...kennelvuoro on ohi! Enää pari moista jäljellä... Mutta niitä tulevia vuoroja ei kannata ryhtyä ajattelemaan juuri nyt. Vuoro oli sinänsä suhteellisen kivuton (etenkin edelliseen verrattuna) ja yllätin itseni, kun tykästyin erääseen x-rotuiseen Donna-hoidokkiini. Luulin, ettei minua voisi ikinä tulla liikkuttamaan mitkään seropit, mutta Donna oli todellinen päivänsäteeni ja menninkäiseni. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Mutta kaikesta huolimatta taidan itse pitäytyä näissä rotukoirissa. Varoitan tässä vaiheessa erittäin tylsästä tekstistä. Vaan eroaako se paljoa edellisistä kirjoituksista? - Ei.

 

Tärkein ja ärsyttävin päivitysaihe lienee se, että rakas pieni sakemanninrötjäleeni päätti aloittaa juoksunsa. Kiitos nartut - arvostan teitä suuresti! Nyt siis ei ole todellakaan tokokokeeseen asiaa.

Mutta ei se haittaa sitten loppujen lopuksi, sainpahan aikaa nyt treenata kunnolla seuraaviin kokeisiin. (Höh, en saa enää laitettua huonosti mennyttä koetta treeniajanpuutteen piikkiin.)

 

Cina (toivottavasti) kasvaa edelleen ja hyvä ruokahalu on pysynyt ennallaan. Raukka vain potee tällä hetkellä kennelyskää.

Treenailumme ovat koostuneet satunnaisista pikkujutuista, kuten wannabe-kontaktikävelystä/seuraamisen alkeista, wannabe-perusasennosta, wannabe-paikallaoloista ja wannabe-luoksetuloista.

Cina on todellinen tosikko kyllä kaikessa, mihin ryhtyy.

 

Lauantaina pääsin käväisemään Saijan kanssa Oulussa Domus-pojan luonnetestissä. Oli mahtava reissu kaikin puolin, kiitos! J

 

Nyt kun vihdoin tuo kennelvuoro päättyi, olisi aika taas ryhtyä treenaamaan ihan kunnolla molempien koirien kanssa. Pinja on pitänyt satunnaista tottistelutaukoa BH:n jälkeen. Eiköhän vihdoin ole tauot taukoiltu ja voidaan taas jatkaa. Tosin tuon hormoonihiiren kanssa saattaa lähteä järki, mutta yritetään. Pitäisi ihan tosissaan saada ne avoimen liikkeet siihen kuntoon, että kehtaa alkaa katsella kokeita. Lisäksi pitäisi saada itseään niskasta kiinni, että lähtisin pyöräilyttämään Pinjaa useammin, koska ensi keväänä luultavasti tähtäimenä on myös AD-koe.

Maastolajeissa tarvitsisin jälkeä koskien innoittajan. Nyt on kyllä lähtenyt niin maku ko. lajiin, vaikkei siihenkään ole edes kunnon syytä. Jonkun pitäisi tulla ja repiä ahterini ylös muu ruho mukaan lukien ja potkaista minut tallaamaan jälkiä. Vapaaehtoisia?

 

Ihme kyllä - tälläkin hetkellä joku blogin kirjoittaminen tuntuu huomattavasti tärkeämmältä kuin esimerkiksi huomiseen koiraurheilukokeeseen lukeminen. Aika jännä juttu sinänsä.

 

Jee! Tasan 4 päivän päästä on täsmälleen puoli vuotta siitä, kun polveni leikeltiin.

Sen verran se lasketteluonnettomuus jätti jälkeensä, etten enää rinteeseen uskalla. Sääli jättää hauska harrastus, mutta agility on minulle sen verran tärkeämpi harrastus, etten kestäisi enää toista puolivuosikasta seistä nobodyna kenttien reunalla.

Toki olen Pinjan kanssa ottanut satunnaisesti agilityä, mutta Pinja on huono...

...lla ohjaajalla

...sti syttyvä ko. lajiin

...n rotuinen

...sti soveltuva ko. lajiin

...mpi kuin muut.

 

Mulla on nyt ongelma. Pohdiskelen edelleen, kannattaisiko minun opettaa Cinallekin agilityesteet ja joskus ehkäpä omaksi iloksemme startata? Vaiko eikö?

 

Cinasta päivitetty kuvanen. SUURI KIITOS Heli. L:lle

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...