Melkein pidimmekin näppimme erossa agiesteistä..

Heti 25. päivä käytiin kinkunsulatustreeneissä Ånan, Temen ja Pinjan kanssa.

Ånalla meni aika kovaa, mutta se osui myös aika hyvin aina oikeille esteillekin!

Temellä meni niin ikään kovaa, mutta sen esteiden haku on vielä hieman kyseenalaista. Positiivista kuitenkin on, että se ei enää kirmaa täysiä putkeen, kun sellaisen bongaa radalta, vaan enemmänkin ”ongelmabongauksia” alkaa olemaan kontaktit. Negatiivista nyt on esteiden (hyppyjen) kiertämisen lisäksi kepeillä kiirehtiminen. Yritän pitää itseni suhteellisen rauhallisena ja kävellä keppien vieressä, mutta Tempolla on hirmuinen kiire ja se alkaa paukuttamaan ja välillä vain jättää jonkun satunnaisen välin pujottelematta… Hakeminen kyseiselle esteelle on kyllä parantunut, mutta se suoritus olis kans ihan mukava saada kuosiin!

Pinja tuli muistelemaan pitkästä aikaa agilityn saloja ihan vain vietin kasvatus mielessä. Ja sehän juoksi niin, etten meinannut perässä pysyä. Ja kävi aika kuumana, eli harvoin hyvä tulee tai jotain..

Sen sijaan tottiksissa oli taas ylivoimaisen vaikea tehtävä nousta maasta seisomaan puhtaasti. Ja seuraaminenkin on aika haastava tehtävä. Jotenka mitä tästä opimme – unohdetaan toko ja keskitytään agilitaamiseen! ;) Kyllä kiitos.

 

Sitten 26. päivä oli seuran treenit, mutta paikalle ei ilmaantunut muita kuin meidän poppoo. No kyllähän mekin saadaan helposti siellä aika kulumaan, kun äitellä on mukana Kurttu tokoilemassa, isällä Iines agsaamassa ja minulla sitten Gitte, Åna ja Teme agsaamassa.

Sujui vaihtelevasti, as always. Tempo teki vain nopean, pienen, helpon treenin. Välillä juostiin komeassa kaaressa esteiden ohi ja välillä taas osuttiin niihin. Kepeillä samaa ongelmaa edelleen havaittavissa. Kontakteihin olen tällä hetkellä tyytyväinen!

Gitte on hidas ja se pitäisi hieraista. Tai no hidas ja hidas, mutta hitaampi kuin ennen. Se kuitenkin teki omaan iloiseen tapaansa asiat. Yleisesti meni siis hyvin.

Ånan aivoituksista alan jopa pikku hiljaa olemaan kartalla, joka ei kuitenkaan ole suoraan verrannollinen asia ohjauskuvioiden hyvyyteen..

 

Tänään eli 28. päivä käytiin Vilman kanssa treenailemassa. Mukanani Gitte ja Tempo.

Temellä nyt myös rengasongelma.. pistetään tilaukseen varmuutta ja täsmätreeniä! Kuitenkin se tänään ohjautui aavistuksen verran paremmin ja se on ymmärtänyt sylikäännöksien idean. Hohdokasta!

Gittekin meinasi hankkia itselleen samanlaisen rengasprobleeman, mutta huomautin sille sitten, että kyllä kolmosluokan koiran nyt olis syytä vaan se rengas osata ja pienen pohdinnan jälkeen Gitte oli sitten samaa mieltä. Viimeinen rata mentiinkin sitten ihan puhtaasti, hieno likka :)

 

Jepjep, agilitypainotteiset välipäivät siis, mutta se ei haittaa!

 

Tähän väliin Annalle kuvatodistetta, että kyllä isot tytöt kykenee luuta jyystään samaan aikaan

 

Ja nyt pikainen kertaus kuluneelta vuodelta…

 

Pinjan kanssa en ihan kaikkiin asettamiini tavoitteisiin yltänyt. Kuten kisakokemukset PK-puolelta jäivät täysin paitsioon. Ja jalostustarkastusta emme käyneet. Sen sijaan AD-koe kirmattiin, kuten pitikin ja tokossa saatiin se AVO1. Agilityyn en asettanut mitään tavoitteita, koska meidän ei ikinä mihinkään kisoihin pitänyt edes lähteä. No niin kävi, että kaksi nousunollaa ykkösistä liittyi kisakirjaamme koristamaan ja tällaiseen tilanteeseen ei agia voi lopettaa. Eli vähän niin kuin plus miinus nolla on nyt tämä tavoitteiden toteutus ja toteutumattomuus.

 

Cinan päällimäinen tavoite, kasvaminen, toteutui. Ei siitä kyllä koiran kokoinen tullut, mutta onneksi edes tuo eturinta näyttää suhteellisen maskuliiniselta. :D Tokon kaltaista tekemistä katseltiin, mutta ei alkukesäksi, niin kuin suunnittelin, vaan loppuvuodeksi. BH-kokeeseen en pitänyt kiirettä, vietin kasvatus oli nyt tärkeämpää. Kuitenkin se ALO1 tuli plakkariin ja eipä siinä sitten muuta.

 

Giten tavoitteissa taas onnistuttiin agilityn saralla. Kolmosiin noustiin ja siellä tytteli on näyttänyt, että kyllä siitä nollien tahkontaan on. Mutta sitten taas tuo jälkikasvupuoli jäi unholaan. Ei saatu pikku-Gittejä tähän maailmaan. :(

 

Ånan kuntouttaminen pentujen jälkeen onnistui hyvin. Agilitykentille palattiin, mutta emme kolmosiin ehtineet. Yhtä nousutulosta vaille jäi. Höh.

 

Jerry on viettänyt eläkepäiviä. :)

 

Ja Rose on ollut ihan yhtä possu kuin aina ennenkin. Tavoitteet saavutettu ;)

 

Ja minä itse. Ei kerrassaan mitään parannusta ole näkynyt missään osa-alueessa! Lolololoistavaa! Ehkä jo ensi vuonna taikka sitten ei, jää nähtäväksi.

 

Ja nyt loppuun tälläinen höpöhöpökuva, kun alkoi lapsettamaan pipareja tehdessä..