No niin nyt ollaan palattu taas normaaliin työarkeen, jota ei kovin kauaa kestänytkään enää. Tämä oli nimittäin viimeinen työviikkoni, kun olen ensi viikon kotona, kun äitillä alkaa työt ja haluan olla vielä pentujen kanssa, ennen kun sitten lähden Kannukseen hengailemaan ja koulun alkua odottamaan.

 

Perjantaina Cinalla otettiin vielä toiset puruleikit ja ihan hyvin meni jälleen. Tosin ensimmäisellä kerralla meni omaan silmään paremmin, mutta ei tuokaan lainkaan huono suoritus.

Työpäivän päätteeksi otin jälleen Ukon hetkeksi itselleni ja tarkoitus olisi ensi viikolla alkaa opettamaan pienoiselle pojalle jotain yleishyödyllistä (lähinnä siis arkitottista ja normaaliin elämään liittyviä asioita).

Hienosti se muistaa vielä edelliseltä vierailukerraltaan kaikkea hauskaa. Hieno pieni mies se on. :)

 

Perjantaina oli myös totuttuun tapaan agilitytreenit hallilla. Minulla oli mukana Cina, Ukko ja Gitte ja äitillä Gere.

Otin Gitellä vain yhden radan, sillä se meni kuitenkin melko hienosti, kun ottaa huomioon, että kyseessä on Gitte ja ohjaajana The Kämmäri! :) Kepeille oli suhteellisen vaikea syöttö, mutta G meni heti ensimmäisellä kerralla oikein! Ja vielä, kun itse jotain häsläsin siinä ennen syöttöä.. Olin nimittäin hämmentynyt, että pikku Gitte menei kepit heti oikein. Huhhuh. Ihmeiden aika ei ole näköjään ohi. Mutta seuraavalla treenikerralla saankin varmasti tahkota keppejä sitten kerta toisensa jälkeen, kun ei meinaa ottaa onnistuakseen. Niin se aina menee.

No toki sitten kompensaatioksi hyville kepeille, G loikkasi ensimmäisellä kerralla puomin alastulon. Tosin se oli tottakai oma mokani, kun en ohjannut sitä tarpeeksi hyvin tulemaan alas asti. Toistokerralla OK.

 

Cina otti yksittäisiä esteitä, eli keinua, pussia, hyppyä, puomia, keppejä ja putkea. Se ihmeen hyvin on hoksannut esteitä, vaikka tuo oli sen elämän toinen kerta hallilla. Oikeastaan todella hyvin.

 

Ukko sitten lähinnä hengaili ja oli vähän ymmällään uudesta ympäristöstä, tilanteesta, ihmisistä jne.. Se hakeutui ihan minun läheisyyteeni, mutta kuitenkin suhteellisen hyvin se tutustui uuteen paikkaan. Otin sitten silläkin ihan vain huviksi keinua, pussin ja puomin. Keinu oli sen mielestä todella hauska, pussi hieman jännitti ensimmäisellä kerralla ja se tarvitsi hieman apua päätöksen tekoon, että sukeltaako se sinne ihme onkaloon vaiko ei. Sinne se siis sukelsi ja ryntäsi suoraan syliini, kun olin sitä siellä toisessa päässä vastassa tietenkin. Toisella kerralla päätöksenteko olikin huomattavasti helpompaa. :) Puomi olikin sitten kamalan pelottava kaveri ensimmäisellä kerralla. Toinen kerta oli kuitenkin huomattavasti parempi!

 

Ja tosiaan niitä kuvia tulee.. jossain vaiheessa, kun hermoni kestävät niitä alkaa laittelemaan. Ehkä jo ensi vuonna ;)