitenkään, että se tekee erilailla kuin suunnittelin, koska se ei sitä tahdo kestää. Sen olen saanut oppia kantapään kautta. Toivottavasti ikä toisi vähän järkeäkin.. (jep, sekä koiralle että ohjaajalle.) Ihan OK treeni siis kuitenkin.

Torstaina otettiin "vaihteeksi" hakua, mutta jälleen uudessa maastossa. Heti ensimmäisen haun aikana huomasi, että nyt ei tule kyllä mistään mitään. Eikä siitä tullut. Se juoksi "ukon" ohi kahdesti. Lopulta, kun se sen löysi, niin ilmaisu oli KAMALA. Niin hirveä se oli viimeksi silloin, kun opetin sille koko asiaa. HUH. Ainoa, mikä onnistui edes jotenkin, oli umpipiilon ilmaisu. Sekin itse asiassa onnistui vasta joskus kolmannella kerralla kohtuullisesti ja sen jälkeen parani. Tämän päivän osalta treenit siis eivät menneet aivan putkeen... Ehkäpä treenitäyteinen viikko vei hieman voimia koiralta. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että se on vasta nuori. Ja eihän sitä aina voikaan onnistua.

Perjantaina oli tasontarkastukset. Ja kuten osasin aiemmin uumoilla, se meni päin per...tä. Kyllä jotkin jutut onnistuivat ihan kohtuullisen hienosti, mutta homman pilasi viimeistään se, että viereisellä kentällä korjattiin esteitä, joten kuului vasaranpauketta ym. Siitähän pieni ääniherkkä mies meni aivan toimintakyvyttömäksi. Ajoitus oli tietenkin sattumoisin aivan bueno: meidän tällä hetkellä kriittisin liike, luoksetulo, oli juuri kesken. Löin sitten hanskat tiskiin, koska en enää omannut ylimääräistä energiaa itseni keräämiseen. Lausuin pari ärräpäätä itselleni, kehuin koiraani ja jään "innolla" odottamaan arvosanoja, jotka ensi viikolla. Voisi jäädä tulematta, koska uumoilen, ettei sieltä luonnollisestikaan ykköstä parempaa ole tulossa. No ei auta itku markkinoilla, vaikka joskus tekisikin mieli vain heittäytyä maahan ja karjua ja huutaa. No ei auta nyt märsätä, vaan on opittava elämään asian kanssa, että minulla on Herkkä koira isolla H:lla. Jotain hyvääkin mahtuu sentään näihin treeneihin: nopeat liikkeestä makaamiset ja paikallamakuu hyvillä häiriöillä lopussa. Kaikesta huolimatta rakastan Wutsi the Wunderbaumia, vaikka jaksankin aina valittaa.  Mutta ehkä jokainen ymmärtää, että aina ei voi olla hyvä päivä ja tämä päivä oli näköjään sellainen, että nousin sängystä väärällä jalalla (eli varmaan sillä kipeällä...)

Kuitenkin oli antoisa viikko ja hyvä mieli tuli vielä perjantaina, kun sain kuulla tulevasta perheenlisäyksestä. :)