Ja jälleen pyytelen kovasti anteeksi tätä päivittelemättömyyttä.

Otetaanpa kertaus viime viikon tekemisistä, mitä muistan:

Keskiviikkona käytännön tunneilla otimme ryhmäharjoitteluna johtajuus,- aktivointi,- leikkimis- ja sosiaalistamisharjoituksia. Erityisen tyytyväinen olin meidän johtajuusharjoituksiin, sillä Wau otti minuun hienosti kontaktin erilaisissa tilanteissa. Aktivoinnissa käytiin pari temppua läpi: jalkojen välistä pujottelu ja ryömiminen. Jalkojen välistä pujottelu sujui hyvin, oli tuttu temppu. Lähdemme seuraavaksi tuomaan siihen lisää näyttävyyttä... tosin en vielä lopullisesti päättänyt, että miten. Leikkiminen sujui hyvin. Teimme vaihdokit, että minä leikin aussie Jetan kanssa ja Jetan omistaja leikki Waun kanssa. Lopuksi otimme Waun kanssa myös kahden lelun leikkiä, jonka se tajusikin hienosti. Sosiaalistamisharjoituksissa oli ensin makkararinki -> ei ongelmaa. Sen jälkeen ohituksia eri välimatkoilla.

Perjantaina, kun saavuin jälleen Erikselle, tein Waulle ihan normaalin peltojäljen. Pituutta oli noin 35 metriä ja se vanheni tunnin. Kyllä se ihan hyvin meni,  mutta kaikkia nameja se ei edelleenkään syö jäljeltä. Se ei vain ole niin ahne. Sitten otimme vähän ALO-tasoista tokoa. (Tekisi mieli mennä ensi kuussa järjestettäviin tokokisoihin, mutta saatan siitä kyllä jänistää.)

Lauantaina otin verijälkeä Jerryllä, Waulla, Gitellä, Rosella ja Iineksellä. Tein pidemmän ja vaikeamman (n. 150 m) jäljen lähtien tasaiselta maastolta ja päätyen metsään, ylittäen yhden kunnon rungon. Jälki sai vanheta jälleen tunnin. Lyhyempi ns. "perehdyttämisjälki" oli n. 15 metriä ja helppo muutenkin, sammalmaastoa sis. 3 mutkaa.

Jerry piti perehdyttämisjälkeä lasten leikkinä (on tehnyt pari verijälkeä ennenkin). Vaikeamman jäljen se suoritti hienosti loppuun saakka, tosin rungolla meinasi olla ongelmia. Jerryn jäljestämistapa on minun makuuni ehkä inansa liian nopea (ei keskity sata prosenttisesti varmaankaan). Mutta kuitenkin. Lopulta Jerry oli ainoa, joka suoritti tuon pidemmänkin jäljen...

Iines (ei ole ennen jäljestänyt) tajusi vähän viiveellä, mikä on homman nimi. Näytin sille jäljen alun, se haisteli verta ja sen jälkeen katsoi minua "joo, entäs sitten?" sitten kehuin sitä aina, kun se otti askeleenkin eteenpäin nenä maassa, jonka jälkeen sain taas katseen: "suu kiinni, tajusin kyllä." Pidin loppujäljen siis suuni kiinni ja se meni hienosti. Viimeisen mättään se meinasi "oikaista", joten kokeilin, että mitä se sanoo liinatuntumasta. Eipä se mitään, korjasi upeasti ja jatkoi hienosti loppuun.

Gitte (ei ole jäljestänyt ennen) tajusi jäljen hiukan väärin, nimittäin sen mielestä kaikki veret pitää litkiä. Mutta lopulta se siitä kyllä sitten lähti myös etenemään. Pidin Giten intensiivisestä tyylistä, kun se vaan pitäisi sen kielensä siellä suussaan.

Rose (ei ole jäljestänyt ennen) yllätti minut totaalisesti. Luulin, ettei pikku pirulaisen aivokapasiteetti riittäisi alkuunkaan mihinkään jäljestämiseen. Mutta näköjään se on isänsä tyttö ja tajusikin idean nopeasti. Sille täytyi näyttää ainoastaan jäljen alku ja siitä se sitten paineli nokka upeasti maassa loppuun saakka. Hieno tyttö. :)

Wau (ei ole tehnyt verijälkeä ennen) tajusi perehdyttämisjäljen hienosti. Siitä innostuneena lähdin koittamaan sillä myös sitä vaikeampaa.. Ei olisi kannattanut. Ei tullut mitään, yht'äkkiä lähti päästä kaikki se, mitä 10 sekuntia sitten oltiin tehty. Emmehän me sitten metriä enempää sitä jälkeä menty. Mutta mun moka, se olisi joka tapauksessa ollut Waun tasoon nähden aivan liian vaikea.