Tänään oli siis ensimmäinen käytännön tuntimme. Aiheena peltojälki.
Tulikin samalla tosi hyvä ammuskelutreeni koirille, kun vieressä olevalla ampumaradalla oli treenit menossa.

Henkilökohtaisesti tein tämän Waun elämän toisen jäljen niin päin prinkkalaa, että tuli selväksi, että noin en tee ainakaan enää ikinä. Kaikki mahdolliset virheet sain varmaan aikaan tällä jäljellä!
 - askelmittani olisi paremmin sopinut ehkä perhoskoiran aloitusjäljeksi
 - laitoin loppuun ruokakipon, joka houkutteli Waun tekemään hirveällä temmolla
 - Waun hidastamisesta liinan avulla ei tullut mitään, kun joku älykäs omistaja on opettanut koiralleen, että, jos remmi menee jalkojen väliin, niin pitää nostaa jalkoja, jotta remmin saa pois.

ONNEKSI ensimmäisiä jälkitreenejämme ei kuvattu. Tai no, ehkä sille videolle olisi voinut hirnuen nauraa parin vuoden päästä...

Mutta voitte itse päätellä, miltä meidän treenimme näytti, kun minä roikun jälkiliinassa kiinni ja yritän jarruttaa kaikin voimin koiraani, joka taas yrittää nostella jalkojaan, jotta saisi jälkiliinan pois jarruttamasta ja samalla puskee kaikilla voimillaan kolme askelta kerrallaan kohti ruokakippoa, vaikka opettaja yritti näyttää sille nakkien paikat. Voi opettaja-parkaa...

Täytyy ilmeisesti hankkia talvea vasten itselle sellainen pipo, jossa komeilee teksti "Kävelevä katastrofi" ja Waulle samalla tekstillä varustettu mantteli.

Seuraavaa jälkitreeniä odotellen...