Otsikko ei sitten viittaa mihinkään Tukholma-maratooniin tai muuhun vastaavaan kuntoilusuoritukseen, vaan kuvasellaiseen. ;)

Katsotaan nyt, saanko edes julkaistua kaikkia tahtomiani kuvia, vai sanooko kenties vuodatus itsensä totaalisen irti tällaisen kuvarääkin ansiosta..

 

Mennään kuitenkin asiaan ja aloitetaan iki-ihanasta pentulaatikosta! Siellä tohina lisääntyy päivä päivältä ja torahampaiden aluilla pikkuapinat saavat jo pahaa jälkeä niin halutessaan! :) Kaikki syö hyvin (oma suosikkini toki parhaiten ;P) ja muutenkin ovat kehitykseltään aikalailla tasaista sakkia. Huomenna veitikoilla ikää jo 4 viikkoa!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sitten tämä kunnon kuvamaratoonin aiheuttajaan, Viron matkaan. Matkustan ani harvoin, joten pienetkin tehdyt matkat saavat Canonin sauhuamaan matkamuistoista. Lähdimme siis isän kanssa Viroon katsastamaan paikallista agilitykulttuuria silkasta mielenkiinnosta. Matkaan lähdettiin viime perjantaina ja palattiin viime sunnuntaina, eli pelkkä viikonloppureissu oli kyseessä.

Menomatkan merisää ei ollut erityisen kaunis

 

Hotelli Dzingel

 

(kuvasta ei erotu, mutta aidan päällä oli sahalaitaa, jotta ylimääräiset hyypiöt ei tulisi alueelle)

Huoneesta oli mukavat näkymät

 

 

ja iltaisin..

Hotellin etupihalla oli hieno keinu:

Lenkki"maastomme" oli turvallisuussyistä tällainen:

Koska heti, kun meni viereiseen metsään, oli lasia aivan kaikkialla. Ei siinä siiten viitsinyt alkaa riskeeraamaan koirien tassuja.

Ainakin joka toisessa talossa asui koira ja niistä noin 80% oli pelkkiä ulkokoiria ja suurin osa rodultaan kaukasianpaimenkoiria tai vastaavia. Eikä ihme, sillä ei itselläni ainakaan tulisi mieleenkään mennä pihaan, jossa sellainen möhkäle on ottamassa avosuin vastaan.

 

 

saatiin myös lenkkikaveri..

 

Itse kisathan meni suhteellisen huonosti molemmilla. Alussa kolmosluokan taso oli aavistuksen kyseenalainen, joten ekalle radalle lähdettiin typerällä asenteella, että kyllä me Suamaliset näille näytetään miten agilityä mennään (aavistuksen kärjistetysti, mutta kuitenkin). Asiat eivät olleetkaan ihan niin, kun molemmat hylkääntyivät tyhmissä kohdissa, alkeellisten virheiden takia. Sittenpä ”pieni” asenteenvaihdos seuraavalle radalle! Isä ja Iines tosin jatkoivat hyllyputkeaan edelleen, mutta me Giten kanssa jollain ihme onnenkantamoisella päästiin maaliin saakka ja jopa virheittä ja vielä nipin napin ihanneajan sallimissa rajoissa. Suureksi yllätykseksi tulos riitti kisan voittoon ja näin ollen tuli oma tavoitteemme täytettyä. Viimeinen rata oli hyppyrata (paikallisesti hüpperada) ja siellä vuorostaan isä teki tuloksen, mutta harmittava vitonen toiseksi viimeisellä esteellä! Sijoitus neljäs. Itse löysäilin, enkä ihan enää ohjannutkaan toivotulla tavalla. Kyllähän Gittekin sen sitten tajusi, että eihän tuo urpo ole ollenkaan tosissaan ja kaikesta kiltteydestään huolimatta alkoi itse suunnitella estejärjestystä uusiksi. Pääasia kai, että oli hauskaa. (Toivottavasti kyseinen hauska ei koidu kohtaloksi jatkoa ajatellen).

Halli sisältä

"koristeita"

Hallin ulkopuolelta

Koiria ramasi rankan kisapäivän jälkeen

 

 

Aikaa jäi vallan kiitettävästi yleiseen pyörimiseen kaupungilla ja kaupoilla käyntiin jne. Kisat olivat yksipäiväiset ja sunnuntaina piti hotellista kirjautua pihalle klo 12 mennessä ja laiva lähti vasta puoli kuudelta, niin siinähän se päivä meni tutustuessa Tallinnan melkein joka kolkkaan!

Tallinnan linna, joka ei oikein tahtonut tulla kuvaan miltään suunnalta

Tätä kuuluissa Vanhaakaupunkia, joka ei itseäni ainakaan säväyttänyt pikaisen läpiajon aikana. Ehkä, jos siihen tutustuisi paremmalla ajalla, niin olisi kivempi.

 

 

 

Arkkitehtuuri oli ajoittain aavistuksen mielenkiintoista..

..mutta myös kaunista

 

JA VÄRIKÄSTÄ!

 

Piritaan päin mentäessä oli hyvin kaunista merimaisemaa!

 

 

ja nähtävyyksiä..

 

 

 

takasinpäin tullessa kaupunkikin näytti nätiltä

 

Huvittavia merkkejä.. Ei olis meinaan ihan heti tullu mieleen hypätä

Hmm..? Varokaa oravia seuraavan 6km aikana?

Sitten taas maisemaa

Merituulen takia vinoonkasvaneita/vääntyneitä puita

Miksei Suomessa oo tällasia roskiksia?!

Tyttöset poseeraa

 

 

 

Eikai ihan kaikki kiellot koske meitä turisteja??

 

 

 

Sitten tulikin aika mennä satamaan odottelemaan pääsyä komeanväriseen (vihreä) laivaan

 

Reissu oli mukava ja kisajärjestelyt toimi kivasti, joskin huolettomammin kuin Suomessa ja oli paljon asioita, jotka eivät täällä meillä kävisi laatuun, mutta maassa maan tavalla! Halli oli karu sekä sisältä että ulkoa, mutta taas pohjamateriaali oli erinomainen ja esteet olivat hyvin asialliset. Kyllä voisin samankaltaisen reissun tehdä uudelleenkin. :)

Merimaisema tullessa