Hei, olen Gitte, kohta 6-v. shelttinarttu ja tänään tein radikaalin päätöksen alkaa olemaan mulkero ja tekemään omia päätöksiäni agilityradoilla. Eräälläkin radalla armas ohjaajani oikein julkisesti kysyi minulta suoraan ”mitä sää oikeen teet???!!!!”. Mä sit aatteelin vastata hakemalla liki pimeän putkikulman, asiaa tietenkään koskaan treenaamatta. Eikä mulla vauhtiakaan asiassa ollut, ajattelin vain kokeilla soveltaa omia ratapiirroksiani ja niissä putki sopi tuohon väliin juuri loistavasti. Lisäksi sain ohjaajani kerrankin kunnolla hämilleen, kun lähdinkin hiippailemaan sen perään, kun se luottavaisin mielin jätti mut lähtöhypyn taakse. Olishan se nyt tyhmää vain siellä kököttää, kun ennemmin tai myöhemmin mut sieltä kuitenkin mukaan kutsutaan. Ohjaaja vain haluaa peitellä huonoa kuntoansa ottamalla huiman etumatkan. Olin hieman ovela tänään. Radan jälkeen sain nakkini ja ilmeisesti ohjaaja oli minuun kaikesta huolimatta tyytyväinen, vaikka kirsikanpunaisena sen naama hehkui ja muutamalle tuttavalleen se manasi kirosanoin koristeltuna radan kulun. Kuulin muutamaan kohtaan lisättävän oman nimenikin, mutta silloinhan ohjaaja puhuu minusta tietenkin pelkkää hyvää.

Toisella radalla ajattelin sitten luottaa taas siihen, että ohjaaja veisi mut oikein, ettei tarvi tehdä omia päätöksiä asioiden suhteen tai kokeilla mitään uutta. Nyt se tyytyi ottamaan vähemmän sitä etumatkaakin, niin suostuin olemaan entiseen malliin hienosti paikallani, vaikka tiesin taas, että mut kutsutaan matkaan. Mä vähän hidastelin keinulla, kun ohjaajakin jäi siihen mun viereen hidasteleen. En mä sit pienenä shelttityttönä oikein tiennyt, että mitä olis pitäny tehdä, joten tyydyin suorittamaan keinun hitaasti, mutta tapani mukaan varmasti. Me puhallettiinkin sitten ohjastajan kanssa aika kivasti samaan hiileen ja se tällä kertaa mulle kertoi, minne seuraavaksi mennään. Mutta sitten se lähetti mut hypyn taakse ja lähti itse kirmaamaan kohti seuraavaa estettä, niin ajattelin sen ottaa saman tien kiinni. Se näköjään olisi halunnut, että suoritan sen esteen itsenäisesti, mutta mielestäni on epäreilua ottaa sellainen varaslähtö kohti seuraavaa estettä. Kyllä se sen sitten itekin tajus, kuinka urpo se taas kerran oli. Loppuratakin sujui taas ihan ookoosti. Mutta sitten mä tein pienen kepposen ja loikkasin vähän puomin alastulokontaktin yli. Ohjaaja ei tainnut oikein pitää siitä, koska sen vauhti tyssäs kun seinään ja me käveltiin loppu rata, johon kuului kaksi estettä. Sain sentään ne suorittaa vielä, mutta ohjaaja oli hieman kärttyisen oloinen. Mun mielestä se oli taas sen oma moka, kun ei sanonu mulle tarpeeks selkeesti, että se kontakti pitäis taas ottaa.

Viimenen rata oli meidän paras, niin kuulin ohjaajani jollekin puhelevan. Välillä jouduin miettimään, että minneköhän meidän matka seuraavaks jatkuu, kun se tuli hyppelehtiin mun eteen kesken kaiken. Se on kai se valssi, mistä ihmiset aina puhuu. Ohjaajan mieliksi otin oikein hienosti kaikki kontaktit ja siksi ohjaaja olikin taas minuun tyytyväinen. Loppusuoralla sitten sain valita putkesta ja A:sta, niin taisin valita väärin, kun ohjaaja nosti kädet hikiselle otsalleen. Itse en kyllä ymmärrä, kuinka olisin voinut muuta valita, kun se seisoi aika suoraan mun linjallani, jos olisin valinnut putken. Näin ollen se itse taas ohjas mut väärin. Kuulemma oletti, että valitsisin putkesta ja kontaktiesteestä ehdottomasti putken. Se ei näemmä tunne minua tarpeeksi hyvin, koska tykkään aika paljon molemmista ja jotenkin A esteenä on minua aina kiehtonut. Ohjaaja oli kuitenkin minuun tyytyväinen ja sain ansaitsemani nakit ja pusut osakseni. Toivottavasti se joskus ihan oikeesti kertois mulle, mihin mun ihan aikuisten oikeesti kuuluis siellä radalla mennä.