Reipastuin ja päätin kirjoittaa nyt jälleen saman viikon aikana toistamiseen. (Eli tämä tarkoittaa taas sitä, että tämän jälkeen seuraava päivitys tulee joskus parin – kolmen viikon kuluttua. :P ) Nooh, toivottavasti ei.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tältä viikolta kuulumisia on lähinnä tuolta kennelrakennuksen puolelta, jonka takia pieni Pinaatti-Pinja on jäänyt säälittävän vähälle treenaamiselle ja muullekin aktiviteetille. L Not good.

Parina päivänä ollaan tehty hieman tottista ja raunioiden ketteryysesteitä. Niin joo ja otinhan minä sillä ihan piruuttani agilityssä puomia, aata ja keinua.

Raunion vaakatikkaat sujuvat nyt kohtalaisesti. Ensimmäinen kerta oli aivan järkyttävä, kun neiti ei yksinkertaisesti tajunnut omaavansa takajalkoja ja siksi venytti itsensä mitä eriskummallisimpiin asentoihin kerta toisensa jälkeen. Noh. Otin sen nyt kerrankin huumorilla, koska se oli vain niin typerän näköinen. Se, että otan jonkun koiraharrastuksen huumorilla, on melkeinpä historiallista. Vaikka kavereiden kanssa ja muutenkin läppä lentää paremmin kuin FinnAirin lentokoneet, niin harrastuksissa olen inhottava nipottaja ja harvoin hymy ilmaantuu kasvoille edes hyvän treenin jälkeen. Sen asian suhteen tulen varmasti taistelemaan vielä kauan.

 

Ja takaisin treenaamiseen: raunioiden toinen ketteryyseste, putki, meni Pinjalla ensimmäisestä kerrasta lähtien erittäin upeasti! Tippaakaan epäröimättä se sukelsi pieneen mustaan aukkoon kehujen saattelemana. J Hieno nainen!

 

Puomin sen suoritti itsevarmasti kontaktilta kontaktille, samoin A:n. Keinulla yllättävä äkkilaskeutuminen sai tytön hieman hämilleen. Mutta parin toiston jälkeen ei sekään ollut enää ongelma.

 

Tällä viikolla PITÄISI saada aikaiseksi muutama peltojälki. Niin juuri. Pitäisi, pitäisi ja pitäisi. Kummasti sitä vaan haluaisi kaiken vapaa-aikansa käyttää univelkojen maksuun.. Täytyy nyt katsella, että mitä sitä saisi viikonloppuna aikaan.

Ellei muu, niin omatunto alkaa kolkuttamaan kohta niin lujaa, ettei unta saa, joten on pakko lähteä tallauspuuhiin..

 

Pikku-Wau pääsi tänään käymään Piiralla tutkittavana.

Raukan oikea (sokea) puoli on kamalassa kunnossa. Selkäranka on päässyt oikein vääntymään ja mitä kaikkea. Hitsi, kun en itse päässyt kuuntelemaan, mitä sanottiin.

Kun nyt äiti sai sen viedä, kun itse tosiaan täällä Pohojanmaan perukoilla.

No tärkein uutinen ja tieto nyt kuitenkin lienee se, että agility taitaa jäädä nyt sitten ikuiselle tauolle.

Se on niin rankka laji, että parempi tehdä päätös sen suhteen. Ja koiran parasta on pakko ajatella ja toivottavasti teen sitä tällä hetkellä...

 

”Tukijoukoille” todella paljon kiitoksia rohkaisevista sanoista.

Kirjotus jäi nyt hieman keskeneräisen näköiseksi, mutta kirjottelen sitten taas, kun tiedän lisää. Nyt on mieli hieman haikea ja täynnä erinäisiä mietteitä, joten kirjoitus sujuu paremmin ehkä joskus toisella kerralla.