Huomiseen asti klo. noin kuuteen asti olisi aikaa miettiä, raahautuuko sitä flunssineen kokeilemaan onneaan (suom. nöyryyttämään itseään) paikalliseen tokokokeeseen. Pinjan kanssa siis ollaan ehkä taas menossa ottamaan nauruhörähdyksiä vastaan häsläyksistämme. (Cinalla siis ei ole vielä kyseisiin rientoihin ikää, kun kaikki aina kyselevät, että kummalla olen menossa. Toisekseen se ei osaa mitään hyödyllistä tokoa ajatellen :p )

Otin maanantaina pariin otteeseen Pinjalla treeniä (ts. totuttelin sitä ottamaan käskyjä vastaan vastustamattoman ihanaääniseltä immeiseltä.) Muuten meni ihmeen hyvin, mutta luoksetulossa en saanut ääneäni kantamaan ensimmäisellä kerralla Pinjalle asti. Toisella käskyllä jees, mutta sitten se taas yritti tarjota läpijuoksua, josta en pitänyt lainkaan. En tiedä vaan, kuinka uskottava olen sanoessani ”Pinja *köh*, PERK.. *köhköhköh*ELE!” Ja minulla on edelleen ongelma. Vaikka se tekisi aina treeneissä täydellisen liikkeestä seisomisen, niin satun tietämään, että kokeessa se menee tosinopeesti maahan. Sitten voin vain hymyillä vaivautuneesti ja todeta, että voivoi. Miks noiden piskien pitää värkätä aina jonkun asian kanssa?!

Lisäks ryhmäpaikallamakuu Jetan, Pinjan ja Cinan kanssa. Ei oikeen mitään valittamista Pinjan suhteen. Cina on liian kiinnostunut ympäristöstä ja nenä käy joka suuntaan koko ajan, mutta se pysyy kuitenkin suorassa.

Noh, huomenna näemme, tuleeko kokoelmiimme lisää kakkosia/kolmosia tai jopa nolla! Vai jäänkö sängyn pohjalle kuorsaamaan (rohisemaan).