Lauantaina oli taas vihreänvärinen volkkari tuttu näky tien päällä, kun ensin suhasin Erikseltä Hervantaan noutamaan The ”Lainakoiran” eli Nemon. Sitten takaisin kotiin, pakkailua ja sitten illansuussa nokka kohti Kuopioo. Mukana oli nelijalkaisia kolme kappaletta (Nemo, Tempo ja Cina) ja kaksijalkaisia kaksi (minä ja Ella). Päätettiin sitten ottaa ihan urbaanin retkeilyn kannalta ja pakun persuuksiin pakattiin myös kertakäyttögrilli, härän ulkofileepihvit, makuupussit ja muutama litra vettä. Tuollaisia kisareissuja ehdottomasti lisää, toiveissa vain hieman parempi onnistumisprosentti. ;)

Kymmenen maissa la iltana saavuttiin määränpäähämme ja koirien ulkoilutuksen jälkeen oli sitten grillille käyttöä. Mainiosti siinä tuli pihvit grillailtua, vaikka ensireaktiomme koko ideaa kohtaan olikin lähinnä halveksuva. Mutta värikkäällä mielikuvituksella pärjää aina! Niinpä alati puuskuttava tuulikaan ei saanut pilattua meidän omalaatuista ruoanvalmistusprosessia alkuunkaan!

Yöpyminen tapahtui missäs muuallakaan kuin pakun takaloossissa! Selkä ei välttämättä arvostanut kyseistä kokemusta niin paljon kuin koko muu ihmiskroppa. Kivaa oli. Ja erittäin hyödyllistä, sillä muuten olisin joutunut lähtemään ajelemaan kohti määränpäätä jo aamuyöstä, jolloin unta olisi ollut varastossa vain pari hassua tuntia.

Kyllä oli kokemuksen arvoinen reissu ja voisin milloin vain tehdä uusiksi!

 

Itse kilpailumenestys ei ollut valitettavasti suoraan verrannollinen muutoin onnistuneeseen reissuun. Erävoitto tuli siinä vaiheessa, kun Tempo mitattiin miniksi. Sitä jännitin törkeästi, mutta tuomari kahdesti sen mittasi ja molemmilla kerroilla sai 34 ja jotain, joten uskottava se oli hänenkin, loistavan kokoinen minikoira!

Tempon tulossaldo oli hyl x 2 ja 1 x 10 virhettä. Hylkäyksen syyt ovat hävettäviä myöntää, niin alkeellisiin virheisiin alennuin. Yksinkertaisesti en antanut irtaantuvalle koiralle tarpeeksi tilaa suorittaa, joten niistähän ne hylkäykset aikaiseksi saatiin. Kymppi niin ikään oli täysin oma vikani, kun annoin koiran ottaa putkesta vauhtia ja törkätä itsensä väärälle puolen keppejä varmistelematta sen enempää. Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen Tempoon, on se vain hieno koira ja toivottavasti sen hienous pääsisi joskus oikeuksiinsa ohjaajan oppiessa tälle koiralle sopivat ohjauskurvit. Sitä päivää odotellessa. :)

 

Sitten tähän ex-temporevetäisyyn eli laina-Nemoon. Pari kuukautta sitten otin sillä pientä ratapätkää treeneissä aika läpällä, jolloin sain flashbackeja ajoilta, kun Jerryn kanssa menin. Sittenpä sattumusten summana päädyin kysymään Katrilta tätä mahtavaa poikaa lainaksi kisoihin ja siitä se ajatus sitten lähti. Eka rata oli hyppyrata ja saldoksi radalta tuli yksi rima alas ja yksi kielto viimeisellä esteellä. Kakkosten huimasta tulostasosta johtuen sijoituimme tällä tuloksella toisiksi. Aika alittui reilulla kymmenellä sekunnilla.

Toiselta radalta tulokseksi hyl, kun ohjaaja möhli isolla M:llä. Kepeillä tuli virhe, jonka korjasin, jonka jälkeen olin itse totaalisen kysymysmerkki, että mitä juuri tapahtui ja otin ne uusiksi. Olin kuitenkin korjannut ne oikein, joten uusiminen johti totta kai hylkääntymiseen. Mielestäni kuitenkin parempi noin, kun toisella kertaa kepit onnistu buenosti. Loppurata meni ihan mukavasti, kontaktit otettiin ja muutenkin puhallettiin aikalailla samaan hiileen.

Viimeinen rata oli ehdottomasti vaikein kaikista, mutta omalla tavallaan miellyttävä. Saldoksi kaksi kieltäytymistä peräkkäisillä esteillä, jotka piti mennä suoraan. Muuten rata oli mukavaa katsottavaa ja koska Nemo siitä niin kunnialla suoriutui, on sanomattakin selvää, että se on ehdottoman valmista kauraa kolmosiin (Katri) ;)

Aivan mahtava koira!

 

Nyt on aika ottaa koirat kainaloon, ummistaa silmät ja valmistautua tulevan viikon koitoksiin. :)