Nyt on aika taas palata blogin pariin. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Wau on nyt maailman onnellisin koira, eikä se joudu enää kipuilemaan, eikä kukaan rajoita sen menoa! Haidia lainatakseni: ” Vapaa! - Mene rauhassa rakkain ystäväni, uutta käskyä ei enää tule.” Kuitenkin ikävä on suuri ja se on omalta osaltaan vaikuttanut myös kouluun. Tukijoukoille jälleen suuret kiitokset kaikesta.

Wau on kanssani nyt ja aina. Yhteinen aikamme vain oli aivan liian lyhyt.

 

Viime perjantaina saapui laumaani uusi terapeutti. Sitä kutsutaan nimellä Cina (kina). Katsellaan mitä pikkuisesta kasvaa..

 

 

Pinjan ensimmäiset tokokokeet siirtyivät viikolla, kun sain tiedon, että olenkin varasijalla. Hitto, että oli kaikin puolin latistettu fiilis.

No nyt kuitenkin tulevana viikonloppuna olisi tarkoitus vihdoin startata ensimmäistä kertaa, ellei nyt koe jostain muusta syystä peruunnu osaltamme (= P:n pian alkavat juoksut tms.)

Katsellaan.

 

Jos vihdoin saisi aikaiseksi kertoa jotain treeneistämmekin viime aikoina. Pinja on ollut aktiivisessa tottistreenissä taas jonkin aikaa. Ajattelinkin, että se pääsee pikku ”lomalle” tottiksesta nyt viikonlopun jälkeen. Tekisi ehkä ihan hyvää sekä ohjaajalle että koiralle.

Pitäisi alkaa enemmän keskittymään maastolajeihin. Tai lähinnä jälkeen, sillä pian minulta aivan oikeasti lähtee järki meidän haahuiluhakuilun takia. Yritetään nyt vielä leikkiä kärsivällistä, vaikka se joskus tuntuukin olevan melkein mahdotonta.

Jäljet ovat viime aikoina sujuneet ihmeellisen hyvin, samoin esineruutu. Oikeastaan liian hyvin, kun huomataan, kummoinen kaksijalkainen kämmäri siellä liinan toisessa tallustaa.

Ehkäpä me näissäkin päästään pian alamäkeen.. Nauttikaamme siihen saakka.

 

Vähän on nyt kyllä tylsää tekstiä.. Jotenkin ei nyt vain juttua irtoa ja tarpeeksi itseironiaakaan ei leiju ilmassa.

 Loppuun vielä yksi kuva, mutta monta asiaa..