Jälleen on vierähtänyt tovi jos toinenkin siitä, kun viimeksi olen rustannut tänne blogin puoleen. Mitenhän tässä taas näin kävi? :o noo joo..<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Olen treenaillut vähän molemmilla koirilla sitä sun tätä.
Pinja on kehittynyt leikkimisessä kivasti. Lisäksi ollaan ajettu muutamat jäljet ja otettu hakuilmaisua ja hiukan tottista. Jäljestäminen tuntuu olevan neidin yksi lempi harrastuksista, sen verran intensiivistä nokan käyttöä on havaittavissa. Hakuhaukkuminen sujuu myös hyvin. Ja haukku on kuuluvaa (etenkin, kun vertaa tuohon pikku beeceeseen) J.
Wau on pääasiassa paimennellut ja siinä sivussa vähän hakuillut ja tokoillut. Jälkiä ollaan saatu aikaiseksi jopa öö.. yksi. Hyihyi.
Wau fiilistelee...
Jerry ja Iines fiilistelee...
Muutkin koirat ovat päässeet katsomaan lampaita. Kaikki muut sheltit, paitsi pikku-blondini Åna, tajuavat jotain lampaista ja ovat niistä todella kiinnostuneita. Åna on kiinnostunut ainoastaan lampaiden peräpäästä tippuvista suklaahippusista... Nami.
Velmun tyylinäyte (lampaat vasemmalta oikealle Pasi, Pera, Yenni ja Ynni)
Rosen tyylinäyte
Ensimmäinen työviikkokin jo vierähti. On ollut hauskaa olla tekemisissä malikoiden kanssa ja touhuta yhden pikkuriiviömalin kanssa pentujuttuja. J
Rosella on asenne.
Wau näyttää vähän mallia
Ja sitten sekin asennoitu...
Eilen oli pentujen paimennuspäivä Piikkiössä. Matkaseuraa tarjosi meidän agilityseuran Katri ja Giten sulhasen omistaja Katri. Päivä oli mukava ja sääkin oli hyvä. Waudemolla (kiitos Anni uudesta tarttuvasta lempinimestä) meni ihan hienosti. Ensimmäisellä kerralla Kimmo vei, mutta Wau oli hieman hämillään, että missäs se mamma on ja ns. "kärpäsetkin" pörräsivät häiritsevästi ympärillä. Toiselle ja kolmannelle kierrokselle osallistuin sitten itse pattipolveni kanssa. Kuljetuksessa sillä on edelleen se soutaminen ongelmana (aijaa, pitäsköhän sille tehdä jotain, niin se ongelma voisi kaikota?! –ei kai!). Hakukaariin saatiin lisää kaarevuutta heti, kun otin kepin käteeni. :D Ihan tyytyväinen olin pikkumieheen. PinjaColada sai olla turistina koko päivän. Sen mielestä varmaan moiset määkivät karvakasat joutaisivat päivällispöytään. (niin mikseiköhän se saa tutustua lähemmin meidän lampaisiin...?)
Ai mää vai?
Tänään sitten kävimme eläinlääkärissä Waun ja Jerryn kanssa. Jerryllä on ollut pientä ontumisongelmaa, mutta se ei ole sitä enää vaivannut hetkeen. Lääkärikin totesi, että nivelet liikkuvat hyvin. Anaalitkin tuli tyhjättyä samalla kertaa (Jerryllä kun ovat niin syvässä, ettei itse saa mennä sorkkimaan.)
Mutta kuitenkin Jerryn agilityura tuli päätepysäkilleen, koska sillä todettiin sydämessä sivuääni, joka kestää koko sydämen lyönnin ajan. Sitä ei enää siis rasiteta liitelyllä, vaan keskitytään tylsään tokoon sen verran kuin jaksetaan. Onhan se kieltämättä eläkepäivänsä agilityn osalta ansainnutkin, kun se on kaiken siinä saavuttanut, mitä alkuperäiset tavoitteeni olivat, kuten Fin AVA –titteli 3-vuotiaana jne.
Waun reistailevaan takapäähän löytyikin "helpottavan pieni" syy, nimittäin yksi pahasti jumissa oleva lihas, joka toivottavasti saadaan kuntoon hieronnalla. Ellei saada, niin sitten se lihas katkaistaan. On kuulemma yleinen toimenpide lonkkavikaisella koiralla.
Molemmat pojat ovat nyt kuitenkin viikon verran tulehduskipulääkekuurilla.
Tuolla hännällä viimeinen sertimme on taattu....
Vaikea silti ajatella, että tähän asti aktiviinen ja sanomattakin selvästi paras kisakoirani on nyt sitten eläkkeellä.
Kommentit