Viikon paimennustauko tuli Flintille kyllä täysin tarpeeseen, se nimittäin teki tooosi pitkän vuoron vielä lauantaina ennen leirille lähtöäni. Perrot käväisi lampaita moikkaamassa ja Flint toimi koko ajan apupoikana ja oli todistetusti myös säänkestävä, päivä nimittäin alkoi hyvällä, aurinkoisella ilmalla, joka pian äityi kuitenkin järkyttäväksi kaatosateeksi ja ukkosmyräkäksi. Paimentelut saatiin kuitenkin päätökseen auringon porottaessa törkeän kuumana. Paimentelujen jälkeen suoritin pikapakkauksen (ei, sitä ei voinut suorittaa yhtään aiemmin:) ), jonka jälkeen suuntasin auton nokan kohti Loviisaa ja homman nimenä Suurleiri 2o11. Niin ja tosiaan ohjaajana toimin, kun tuota ikää on sen verran mittariin kajahtanut, ettei leiriläisenä enää katseltaisi. ;) Hyvä näin, en nimittäin ollut ennen Suurleirillä aikaani viettänyt, ainoastaan kennelpiirini leireillä sitten senkin edestä. Oli aivan loistoviikko, paljon uusia naamoja, jotka osoittautuivat todella loistotyypeiksi sekä muutamia vanhojakin tuttuja, jotka niin ikään osoittautuivat aivan supereiksi. Oli niin hauskaa; niin paljon hauskoja juttuja, naurua, ilonhetkiä.. Leiri olisi voinut jatkua vaikka kesän loppuun. Kiitos mielettömästi ohjaajille!

Leirille matkaani lähti shelttitiimi Gitte, Tempo, Tom sekä Kiri. Kuten arvata saattaa, jokainen karvapallero sai leiriläisiltä huomiota osakseen. Jokainen myös nautti saadusta huomiosta täysin siemauksin. Kirille 90 nuoren leiri oli mitä parahin sosiaalistumispaikka, eikä sillä siinä osa-alueella moittimista olekaan (kasvussaan sitten senkin edestä;) ). Hän on reipas. Aikuiset shelttilapset pääsivät hieman agiliitelemään aina sopivissa väleissä. Tekivät töitä ihan kelpoisesti, oma lössöily vaikutti toki niihinkin. :P Onneksi Tempo pääsi kertaalleen ihan kunnon ohjaukseen, kun törkkäsin sen Minnalle. Parilla synkkasi tosi wausti ;) ja Minna ohjas ihan superisti ventovierasta koiraa! Ihan huippua! :)

Kirin kanssa tuli vahvistettua istumista, jota se tarjoaakin nyt sitten ihan joka paikassa. Well done.

 

Leiri päättyi aivan liian aikaisin, koska olisin halunnut vahvistaa vatsanaurulihaksiani vielä lisää, mutta kaikella kivalla on tapana päättyä aikanaan. Minun osaltani tämä kiva päättyi perjantaina, kun lauantaina oli aika suunnata nokat kohti Seinäjokea ja MM-karsintoja. Pe iltana kävin noukkimassa Jennan juna-asemalta ja meno ja melske oli jo siinä vaiheessa sen verran univajemaista, että olisi heikommat kalvenneet siinä vauhdissa. Onneksi elimistö heitti edelleen häränpyllyä ja oli lievästi sanottuna ylikierroksilla, joten pää vei ja muu keho vikisi. ;) Ihan tervettä. Edellisenä yönä nukuttuja tunteja tasan yksi, karsintoja edeltävänä sentäs jo noin viisi, jonka jälkeen n. 2½ tunnin ajomatka Seinäjoelle. Perille saavuttiin hyvissä ajoin ja ilmottautumisen ja tilannetsekkauksen jälkeen pikkupäikkärit autossa ja taas oli olo pirteä kuin peipposlapsella. Sitten päästiin viimein kisaamaan, Gitellä vauhti päällä, mulla aivot narikassa. Tosi loistava yhdistelmä jo lähtökohtaisestikin! Ei maar, tykkäsin kyllä Gitteliinin pirteästä menosta. Yksi kielto tuli, kiitos nyt jälleen oman lahon latvani. Byääh. Ihan syvältä. Mutta se ei haittaa, koska elämää ei kannata ottaa liian tosissaan ja tuon kaltaisessa energiajuomahumalassa elämän rennosti ottaminen oli mielettömän helppoa. Toiselta radalta aloitettiin mukavasti puomin alastulovirheellä, jonka jälkeen keppivirhe, jonka jälkeen hyppy väärinpäin eli hyl. Oma ohjaus hajosi ihan täysin viimeistään siinä kepeillä, jos se nyt koossa oli ylipäätään missään vaiheessa.

Noh, ensi vuoden karsintoihin lupaan parantaa kahta asiaa: 1) Yöunia ja 2) Tulostavoitteita. Nyt kumpikin osa-alue oli niiiiin rappiolla, ettei tulokset voinutkaan olla mitään muuta. Jippijaijei. Mutta, kuten aiemmin jo visertelin (,koska linnuista niin paljon diggaan), niin ei parane ottaa liian raskaasti. Nämä oli tämän vuoden karsinnat ja ensi kerralla uudet kujeet.

 

Lahottunut latvani alkaa jo hieman tasoittua univelkojen maksuyritysten jäljiltä ja voi taas keskittyä täysillä omiin koiriin. Tämä kuukausi on ollut osaltani sellaista paikasta a paikkaan x suhaamista, jonka on mahdollistanut työharjoittelijani, Martta.

 

Katellaan, josko jotain kuvia plänttäisin tähän romaanin jatkoksi jossain vaiheessa… :)