Vai että joulukuu? Pitäisikö sitä olla roppakaupalla joulumieltä ja ihana tonttufiilis..? Ei oikeen tahdo meikäläiseltä onnistua (paitsi se tonttuilu, kun taitaa olla vakioasetuksena tässä ruhossa), kun ulkoilma näyttää siltä kuin eläisimme lokakuuta…vasta noin kolmatta kuukautta peräkkäin! Kyllä on ilo tuossa loskapaskassa heittää lenkkiä, kun normaalisti (vai pitääkö alkaa sanoa: kun silloin ennen) näihin aikoihin on jo kunnon talvi ja pystyi jo iloisesti taittamaan potkukelkkalenkkejä koirien kanssa ja ennen kaikkea Pinja pääsi toteuttamaan sisäistä huskyfiilistään olemalla wannabe-vetokoira.

Joulukuussa kaksi laumani jäsenistä viettää synttäreitään; 3.12. täytti Flint kaksi vuotta ja 12.12. täytti Tempo kolme vuotta. Onnea molemmille sydänkäpysilleni! :)

Laumaan rantautui viime kuun lopulla uusi jäsen, josta olen pikkuvihjeitä antanut eräässäkin blogitekstissä. Enkun reissun yhteydessä siis rakastuin näkemääni hienoon Mirk-nimiseen urokseen, jolla sattui olemaan pentue Cloverhill Megin kanssa juuri silloin. Pari päivää asiaa pyöriteltyäni totesin, että kyllä. Ja näin lävähti varaus sitten musta-valko-tanilliseen narttupentuun. Nimikin oli heti tiedossa, olimmehan Annin kanssa lyöneet blondit (toinen sisäisesti, toinen ulkoisesti) päämme yhteen ja hienosti vähän lainattu toistemme ideoita ja tehneet niistä vielä loogisia, joten tälle narttu-paralle iskettiin nimeksi KONE, kun virallisessa paperissa lukee Killiebrae One. ;)

Kone tunteekin oman koneellisen nimensä lisäksi mm. Konsta, KooKoo, Connecting (people) ja Korsto. Se on helppo, mukava ja sosiaalinen koiralapsi. Lampaitakin kävimme moikkaamassa Jatan luona ja pienen alkutuumailun jälkeen syttyi jokin sisäisen lamppu ja homma lähti kirjaimellisesti pyörimään. Tästä on hyvä sitten jatkaa taas kevätkaudella, kun saadaan taas omat lampaat määkimään pellolle. :)

Viime viikonlopun vietimme aikaa Seinäjoen agilitykisoissa. Matkaseuranani oli Anne-Mari ja Jerryn tyttö, Becky ja sen tyttö, Lulu. Itsellänikin mukana vain Tom ja Tempo.

Perjantaina saavuttiin illalla hotlalle ja ehdin vielä moikata Minnaakin, pitkästä aikaa! :)

Lauantaina oli kolme starttia kolmosille. Ehdin hieman saamaan Tempolle järkeä päähän lämppäriesteillä, kun siellä sattui olemaan kätevästi A. Ensimmäiset kaksi kertaahan se painatti kontaktin yli hienosti keso pystyssä liihotellen ja sen jälkeen järjestin sille pienen yllätyksen ja olinkin sitä A:n harjan toisella puolella kädet ojossa vastassa ja sain sille muistutettua kädestä pitäen, että mikä olikaan käsky ”alas, odota”. Kukkahattutädit saivat varmaan pidätellä toiminnastani hengitystään ja varmistaa, että Tenat oli varmasti oikealla paikalla. Tempo sen sijaan otti palautteen vastaan hyvin ja toimi sen jälkeen mahtavan kuuliaisesti. Sen pidemmittä löpinöittä ekalle radalle, joka sujui suht. mukavasti kaikin puolin ja puomin alastulo juuri loistava (,joka on meinannut kisoissa siis ajoittain unohtua rankastikin). Tulos nolla ja sija 4. Itse siis olin tyytyväinen jo pelkästään siihen, että kontaktit oikeasti toimi. Seuraava rata hypäri, jolla sössin keppien helpohkon alotuksen, ärsyttävää. Mutta taas sen ansiosta uskalsin kokeilla yhtä riskiohjausta, jota en välttämättä olisi uskaltanut tehdä, ellei olisi ollut virhettä jo valmiiiksi alla ja siis sehän toimi! Miksi edes jaksan kyseenalaistaa Tempon hakeutumista putkeen? Olihan se hankala kulma. :) Yleistoimivuudesta siis olin taas tyytyväinen ja omasta sössimisestä vähän vähemmän tyytsä. Vikalla radalla puomin kontakti jälleen juuri, kuten olen opettanutkin, jonka takia oletin, että yhden esteen jälkeen tuleva A:kin olisi ok. Oletin väärin – liikaa vapautta yhdelle radalle nti Temposelle ja A:n alastulo sanoi roisk. Sanperi. ;) Mutta oma vika pikkusika, miksen ajatellut asiaa ja käynyt varmistamassa sitä.. Muutoin rata oli hyvä jälleen toimivuudeltaan. Tästä on hyvä jatkaa ja tiedänpähän jälleen paremmin, missä kohtaa voin antaa Tempolle löysiä radalla enemmän ja missä vähemmän. Ihania pappamaisia piirteitä siitä alkaa ilmaantuun yhä enemmän ja enemmän! Tykkään. :)

Tompan kisat sunnuntaina eivät oikeastaan olleet edes mainittavia, mutta mainitaan nyt kumminkin. :D

Ekalta radalta 10: muurin palikat ja vastentahtoinen lentokeinu. Käsitteenä jälkimmäinen on ehkä joskeenkin mielenkiintoinen, mutta siis lyhyesti: Tom otti pysähtymiskäskyn juuri kuin pitikin, mutta raukka luisti ja luisti ja luisti kynnet keinun pintaa viiltäen läpi voimatta asialle mitään. Voivoi.

Seuraavalta kahdelta tienattiin hieman hyllytilaa taas.. heh. Itse sössin muistaakseni kummassakin keppien aloituksen (toisella agiradalla otin keinun tosi tarkasti ja se sujuikin sitten kuten pitikin), keskimmäisellä radalla Tootoo hyppäsi renkaan sivusta ja karkasi putkeen sen jälkeen. Korjasin silti. Vikalla radalla alkusuoralla ohjasin päin hemmettiä, niin Too tuli yhden esteen ohi, mutten jaksanut alkaa mötköttään, joten päästin menemään putkeen ja loppurata olikin taas sitten muutoin ihan jeesbox.

Ei mitään muuta kuin seuraavia koitoksia odotellessa (taidan odottaa tulevia kisoja enemmän kuin itse joulua)! Josko sitä saisi vaikka joulutervehdyksen tehtyä taas tällekin vuodelle ja blogivuoden voisi lopettaa taas totutusti siihen, että mitä tuli tehtyä ja mihin voisi pyrkiä taas seuraavana vuonna. Joten en vielä toivottele jouluja ja vuosia, jotta saisin itsestäni irti sen vuoden viimeisenkin päivityksen. ;)