Nyt on mitä parhain väli blogipäivitykselle, kun tekemistä riittäisi aivan joka sormelle! Kiitos blogi, että olet olemassa, jotta saan hyvän syyn olla tekemättä mitään älyllistä. Tälläkin hetkellä viisas ihminen lukisi tuleviin kokeisiin. Ensi viikolla koetellaan tietämystä lehmien jalostuksesta (en ihan järjetöntä mielenkiintoa tunne aihetta kohtaan) ja koirien lisääntymisfysiologiasta, joka taas kiinnostaa aivan mielettömästi!<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Lisäksi olisi tehtävänä yksi laaja ryhmätyö, joka kannattaisi myös aloitella tässä näillä näppäimillä, mutta ei, niin ei. Tämän tietokoneruudun takana ei istu viisas ihminen mistään kohtaa, tosin kenellepä tuo olisi tullut uutena tietona..?

 

Viime viikko oli tosiaan yhdenlaista muuttotohinaa! Tiistaina päätettiin vähän ottaa rennosti ja siitä syystä keskiviikkona olikin kahta väsyneempi olo.. Nyt on kuitenkin tavarat oikeassa osoitteessa ja on aika sanoa lopulliset hyvästit rakkaalle Peltolalle. Tai jotain.

 

Perjantaina sain aamulla herättyäni mahtavan viestin! Päivän tunnit peruttu, joten pääsin lähtemään moitteitta aiemmalla junalla kohti kotia. Ai niin ja se tärkein, sain nukkua pidempään! J Aiemmassa rustailussa taisin mainita jotain Cinan kulmurien poistosta ja Ånan ultrauksesta. Kumpikaan ei käynyt toteen, koska 400 kilometrin välimatkalla eivät asiat tule ymmärretyksi molempien osapuolien kanssa edes puhelimitse saman kaavan mukaisesti, näköjään.

Noh, kyllä ne Cinan kulmurit tullaan poistamaan ja Ånan vatsakumpu tullaan ultraamaan jossain vaiheessa. Ajankohtaa en enää toistamiseen valehtele.

Perjantaina sain myös aikaan varmistettua itselleni työssäoppimispaikan. Yllättävästi olen jälleen menossa Lauralle hommiin. Odotan innolla! J

 

Lauantaina saapui arkeamme ihastuttamaan kasvatinomistaja Jenna kera minimaalisen Mini-sheltin (kertaukseksi: Kilpop Brita = Mini). Tästä pääsee btw Minin omaan blogiin, joka lienee tulee myös päivitettyä lähiaikoina?? ;D

Minulla ainakin oli hyvin hauska päivä, se tuli muutamaan kertaan todettua ihan kahvit suussa.

Käväistiin myös testaamassa meidän uutta talviharjoittelupaikkaa Längelmäellä. Luulin tosiaan, että se on vain pikavisiitti, mutta todellisuudessa siellä vierähti monta tuntia. Koska haimme vielä KONTAKTIesteet kesätreenipaikalta. Jännästi agilitysääntöihin on tullut muutos tuon puolen vuoden aikana, että kontaktiesteihin luetaan A:n, keinun ja puomin lisäksi myös putki ja kepit. Kuinka eksoottista. No joo, ei siinä mitään.

Vihdoin, muutaman miljoonan mutkan kautta pääsimme sinne itse talviharjoittelupaikalle. Ei sillä, että olisin ollut mitenkään innoissani aiheesta Agility. Olen vain tätä päivää odottanut kuin kuuta nousevaa!

Hallin pohja oli valtavan mukavan tuntuinen. Isä meni ensin Iineksen kanssa pari pätkää jotain omaansa. Sen jälkeen minä menin Gitten kanssa pari pätkää ihan täysiä vain päättömänä jotain hauskaa! Oli niin ihana fiilis. Pohja oli mukavuuden lisäksi myös äärettömän pitävä eli mielettömän hyvä. Gitte meni mukavasti. Sama into lajiin on säilynyt ja tauon aikana on sekin saanut itseensä jonkin verran luottamusta ja varmuutta lisää. Tauko on tehnyt myös hallaa, sillä sen aikana on ilmaantunut inhottava keppiongelma, josta tahdon eroon mahdollisimman nopeasti ennen kisoja.. No onneksi niihin on vielä aikaa, sillä en edes ole katsonut ensi vuoden kisakalenteria. Että nou hätä... tai niinhän mä luulen. Kontakteihin olin tyytyväinen. Lisäksi olin itsekkäästi tyytyväinen siihen, että olisin voinut ehkä olla vielä vähän enemmän käsi ohjauksen suhteen.

Gittellä oli tiukat kurvit ja ohjattavuus alkoi olla oikeasti ihan mukavaa jo. Mutta ne kepit... Mä ehkä kuolen. No varmuuttahan se vain kaipaa, ei muuta. Muttaku byäääääääääh!

Sen jälkeen saimme vielä hetken nauttia Jennan ja Minin seurasta, kunnes he lähtivät kohti TURKUA. ;) Snif.

 

Sunnuntai oli suoraan sanottuna .... aika karsee. Siis itse päivässä ei ollut mitään vikaa vikaa vikaa vikaa, vaan junamatkassa ja säässä. Tampereella oli kamala lumimyräkkä ja juna tuli myöhässä asemalle, tietenkin. Loppujen lopuksi juna lähti asemalta vain 35 minuuttia myöhässä. Ennen Parkanoa tuli kuulutus, että ”sää on verottanut oman osuutensa junamme vaihteistosta ja kuljemme nyt hitaampaa kuin aikataulumme mukaan pitäisi.” Kuinka lohduttavaa. Seinäjoelle saavuimme 45 minuuttia myöhässä. No joo, elämäni ei ole rikki sen takia, että juna on myöhässä ja tuuli tuivertaa, joten lopetan tämän tältä päivältä ihan suosiolla.

 

Treeni-intoa kaipaillessa kohti seuraavaa päivitystä...