Otsikko kertoo mm. kaiken tämän hetkisestä hyperkatiivisuustilasta! Joka on suorastaan käsin kosketeltavaa, koska tuon tasoinen vitsi jaksaa naurattaa! :D Vai oliko se lääkitys sittenkään ihan ok?

 

Menneellä (tai actually kuluvalla) viikolla pääsi Åna ja Gere käymään koirien Specsaversilla näöntarkastuksessa eli siis käytiin vähän peilailemassa, että vieläkö muorikoiran kelpaa katsella ja Geren myöskin. Kummaltakaan ei löytynyt silmistä yhtään mitään moitittavaa!

 

Keskiviikkoiltana Ynni liittyi seuraamme, jotta torstaiaamuna voisimme herätä reippaina reenaajina aikasin aamulla ja suunnata hallille reenaamaan. Ja näin kävi! ;) Otin Klimppi-Flintin ja Tompan tekasemaan kenraalit tulevan vkonlopun kisoja varten. Flintille kunnon reeniä ja Tompalle muutama kepeillelähetys, kontaktit ja yksi pieni ratapätkä. Sen pituiset ne. Se tunti ei riitä mihinkään. :D

 

Pinja oli viikon jokaisena päivänä uskollinen vetojuhtani / wb-huskyni. Sain elävästi seurata myös talven kehittymistä:

Maanantaina parin kilsan lenkki asfalttitiellä, joka EI ollut vielä tarpeeksi jäässä.. ”Hyvä, vetoovetoo...!” *TÖKS* ”Ai s**tana!” Pinja-raukka. Onneksi oli asialliset vetovermeet joustoineen, niin ei käynyt koiran selän päälle yhtä paljoa kuin oman masuni päälle, kun lennähdin ohjauskapulaa päin joka töksäyksellä.

Tiistaina kärräsin itseni, koirani ja vetovermeet pienemmälle hiekkatielle, joka oli jo tarpeeksi saanut jäätä pintaan ja matkaa lisättiin heti, kun luistikin paremmin.
Keskiviikkona sama juttu, samoilla huudeilla ja matkaa taas lisää.

Torstaina-aamusta näytti jo asfaltin pintakin lupaavan jäiseltä, eikä asfaltti siintänyt enää juuri mistään kohtaa, siispä uusi yritys maanantain tapaan ja pidennettiin matkaa jälleen, koska ei tullut *töks*-ilmiötä missään kohtaa! ;)

Perjantaina pieni palautteleva lenkki asfalttitiellä, joka siinsi ainoastaan valkoisena ja jäisenä, joka tarkoitti sitä, että kelkkakin luisti kuin unelma. Joku about neljän kilsan palautteleva ja sitten Pinjalle ansaittu vkonloppuloma. :)

 

Ja mullekki vkonloppuloma, joka kisareissunakin tunnetaan, mutta otin sen enempi loman kannalta, koska sain nauttia mahtiseurasta ja se on tälläselle sosiaaliääliölle isompi osa kuin itse kisaaminen! Lauantaina Flintille hyl – 5 – 10. (Vai meniköhän se tossa järjestyksessä?) Anyway. Femmaradalla rima, kybäradalla kielto pituudelta + rima ja hyllyradalla ihan ranttaliksi heitettiin taas ihan koko leikki.
Tompalle hyl – 10. Kaksi rataa mentiin, kun kolmannelle oltais päästy vasta jossain vaiheessa ja siitä olis UniMasa vetänyt kyllä palkokasvin syvälle hengityselimeensä, joten lähdettiin köröttelemään meidän yösijaan Sarin luo. KIITOOOOOSS täysihoitopalvelusta! :)

 

Tänään (sunnuntaista puhutaan) jatkui kisailut kolmosilla eli Gitellä ja Tempolla meikän osalta. Tempo 5 (harmittaa) – hyl – hyl. Femmaradalla tuli putkesta pois. Sitä harrasti jo noin puolet edellisen päivän kakkosista ja toiset puolet tämän päivän kolmosista. Hööh. Hyllyt nyt oli sellasia a) ohjaajan tunarointeja, joiden vaikutuksesta ne päätyivät b) Tempon temmellykseen. Gitte hyl – hyl – 0. Muori pisti parastaan noin niinkun yleisesti ja oli aikaste ihku (ollaan siis kisattu viimeks piirM:ssä ja treenattu kerran n. kuukausi sitten). Hyllyt oli mun urpoilun tuotoksia ja nolla oli perusGitteä ja riitti viidenteen sijaan. :)

Täytyy sanoa, että tasaista tulosta viikonlopun saldona. Harmi juttu, että ne lasketaan vain huonoiksi tuloksiksi. Tästä ei pääse kuin ylöspäin. Toki voi pysyä myös samalla tasolla. ;)

 

Videoita tulee meidän superonnistumisista (NOOOT) galleriaan taas jossain kohti, kun saan seuraavan viitseliäisyyskohtauksen, kiitos videoista kuuluu Sarille lauantain osalta ja Lauralle sunnuntain osalta! :) Muchas gracias!