Taas on yksi vuosi kulutettu. Pikakertaus, mitä saimme kokea vuotena 2008:

Tammikuussa sain väliaikaisprojektini Rinan hoiviini ja sen kanssa tarpoessa ja treenaillessa kulutettiin nelisen kuukautta. Niitä aikoja lämmöllä muistellen...

Pääsiäisenä tehtiin jokavuotinen reissumme Rovaniemen näyttelyyn ja agilitykilpailuihin. Kotiintuomiset siltä reissulta jäivät hyvin vähiin. Muistaakseni Jerrylle sain yhden nollavoiton, mutta en muuta mainittavaa. Gitte sai näyttelyistä elämänsä ensimmäisen (ja viimeisen?) sertinsä. Minä sain jalkapallon kokoisen ja hemmetin kipeän polven.

Toukokuussa Rina muutti uuteen kotiinsa ja pian sen jälkeen polveni operoitiin.

Kesäkuussa Pinja muutti luokseni viihdyttämään minua.

Kesä meni hiljaiselossa ja työharjoittelussa. Jouduin jättämään Jerryn eläkkeelle agilitystä, kun sillä todettiin sydämessä sivuääni.

Syksyllä alkoi toinen opiskeluvuosi Kannuksessa.

Syyskuussa laumaan muutti äidille harrastuskaveriksi Gere.

Lokakuussa Wau siirtyi ajasta ikuisuuteen, kun takapään kivut karkasivat kädestä ja sen tila huonontui ratkaisevasti. Muistoja, muistoja, muistoja…

Lokakuussa laumaan liittyi minulle harrastuskaveriksi ja Pinjan Kannus-kaveriksi Cina.

Lokakuussa Pinja korkkasi säälittävältä näyttävän toko”uransa” Kannuksessa tuloksella ALO1, pist. 169,5.

Lokakuussa Pinja myös sai kaksi lisäkirjainta lyhyen ja poikamaisen virallisen nimensä eteen: BH.

Joulukuussa Pinja jatkoi säälittävää toko”uraansa” AVO3-tuloksella.

 

Ja tässä sitä ollaan nyt. Luetaan päätään puistellen, että mitä saatiin aikaan. Niinpä – ei yhtään mitään.

No mutta eikös sellainen lohkaisu kuin ”Kyllä se siitä” olisi tähän kohtaan todella mieleinen?! Mieleisestä en tiedä, mutta lohkasinpa kuitenkin.. Näköjään.

 

Ei pidä jäädä rypemään viime vuoden epäkohtiin, vaan yrittää nyt vaan tehdä tästä vuodesta mielekkäämmän kaikin puolin. Lähinnä siis tulostasolla.

Pinjan kanssa pitäisi saada kokemuksia PK-puolelta jäljetä ja hausta. Lisäksi AD-koe pitäisi suorittaa ja mahdollisesti jalostustarkastus. Tokossa nyt edetään, miten jaksetaan ja viitsitään. Vähän kiinnostuksen mukaan.. Ja senkin mukaan, kuinka tätä hullua taas osataan yllyttää kokeisiin... Kröhöm vain. Ainakin pari henkilöä tuntevat toivottavasti piston rinnassaan..!

Cinan kanssa pitäisi mahdollisesti katsella jotain tokon kaltaista tekemistä alkukesälle ja loppukesästä katsellaan, josko neiti olisi tarpeeksi kypsä BH:ta ajatellen. Päällimäinen tavote nyt olisi se, että se kasvaisi! Tällä hetkellä se on vielä säälittävä kääpiö...

Giten kanssa minun pitäisi saada vihdoin tulosta agilityn puolella ja noustua sinne kolmosiin ja siellä sitten katsastellaan, mihin tytöstä on. Lisäksi Gitelle toivotaan jälkikasvua jossain vaiheessa...

Ånan kanssa päälimmäisenä tavotteena on kuntouttaminen pentujen jälkeen ja agilityä katsellaan sitten joskus kesällä. Sekin olisi syytä saada kisattua kolmosiin.

Jerry lenkkeilee muiden kanssa ja tokoilee silloin, kun minun adrenaliinitasoni sen sallii. Agilityä saatetaan yhdessä muistella muutaman esteen avulla joskus, jos herran yleiskunto sen sallii.

Rosen harrastustavotteet ovat skipattu. Tänä vuonna Rose tulee saamaan entiseen malliin huomiota aina, kun tahtoo, kaiken pahan anteeksi, lällyttelyä, herkkupaloja turhasta... Eikös olekin tavotteellista?? ;)

Entäs minä itse? Noh minä voin aina uskotella itselleni olemaan ahkerampi koululainen ja muutenkin parantaa tapani. Tai lähinnä toivoa sitä... Mutta voin jo tässä vaiheessa vuotta ilmoittaa, että In My Dreams. Kiellän kaikkia aina heittämästä kirvestä kaivoon, miksi teen sen sitten itse aina?

Noniin, nyt teen sen lupauksen: MINÄ YRITÄN.

 

 Ja jos nyt vihdoin pääsisin asiaan tässä jauhamisessa...

Välipäivät meni treenaillessa jotain satunnaista Pinjalla, Cinalla ja Jerryllä.

Gere alkoi äkillisesti ontumaan toista takajalkaansa. Se oli muutaman päivän aika kipeän oloinen ja sille tilattiinkin sitten kuvausaika samalle viikolle. Kuvauspäivänä sitten tuli viesti, että kuvaava ell. on sairastunut, joten aika siirtyy. Seuraava aika olisi ensi keskiviikoksi, mutta nyt kuitenkin näyttää siltä, että jalka alkaa parantumaan ja Gere onkin ollut hyvin pirteä viime päivinä ja käyttää jalkaansa jo hyvin, joten kuvaukset jäävät väliin. Mahdollisesti siis poikaa vaivasi jonkin sortin revähdys tai venähdys, joka on alkanut helpottamaan rehellisellä levolla.

Kuitenkin pelkkä lepäily ei ole ollut pienen beeceen mieleen ja se keksi mm. yksi päivä alkaa fiksailla joulukuusen koristeita... Tykkäsin ajatuksesta kovasti.

Nyt kuitenkin on Gerellä voinut pikku hiljaa taas ottaa vähän tokotreeniä ja naksujuttuja yms. muuta hauskaa. Lisäksi se on osoittautunut ihan virallisen nimensä mukaiseksi ja alkanut hymyilemään kauniisti. :)

 

Hypätäänpä vihdoin johonkin hyvin suloiseen ja pehmeään aiheeseen.. Eli pentulaatikon kuulumisiin.

Kaikki seitsemän ihanaa kauhukakaraa voivat hienosti! Ne ovat kehittyneet rutkasti jopa omaan silmään. Pentulaatikko vilisee aina viikko viikolta enemmän... Nyt on otettu jo ensimmäiset juoksuaskeleet ja kohta niille puhkeaa hampaat.. APUA.

Viralliset nimetkin pikkuisilla jo on. Oli hankalaa alussa keksiä ruotsalaisella Å:lla alkavat nimet, mutta lopulta saatiin jonkinlaiset pohdittua. Paitsi syntymästään asti yhdelle oli tiedossa jo virallinen nimi: Jakke Junior. Sitä ei vaihdeta Å-nimeksi, vaan saa olla mukana ”vähän erilaisena nuorena”. Ja nimi tulee puhtaasti isänsä kaltaisesta nuoruudesta pentueen pienimpänä.

Åna-mamma on ollut ahkera pentujensa kanssa, mutta kyllä se osaa sitten ottaa myös ilon irti pikkuisten nukkuessa päiväuniansa.

 

Perjantaina pääsin taas pitkästä aikaa agilitaamaan hallille. Otin mukaan Giten ja läpällä myös Pinjan. Gitte oli tapansa mukaan ihanan reipas ja ahkera, mutta itsestäni en sanoisi samaa.. Ohjasin laiskasti ja muutenkin hitailin. Ehkä ensi kerralla paremmin.

Pinjan kanssa tosiaan mennään ihan läpällä aina. Tällä kertaa vaan ei oikein vedetty samaa köyttä... Tai ehkä vedettiin, mutta eri suuntiin ihan kirjaimellisesti. Se olisi halunnut päättää minne mennään ja minä sitten en kuitenkaan niin humoristinen ole, että lähtisin tuohon leikkiin mukaan... On se hankalaa. Enkä minä ajatellut sitä taas hetkeen ottaakaan treeneihin mukaan. Jyystetään me vaan niitä tottiksia.

 

Lauantaina tuli inspiraatio ja sain vihdoin sheltit kunnostettua. Jerry, Åna, Rose ja Gitte tuli trimmattua ja J, R & G tuli myös pestyä. Ånaa nyt ei ole vielä järkeä jynssätä puhtaaksi, kun se kuitenkin menee uiskentelemaan pentupissaan- ja kakkaan ja sitten on taas kaikilla kovin lystikästä. Iineksen sivuutin näistä bileistä ihan vain ajanpuutteen vuoksi.

Cotoneille olen yön pimeinä tunteita haaveillut tekeväni myös jotain, jottei armas trimmauskoneeni joutusi makoilemaan päivät pitkät tekemättä mitään. Tai lähinnä Sasalle olen ajatellut jotain askartelevani...

 

Cottonit ovat olleet taas hauskan pirteitä. Marsu vähän liiankin... Se on taas nauttinut omien polkujen tallaamisesta ja muutaman kerran se on ihan vain vahingossa eksynyt naapuriin pönkimään roskikset ja syömään kissanruoat.. Ja kaikki ovat jälleen arvostaneet Marsua suuresti.

Sasa on ollut hyvin valikoiva kuulonsa kanssa jälleen viime aikoina. Ulkona ei ole ollenkaan hauska käydä näillä pakkasilla, joten Sasa jää toiveikkaasti omaan nojatuoliinsa makaamaan sikiöasentoon ja kyyläämään, että onko se nähty.. Hauska tyttö. Selkä sillä tuntuu olevan valitettavan jumissa, mutta rouvalla on myös sen verran ikää, että hierontaa en uskalla edes ajatella. Kaurapusseilla olen sitä satunnaisesti yrittänyt helpottaa ja toivottavasti se olisikin edes vähän auttanut.

 

Tänään aloitin taas loman jälkeen työt ja Cina sai kokeilla ensimmäistä kertaa elämässään puruja. Neidin luonnollinen taipumus syvään ja rauhalliseen otteeseen yhdistettynä hyvään saalistamiseen ja temperamenttiin tekevät siitä kelpopakkauksen tällaisen maallikon silmiin.

 

Huomenna on edessä ensimmäinen Kilpop-tapaaminen ja paikalle onkin tulossa mukavasti porukkaa! Odotan innolla. :)

 

PS. Minulla ja vuodatuksella ei nyt oikein synkkaa, joten kuvia tulee myöhemmin...