Huhhuh! Vihdoinkin kennelvuoro ohitse. Kyllä se täytyy myöntää, että tuo pidemmän päälle syö miestä (tai miksikäs ei naistakin?) No nyt se on kuitenkin taas hetkeksi ohi ja joskus viikolla X pitää seuraavan kerran kerätä itsensä ja jaksaa sama rumba uudelleen. Enää 5 tuollaista viikkoa jäljellä ja siis 5 moista takanapäin. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Noniin ja josko voisimme siirtyä vuodatuksesta toiseen.. No ei, en nyt ajatellut vuodatella sisinpääni eli ei tartte pelästyä! J

 

Tänään sain sairaanloisen(?) kennelvuoron jälkeisen treeni-innon. Polkasimpa siis Wautsin kanssa pois koulun alueelta ja treenasin yhtä sun toista. No osana näiden treenien innoittamiseen oli toisaalta armoton veetutus (kun jotkut laukovat asioita, mistä eivät mitään tiedä), mutta siitä nyt ei sen enempää.

 

JÄLKI

Kauan odotettu jälki-into palasi pala kerralaan minulle. Koiralla ei tuntunut olevan mitään ongelmaa sen suhteen. Tosiaan viime viikon perseelleen mennyt jälki laski erittäin lahjakkaasti motivaationi. Ja, koska se laski minun motivaationi, niin se laski myös koiran motivaation. Typerää sinänsä, mutta niin se vain meni.

Ja erinäisiä asioita hiljaa mielessäni pohdittuani ajattelin, että on parempi palata rutkasti taaksepäin. Olihan se sanomattakin selvää, että otin aivan liian suuren askeleen eteenpäin. Ahne p*ska, kun olen joissain asioissa...

Tänään siis kaksi jälkeä. Toinen pellolle, toinen hakkuumetsään. Pituutta oli n. 15 metriä ja tällä kertaa makupala joka askeleella. Lisäksi jäljet olivat suht. suorat (ellei omistajan omaa hoipertelua lasketa).

 

Peltojälki (vanhetunut 20 min)

Waulla oli into kohdallaan. Oltiin ennen jäljen ajoa otettu ihan minimaalisesti tokoa ja virettä nostattavia hakuilmaisuja. Ennen jäljestämistä luonnollisesti silti rauhoituttiin makaamisen muodossa. Ensimmäiset pari askelta meni hienosti ja erittäin rauhallisesti, remmi löysällä. Sitten tuli tämä meidän kuuluisa liinatuntuma eli koira yrittää nostella jalkojansa saadakseen liinan pois tuntumasta. Siinä hieman keskittyminen herpaantui. Joka tapauksessa se pysyi suhteellisen hyvin jäljellä, vaikka rynnistikin eteenpäin melkoisella vauhdilla. Kaikki namit eivät löytäneet tietänsä koiran suuhun valitettavasti. Mutta olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että jälki tuli suoritetuksi kunnon asenteella ja vain lievällä häsläyksellä verrattuna siihen, mitä se on joskus ollut. Yleispiirteiltään siis ihan jees.

 

Metsäjälki (vahnentunut 30 min)

Jälleen vähän tokoiltiin ja hakuhaukuttiin (nostatettiin virettä) ja sen semmoista ennen jälkeä. Aivan ennen jälkeä tietenkin rauhoituttiin. Jäljen se ajoi hienosti. Paremmin kuin peltojäljen (ylläri-pylläri), onhan metsis hajujen perusteella helpompaakin. No joo. Kaiken kaikkiaan olin tähän nyt ihan tyytyväinen ja vielä iloinen siitä, että vihdoin keksin käyttää Waun jälkivaljaita kunnolla hyväkseni ja sain nyt ”liina”tuntuman sellaiseksi, että se ei periaatteessa haittaa koiraa, mutta hidastaa silti. Olen niin sairaan hyvä selittään tällaisia asioita, joten lopetanpa ennenkuin kunnolla edes aloitan.

 

ESINERUUTU

Tallasin jonkinlaisen alueen, jonne sitten piilottelin tällä kertaa vain yhtä lelua. Kaiken kaikkiaan tämä meni erinomaisesti! Etsimisinto oli kohdallaan kaikkina neljänä kertana, kun lelun piilotin. Ja joka kerta se myös sieltä löytyi! Olin äimistynyt siitä, kuinka fiksusti se osasi palata tallatulle alueelle, kun se pari kertaa meni yli. Pikku-Wunder ylitti itsensä! Se nimittäin palasi heti takaisin, kun tajusi olevansa ”hajuttomalla” alueella ja kerran sain sen kutsua takaisin, mutta silloinkin se tuli upeasti, joten ohjattavuus oli tänään jotain sellaista, mitä se ei ehkä enää ikinä tule olemaan... Ottakaamme siis kaikki ilo irti nyt tästä. Oli kyllä übermahtavaa nyt! J

 

TOKOILUN TYNKÄÄ

Joo eli otimme kaikenlaista pientä. Hieman seuraamista, pari luoksetuloa, käännöksiä ja liikkumista vasemmalle ja oikealle. En nyt lähde tällä kertaa kirjoittamaan noista mitään erityistä raporttia, mutta pääpiirteittäin kaikki sujui normaalisti ja hyvin.