Päätin sitten kuitenkin lähteä itseäni nöyryyttämään ja tällä kertaa se ihme kyllä kannatti. Ihan läpällä sinne lähdin ja ihan läpällä sieltä myös tulin.

 

Mukavaa vaihtelua, kun liikkeet aloitettiinkin yksilöliikkeistä ja lopuksi otettiin vasta  paikallamakuu.

 

Seuraaminen 8: yritin olla kekseliäs ja pinkoa vähän normaalia tiukempaa tahtia, jotta voisin ns. ”peittää” tuon edistämis-poikittamisyritykset, mutta kuvista näin, etten ihan onnistunut haluamallani tavalla. Istumiset saisivat olla nopeampia.

 

Liikkeestä maahanmeno 9: muistaakseni saisi olla hieman temmokkaampi. Muuten ihan jees.

 

Luoksetulo 9: olin jo varma, kun näin millä vauhdilla tuo tulee, että ou nou - se ei tule ikinä pysähtymään. Erehdyin onneksi ja se pysähtyi suhteellisen napakasti niinkuin pitikin. Itse tykkäsin eteentulon tiiviydestä, kerrankin. Perusasento vino.

 

Liikkeestä seisominen 5: ikuinen murheenkryynimme. MUTTA jos se olisi mennyt maahan, siitä olisi tullu nolla. Arvatkaa huviksenne mitä se teki... :p .. Noo sille taitaa kokeen kulku olla sen verran tuttu, että jos P osaisi puhua, niin se olisi sanonut ”ei hätää mamma, tiedän mitä me tehdään seuraavaksi” ja jäi muutaman seuraamisaskeleen jälkeen seisomaan. Kovasti alkoi hymyilyttämään kun kävelin poispäin ja siinä vaiheessa, kun kävelin takaisin, nauroin. Ei siinä oikein muuta voinut tehdä. Kun pääsin koiran vierelle, nauroin edelleen, eikä koira ensimmäisellä kerralla ymmärtänyt käskyäni ”sivulle”. Oli tämä nyt parempi kuin se normaali nolla. Jostain syystä hymyilyttää edelleen.

 

Noutaminen 6½: Nooh, neidillä on intoa.. a) lähteä kapulalle b) häslätä sen kanssa c) syödä ja maistella sitä d) tökätä sen ohjaajansa mahaan e) ennakoida perusasentokäskyä f) ottaa vino perusasento. Tarviiko selittää enempää?

 

Kauko-ohjaus 9: tämä oli oikeastaan peruspaketti. Mikään vaihto ei ollut erityisen nopea ja temmokas (kiitän osittain ääntäni) ja kuulemma saisi istua ylemmäs (silkka koulutusvirhe.)

 

Estehyppy 8½: istui vinoon esteen taa. Erityisesti itse taas tykkäsin eteentulon tiiviydestä. Siitä en erityisesti tykännyt, että se TÖKKÄSI minua ennen perusasentoon siirtymistä. Perusasento kuitenkin suora.

 

Paikalla makaaminen 10: banaaniasento. Muuten taas mukava.

 

Kokonaisvaikutus 9: energinen koira. Samaa mieltä.

 

Tuota energisyyttä kyllä jaksan ihmetellä. Mistä hitosta se kaiken sen virtansa saa, kun en LAINKAAN sitä hetsannut ennen kehään menoa, rauhoittelin lähinnä. Liikkeiden välissä en juurikaan hetsannut. Pieni sanallinen kehu ja sitten taas hallintaa. Itse olin pakostakin rauhallinen, yleiskuntoni ei vielä antanut periksi heilua joka suuntaan ja hyperventiloida.

Nyt se oli oikeastaan todella hyvässä viretilassa, ei missään nimessä kuitenkaan liian kiihkeä (niinkuin edellesissä kokeissa – tyhmä ohjaaja!) ja kuitenkin se liikkeet suoritti suhteellisen tarkasti, siis Pinjaksi (ei nyt muistella sitä noutoa)... Pitää muistaa nuo perusasiat: ei hetsausta ja ole ite r.a.u.h.a.l.l.i.n.e.n (eli käytännössä: mene aina kipeänä kisaamaan). Yksi ikäväkin tapaus kuitenkin sattui juuri, kun Pinja oli ryntäämässä loppupalkalleen, niin yksi koira hieman sitä retuutti. Mieltäylentävä palkka ja sillain, mutta eipä siinä sen suurempaa vahinkoa sattunut. Pienet hampaanjäljet P sai niskaansa, mutta henkisiä kärsimyksiä ei saanut koira eikä ohjaaja. Toisista osapuolista en tiedä. Onneksi Pinja on rento kaveri, eikä sen henkistä balanssia noin vain hetkauteta.

 

Luokassammehan oli siis päätähuimaava taso ja tuo ”supertuloksemme”, 167 pistettä, kiinnitti meidät ykkössijaan. :D Hahhah. No joo, on se tulos kuitenkin ykkönen, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että sanomme tokolle nyt heipäheii ja palaamme asiaan ehkä ensi vuonna samoihin aikoihin, JOS palataan. VAPAUS tästäkin piinasta, vihdoin! :p