Hupsista.. Taas viikko vierähti niin nopeasti, etten meinannut mukana pysyä. Ja otsikointi on taas hyvin järkevää! Ilman tuota suluissa olevaa loppukommenttia se olisikin todella piristävä, ainakin omasta mielestäni! ;)

 

Perjantaina tosiaan kävästiin siellä hallilla vähän taas ottamassa agiliidoo. Minulla oli mukana Cina & Ukko ja isällä Iines.

Ukko oli huomattavasti etevämpi kuin viime kerralla! Tosin tällä kertaa en keskittynyt sen kanssa esteisiin, vaan yleiseen hillumiseen ja tottisteluun häiriössä. Otin kyllä pari kertaa keinun, kun se kätevästi siinä syrjässä itse radalta oli.

Tottistelut sujuivat todella upeasti, kun ottaa tosiaan huomioon kaikki häiriöt jne. Taas sain yllättyä ihan oikeasti! Pikku-Ukkeliini oli etevä.

Cinallakaan en oikein päässyt muuhun keskittymään kuin siihen syrjemmässä sijaitsevaan keinuun. Pitää näemmä oppia pitämään paremmin puolensa. :)

Lisäksi tottistelin senkin kanssa ja se meni samalla tavalla kuin kotipihassakin. Tosin seuraamista otin muistaakseni imutuksella taas pitkästä aikaa ja se meni innokkaasti.

Jenna, Mini, Mocca ja Tosca liittyivät perjantaina seuraamme.

 

Lauantaina tehtiin pikavisiitti Terälahdessa, kun veimme Ukon takaisin omaan kotiinsa ja kävin vielä moikkaamassa Lauran koiria, kun työni tosiaan tuli nyt päätökseen taas tämän harjoittelujakson osalta.

Sitten lähdettiin Jennan kanssa hallille ottamaan agitreeniä. Koiravarustus oli 2 x sheltti ja 2 x kultsu.

Ihan koko puolitoista tuntia siellä meni aktiivisesti agilityä harjoitellen. Olin hyvin tyytyväinen Giten menoon! Pystyin jättämään sen lähdössä jo kolmen esteen taakse ja meno oli muutenkin ihanan Gittemäistä eli säpäkkää. No tottakai jo jonkin aikaa meitä kummitellut ongelma taas näyttäytyi ja sössin muutaman kerran kepit.. Mutta sitten taas ajoittain kepukat meni hyvin. Eli ei sitten muuta kuin treeniä LISÄÄ! Oikeastaan tuli taas fiilis, että kisoihinhan sitä voisi lähteä.

Sain myös koittaa liitelyä Tosca-kultsun kanssa. Oli hauskaa! :D

 

Sunnuntaina eivät koirat harrastaneet mitään, kun päivä oli melko vilkas pennunkatsojien ja Pagt:n kokouksen osalta.

Jennalle kaunis kiitos, kun poikkesitte viikonlopuksi.

 

Maanantaina lähdin aamusta äidin mukaan TU:lle, josta sitten suuntasin kohti asemaa ja lopulta kahdentoista junalla kohti Kansas-Cityä. Asemalla tuli hilluttua sitten jonkin aikaa, kun varasin taas ruhtinaalisesti aikaa kävelymatkaan ja muihin yleisiin säätöihin. Liukuportaita tuli sitten ravattua edestakaisin monet kerrat, kun oli vihdoin aikaa ottaa treeniä tuollaisestakin asiasta. Cina syöksyi portaisiin uutuudenviehätyksissään pää viidentenä jalkana ja piti niitä hyvin hauskoina. Puolessa välissä se tajusi, että jumatsuika näähän liikkuu! Sen jälkeen sillä oli kaksin verroin hauskempaa ja ihmetyksissään se katseli Pinjaa, joka epäröi astua kyseisiin portaisiin. Valitettavasti Paavalille ei vain jäänyt kamalasti vaihtoehtoja siinä vaiheessa, kun minä ja Cina suunnattiin portaita alaspäin jo hyvää vauhtia. Sinnehän se lopulta sujahti ja häntäkin alkoi jopa heilua. Parin toiston jälkeen se olisi hinannut minut aivan jokaisille liukuportaille, mitä asemakäytävältä löytyi. Cina sentään ymmärsi, ettei makeaa mahan täydeltä. :)

Ja enhän minä voinut lopulta vastustaa kiusausta astua koirineni myös hissiin. Cina tallusti sisään kuin olisi koko elämänsä hissillä matkustanut ja matkalla katseli vain innoissaan, mitä hissin ikkunoista näkyy. Pinja astui kyllä ihan omatoimisesti hissiin myös, mutta vähän sen silmät pyörivät, kun hissi liikkui. Mutta kuitenkin taas kovin Paavalimaisesti se aina sen kerran toiston jälkeen veti minua kohti hissejä, kun sellaisen ohi käveltiin. Eli ei lienee sitten maailman kamalin asia kuitenkaan. Ja toimintakykyhän sillä tottakai pysyi moitteettomana kaiken aikaa.

Sitten myös päätin käyttää ylimääräistä aikaa hyväkseni ja otin molemmille piskeille tottistreenit Ratapihalla. Pinja jäi hienosti seisomaan ensimmäisestä kerrasta lähtien jäävissä, mutta sitten maahanmeno... Hihhulishei! Se tarjosi maahanmenon sijaan istumista(?!), jota siis emme ole ottanut maailman aikoihin. Höhöö vaan totesin ja melkein repesin nauramaan siinä vaiheessa. Vai että istumista. No joo, kuitenkin saatiin se makaaminen lypsettyä ja pääsin pitämään hauskaa vain. Ja täytyy myöntää, noin hauskaa minulla on treeneissä ollut kauan aikaa sitten. Kiva vaihtelu mun normaaleihin pipon kiristelyihin.

Cinalla otin imutusseuraamista ja luoksetuloa. Molemmat OK, paitsi luoksetulossa ajautui välillä jostain syystä vinoon.. Pitää tarkastaa jatkossa oma asento, jotta olen itse suorassa. En ole siis varma, mistä vinous tällä kertaa johtui, mutta epäilen vahvasti oman asentoni kieroutta tai jotain.

Vielä ennen kuin junamme strattasi, sain kuulla, että Pinja ja Cina on saman rotuisia ja Pinja on Cinan äiti. OK – asia selviö.

 

Ja nyt on sitten tullut Kannuksessa hilluttua ja heiluttua ja mukamas palailtua pikkuhiljaa arkeen (aamuherätyksiä ja muuta ikävää lukuun ottamatta :P ). Palaaminen Kannuksen arkeen tuotti Pinjalle pariksi ekaksi päiväksi henkisiä ongelmia. Se raukka oli vain ihan allapäin ja muutenkin ihme lahna lehmä angstinen teini. Mutta, kun se vihdoin huomasi, että paluuta Erikselle ei tapahdu hetkeen, niin on se jo muuttunut lähemmäksi omaa itseään. Raukka pieni. :)

 

Niin ja keskiviikkona käväistiin Saijan, Domuksen ja Rion kanssa mukavalla metsälenkillä. SiitäKIN on kuvia olemassa, MUTTA ne eivät ole vielä lähellekään julkaistuja. Ehkä minä vielä joskus kykenen...