Menneeltä viikolta mieleen ei juuri jäänyt treenien osalta muuta kuin alkuviikosta tehdyt kokeenomaiset tokotreenit kera liikkurin (kiitos Ynni).<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Jerry meni nuo treenit juuri niin kuin johonkin ALO3 (tai parhaimmillaan ALO2)-tulokseen vaaditaan eli näillä tavoitteilla lähdemme kohti koitosta ensi lauantaina...

Vielä tämä viikko aikaa fiksata jotain parempaan. Lienee parasta yrittää saada seuraaminen näyttämään edes vähän seuraamiselta!

 

Pinjakin teki saman treenin, mutta fiksailtuna vähän BH:nkin tapaikseksi. Eli paikkamakuu oli häiriön alla ja itse olin selin koiraan. Liikkeestä seisominen olikin istuminen jne. Ihan ok:sti meni kaikki. Seuraaminen kytkettynä vähän tökki, kun joku tampio hihnan toisessa päässä ei tajunnut yhtään virittää koiraansa ennen sitä.

 

Kohta iskee paniikki... Kohta on se BH-koe... paniikki iskee! No onhan siihen vielä reipas kuukausi, mutta silti! Panic!

 

Sain viime viikolla olla ekaa kertaa elämässäni sihteröimässä PK-koetta (jälki). Ei laisinkaan hassumpaa puuhaa.

 

Perjantaina normaalin, tylsän, inhottavan ja tuskaisen junamatkan SIJAAN pääsin kotiovelle saakka Annin antoisalla autokyydillä - suuri KIITOS!

Perjantain ja lauantain välisenä yönä kotiutui koiralaumaamme uusi jäsen, Gere. Viehättävä terminaattori, josta tulee äidille harrastuskaveri. Rodultaan tämä pirulainen on bortsu (tietenkin ;-) ;-) )

Ja kuvaus terminaattori ja pirulainen osuvat kyseiseen pojankloppiin vallan mallikkaasti, varsinkin, kun vertailukohteena on oma rakas enkelini, joka ei koskaan pentunakaan tehnyt mitään pahaa! Wau on tasan kaksi asiaa minulta tuhonnut (ja nekin vasta ollessaan 10 kuukautta), nimittäin tietokoneen laturin johdon ja puhelimen laturin johdon. Lienee mennyt samalla haukkaisulla, you never know.

 

Pentulaatikossakin oli suorastaan vilinää ja vilskettä verrattuna edellisiin viikkoihin! Kovasti oli taas aktiivisuustaso noussut ja kävelyretket ovat laajentuneet jo koko hushålliin. Välillä jopa jonkinlaisia laukka-askeleita otettiin, mutta ne yleensä johtivat ennemmin tai myöhemmin kuperkeikkaan. Ääntäkin lähtee enemmän kuin koko antaisi ymmärtää, kun joku asia alkoi pahasti kismittämään.

Hyvin ihania persoonia ovat jokainen!

 

Lauantaina tuli Anne ja Rike käymään ja käväistiin sitten Annen kanssa myös metsikössä sienijahdissa. Eikä ihan turha reissu ollut!

Myös Katri ja Nemo tulivat käymään pentuja katsomassa. Nemo kävi katsomassa pentujen sijaan lampaita ja meidän tyttöshelttejä. Herrasmiehenä se huomioi kaikista eniten Gitteä, vaikkei siinä hajujen perusteella vielä mitään erityistä huomioitavaa olekaan.

Illemmalla vielä käväistiin Katrin, Nemon ja tyttölauman (Gitte, Iines & Rose) kanssa metsikössä.

 

Sunnuntaina metsälenkillä Pinja pani kirjaimellisesti haisemaan, kun sen mielestä oli niin kovin ihanaa räpeltää suolammikossa vastoin ohjaajan tahtoa. Sitten se tuli kyllä kustusta pois sieltä suokaasujen ja muiden yhtä mehukkaiden hajujen saattelemana. Noh, ei tässä vielä kaikki! Pinjasein päätti hetken päästä suokaasujen hälvettyä mennä ottamaan kokovartalokylvyn ihmispaskaan. Sen jälkeen se vasta haisikin... Ei tulisi enää ikinä mieleen ruikuttaa mistään lehmänpaskasta tai muusta, oli tuo sen verran oksennusrefleksiä koetteleva hajuelämys! Hyi hyi hyi ja vielä kerran hyi!

 

Illemmalla lähdettiin kohti Kannusta, jälleen Annin kyydillä – iso KIITOS taas vaiheeksi! J

 

Kuvasaastetta viikonlopusta tulee lienee jossain vaiheessa, mutta en kyllä yhtään osaa luvata, että missä vaiheessa! :D