Nyt, kun arvoisat nelijalkaiset ystäväni nukkuvat autuaasti ketarat kohti kattoa, eivätkä ne vaivaudu edes silmiään aukaisemaan, kun nousen tietokoneen ääreltä, on hyvä hetki uhrata aikaa taas blogille.

 

Tällä viikolla on ollut yhtä sun toista koiratekemistä, joka on hyvin saanut siirrettyä ajatukset pois siitä karusta totuudesta, että ensi perjantaina (/lauantaina) joutuu jättämään hyvästit koululle, Kannukselle, ihanalle luokalle, ryhmälle, kavereille, hallille… kaikelle aina valmistumispäivään saakka.

 

Jospa siirrymme pidemmittä vuodatuksitta näihin koiratekemisiin.

Maanantaina kävimme viimeisen kerran Kokkolan varikolla sisähakuilemassa. Neljä ukkoa heivasi itsensä erinäisiin piiloihin ja Pinja hienosti kaikki kaiveli esiin. Aavistuksen yli-innokas ohjaaja vaan voisi pikku hiljaa alkaa antamaan suoritustilaa koiralle, mutta kuitenkin varmistaa, että joka paikka tulee syynättyä tarkasti. Mutta ehkä sillä ylenpalttisella källityksellä on ollut oma vaikutuksensa ohjaajan intoon tarkistaa kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat. ;) Ilmaisut raikui hyvin.

 

Tiistaina olimmekin koko päivän hallilla. Tulipahan treenattua monipuolisesti ja pitkin päivää. Pinja tottisteli, vähän hillui ketteryysesteillä ja agiliiteli. Tempo hoiti sitten pelkästään agilitypuolta vallan mallikkaasti.

 

Keskiviikkona oltiin puoli päivää hallilla. Mutta Pinja sitten ajatteli omatoimisesti päättää Kannushalleilunsa aloittamalla juoksunsa. Siispä Cina pääsi mukaan käytäntöön testailemaan koordinaatiokykyään raunion ketteryysesteillä. Kaikki meni ihan kivasti. Ainoa mitä epäröi, oli putki, joka oli sinällään ihme, koska agiputkea ollaan tehty kuitenkin. Alkukankeuden jälkeen pujahti kuitenkin tunneliin iloisin mielin, kun tajusi, että siitä seuraa RUOKAA.

 

Illemmalla sitten vierailtiin tokokokeilemassa samaisessa hallissamme. Ilmoitin sen avoimeen, mutta aivan liian varhain. Arvostelu oli seuraavanlainen:

 

Paikkamakuu 9½: Muuten ok, mutta ennakoi sivullenousua.

Seuraaminen 8½: Tuomarin kommentit on hävinnyt tuoreimmasta muistista, mutta ainakin meidän täyskäännös oli jälleen U-käännös ja taisi ottaa perusasennon hitaasti, ellen ihan väärin muista.

Liikkeestä maahanmeno 8: Koiran taakse palatessa tein varmistuskaarroksen ja sitten taas ennakoi nousua.

Liikkeestä seisominen 0: Why I’m not surprised, että koira jäi seisomaan, mutta valui epävarmuuden saattelemana maahan..

Luoksetulo 5: Joku läpijuoksun kaltainen raviluoksetulo. Kyllä vain, mieltäylentävää.. *hakkaa päätään seinään*

Nouto 9: Mitähän se mahtoi tehdä tässä? Ei ainakaan järsinyt, mutta ylläri-ylläri ennakoi sivullesiirtymistä…

Kaket 5: Liike, jonka tiesin aika varmasti kusevan. Kolme käskyä ekaan istumiseen (joka siis on sallittua) ja tooosi hitaat (lue: epävarmat) vaihdot.

Hyppy 8½: Mitähän tässä kävi… Oliskohan kolahdus ollu. Hidas se oli kuitenkin. Ehkä ennakoi.. Ihailtava hyvä muisti mulla… :D

Kok.vaik 9: Tuomari totesi, että olen hyvä käyttämään pistelaskun porsaanreiät hyväkseni. En nyt tiedä, pitäisikö tuosta olla otettu.. :D Koira oli hetsauksista liikkeiden välillä huolimatta epävireinen. Tarkimmat huomasivat, että liikkeestä jäämiset tuli peräkkäin. Menee jo tähtitieteelliseksi selittelyksi, mutta koetilanteessa en olisi voinutkaan sen olettavan tekevän seisomisessa mitään muuta. Luoksetulo olisi hieman nollannut tilannetta, mutta minkäs sille mahtaa. Oma valinta oli mennä ennen aikojaan koettamaan onneaan.

Korjaussarja luvassa.

Yht. 135,5 pist. ja just vielä kolmosen puolelle meni tulos. Eipä sen väliä ole. Tästä ei varmaan oo suunta kun ylöspäin?

 

Torstaina oli koirillekin hieman erilainen päivä (kylläkin vaihteeksi hallilla), koska teimme arviointi & testaus-kurssiin liittyviä testejä rakkaiden muhveleidemme ajoittain hieman kyseenalaisesta fiksuudesta. Cina ja Tempo olivat kuitenkin fiksuja esteenkiertotehtävässä, koska kyseessä oli RUOKA. :) Muuten olikin sitten aika lailla lepo vaan piskeille.

 

Perjantaina oli Cinalla edessä tämä kuuluisa korjaussarja. Viihdyin pari tuntia hallilla ja tein aina 1-3 satunnaista liikettä korkeassa vireessä ja laitoin sen jälkeen boxiin tauolle. Toistoja toki saattoi tulla, mutta vire pysyi korkealla. Ruutua otettiin jonkin verran ja se menee toistaiseksi hyvin. Sitten nämä ihanat liikkeestä jäävät. Suosiolla takapalkalla muutaman kerran seisominen -> meni hyvin ja kesti myös moitteettomasti käyntini takana. Luoksetulon pysäytykset näppärät. Välillä meinasi vaihtaa raville, mutta sittenpä tehtiin asiat vielä kivemmin. Hömpöttelynoutoa tehtiin ja hyppyäkin enemmän ja vähemmän hömpöttelynä. Treenit ylipäänsä sujui mukavasti ja tyyli tuntui ihan fiksulta miettiä itsekin hetken verran, että mitä sitä tekee seuraavaksi eikä vain päättömästi ota sitä samaa vanhaa soopaa joka kerta. No shit Sherlock..

Illemmalla viskasin isot tytöt hoitolaan ja pidettiin shelttineitien kesken tyttöjen ilta.

 

Lauantaina startattiin Sorsan nokka kohti Haukipudasta ja mukaan tuli uskollinen treenikaverini Ynni korkkaamaan oman agilityuransa Muskan kanssa. :) Eikä ollut lainkaan huono korkkaus, lisää voi lukea Muskan blogista. ;)

Giten kanssa sitten ekalta radalta saatiin nolla ja sijoituttiin toiseksi. Toisella radalla ohjaaja tekee ratkaisevan typerän virheen ja lähtee kepeillä ennakoimaan valssia ja mikä parasta – vielä toistaa tuon virheen… Eih. *hakkaa jälleen päätään seinään* Onneksi on videomateriaalia aiheesta, niin voi hävetä vielä kymmenen vuoden päästäkin, ellei kyseinen matsku ole ihan vahingossa saanut lähtöpasseja seikkailuretkelle bittiavaruuteen. :P

 

Sunnuntaina ekalla radalla häslättiin ihan olan takaa taas. Se oli lisäksi hyppyrata eli ei-kiva. Jollain ihmeen kaupalla Gitte suoritti esteen numerojärjestyksessä ja puhtaasti, vaikka ohjaaja yrittikin tahtomattaan sabotoida tätä. Minkäs sille mahtaa, kun on auttamattomasti myöhässä ratkaisevilla hetkillä. Aikakin vielä riitti, joten nolonollahan sieltä tuli, mutta nolla silti, niitähän me metsästetään… ;) seuraavaksi laitetaan tavoitteeksi laadukas nolla….

Viimeisellä radalla en enää ihan niin rankasti sabotoinut esteiden suorittamista oikeassa järjestyksessä, mutta viimeisillä esteillä kuitenkin olin –vaihteeksi- myöhässä ja niin taas Gitte itse suoritti esteet oikeassa järjestyksessä, vaikka ohjaaja kompuroi ties missä. Ja aikakin jäi vielä miinuksen puolelle eli toisin sanoen, saimme meiltä puuttuvan tuplanollamme kesän arvokisoja varten ja näin vierähti sen pienen pieni painetta luova kivi sydämen päältä. Kiitos anteeksiantavaisen koiran.

 

Olemmekin näköjään jo maanantain puolella. Haikea viimeinen viikko koulun saralla lähiopetuksen muodossa on siis käynnissä…