Luulin, ettei tätä päivää nähtäisi, että minä päivitän blogia VAIN kerran kuussa. Mutta näköjään näin on päässyt käymään. Yritän jatkossa saada potkia niitä pieniä verbaalisuuden rippeitä takaraivostani vähän aktiivisemmiksi.

Vaan mitäpä sitä suotta blogiin länkyttää, jos mitään siihen liittyvää ei ole tehnyt.. Olen ollut hyyyvin laiska nyt melkein kaiken mahdollisen treenailun suhteen ja olen keskittynyt koirien huoltoihin ja silkkaan lihasmassan kehittämiseen.

Lisäksi päivitysaktiivisuuteni on liukunut nyt tuonne Joken blogin puolelle, kun se on tässä luonani nyt asunut ja on suhteellisen akuutti treenattava ongelmiensa kera.

 

Pinja on kehittänyt uraansa valjakkokoirana. Tämän seikan takia rakastan talvea. Potkukelkan jalaksilla taittuu näppärän luttapään kanssa muutamat kilometrit helposti!

 

--- täysin tähän blogiin kuulumatonta yleishöpöttelyä tästä alaspäin---

 

Tänään ajelin Pepin astutusreissulle tänne kauas Kuhmoon. Ajosää oli normaalin talvinen tai oikeastaan parempi, koska taivaalta ei satanut minkäänlaista mössöä. Tuleeko kuitenkin Suomen talvi jokaiselle autoilijalle joka vuosi yhtä yllätyksenä vähän niin kuin VR:llekin? Onko se jumanstuikelo niin vaikeaa ymmärtää, että tiet ovat liukkaat, koska on TALVI? Ai mistäkö kenkä puristaa? Siitä, että liikenne on jossain kohtaa aina mullin mallin, jos yön aikana on taivaalta tippunut desikin suojalunta. Autoja lojuu puolittain ojissa, poikittain tiellä ja sitten ne loput sankarit, jotka ovat onnekkaita kuin Hannu Hanhi, ryntää kolmion takaa risteyksistä muiden eteen niin, että etuajo-oikeutetut saavat juntata jarrut pohjaan, ettei tule peräänajoa. Sitten, kun ollaan saatu takaa tulevan vauhti minimoitua jopa 80 km/h:sta johonkin alle 50 km/h:n, niin siinä vaiheessa suvaitaan sitten mennä tien sivuun ja antaa tietä. Ne ääliöiden todelliset valioliigalaiset eivät kuitenkaan tajua edes antaa sitä tietä, vaan alkavat sitten kiihdyttää vanhoilla mustaa savua puskevilla Volvon rötisköillänsä siinä edessä. Rakkaat itsestänne, saati autoistanne liikaa luulevat kanssaliikennöitsijät, älkää tulko risteyksistä vihreän karjapuskurilla varustetun volkkaripakun eteen sellaisilla autoillanne, jotka eivät kiihdy nollasta sataan alle kolmen sekunnin, sillä se aika on rajapyykki kyseisen auton kuskin kiihtyvyydelle siinä kohtaa. Minulla, kun ei ymmärrys riitä siihen selitykselle, ettei kerinnyt jarruttaa risteykseen, vaan oli pakko tulla. Sitten se jarrutus aloitellaan jo vaikka kilometri ennen sitä risteystä, jotta se jarrutus siihen luonnistuu. En takaa, että omat jarrutukseni onnistuu 80 km/h:n vauhdista enää kovin montaa kertaa näissä tilanteissa. MUR.

Sitten tämä toinen kategoria: ”pakettiautot ovat tientukkeena moottoritiellä”. Ihan vain tiedoksenne, että näin talvisaikaan moottoriteillä on poikkeuksetta se satasen rajoitus ja kas kummaa, isolla osalla pakettiautoistakin saa ajaa nykyään sitä satasta. Mutta ei. Ihan pakko on porhaltaa ohi, vaikka sitten hitaampien kaistan puolelta. Ihan vain tiedoksi, että se jono ei liiku yhtään sen nopeampaa, jos siellä on muutama muu auto tulppaamassa ja ajaa sitä tiettyä nopeutta, niin siitä EI VAIN PÄÄSE kovempaa, vaikka itsensä änkisi siihen pakun eteen. Kaiken kukkuraksi tämä kyseinen mulkero erkanee kyseiseltä moottoritieltä ALLE KILOMETRIN päästä. Jos tunnistat itsesi jommastakummasta valituksesta, niin…

haista p*ska. Ei mulla muuta :) Muutaman kerran alkoi tämän seitsemän tunnin ajomatkan aikana omat sisäiset polttoaineeni kiehahtaa edellä mainittujen liikenteen helmien, oikean todellisen valioluokan jäsenten takia.

Tämä teksti ei ole tarkoitettu loukkaukseksi Volvojen omistajille, se nyt sattui olemaan vain näiden muutaman sadan kilometrin yleisin törppöjen alle eksynyt automerkki. ;)

 

Kiitos, kyllä helpotti. Toivottavasti kovinkaan moni ei jaksanut lukea tätä valitusvirttä. :) Ei tule tavaksi.. Ainakaan kovin montaa kertaa.. Pitää vissiin perustaa blogi, nimeltä ”Jepun kanssa liikenteessä”.