..."ja, kun minä koulun navettaviikoista selviän, niin sen jälkeen en navettaan enää mene." Enkö? Olinkohan nyt täysin järjissäni, kun noin tokaisin. Itse en tuota edes muistanut, mutta minulle siitä hieman irvailevasti muistutettiin, kun olin hehkuttanut ihanaa kahden viikon navettacasea. Tykkäsin hirmuisesti tuosta hommasta, johon tietenkin vaikutti vielä erittäin positiivisesti kultainen isäntäväki! Ainoa negatiivinen asia oli, että aika riensi jälleen kuin siivillä ja pari viikkoa oli hujauksessa ohi. En olisi millään malttanut vielä lähteä! Sain kokea paljon ja vieläkin enemmän. Saatiin Flinde-pojan kanssa paimennella päivittäin ja pääsin katsomaan paimennuskisojakin Kiikalaan! Lisäksi sain tutustua moneen mukavaan ihmiseen. En voi sanoin kuvailla, kuinka kiitollinen olen Katrille & Mikalle!

Tempokin pääsi matkaan mukaan, koska bongasin agilitykisat hyvin läheltä työpaikkaa. Siellä siis käväisimme korkkaamassa kakkosluokan ja hypäriltä napsahtikin sitten ensimmäinen nollavoitto koristamaan kirjaa, hyvä Teeeemooo!

Jospa hypähdämme sekunniksi sitten ajassa taaksepäin ja muistelemme Tampereen näyttelyä, jossa meillä oli mukana "rupusakki" hakemassa sinisiä nauhojansa. Aloitetaanpa vaikka Gerestä, kun sen kehä ekana oli. Vähän uskalsin uumoillakin, mutta niin siinä sitten kävi, että minähän sen siellä kehässä näytin, vaikka äitin pitikin itse.. Vähän tunnettiin Kurtun kanssa olomme ulkopuolisiksi siellä kehässä muutaman muun uroksen kanssa, jotka eivät olleet tulleet tyytymään pelkkään H:n arvosteluun. Ilokseni kuitenkin sihteeri ojensi käteeni sinisen nauhan ja näin ollen sain huokaista helpotuksesta ja pyyhkiä tuskan hien otsaltani. Tuomari varmasti nauhan välityksellä toivoi, ettei näkisi meitä enää koskaan kehässä ja uskokaa huviksenne, se toive on erittäin helppo toteuttaa! Näin Gere oli ansainnut iltaruokansa hyvän kehäkäytöksensä ansiosta. ;)

Seuraava ruppana oli Tempo ja Tempon suuret ja pystyt korvat... :D Yritin niitä epätoivoisesti rullata oikeaan asentoon vielä ennen kehää, mutta nehän ponnahtivat pystyyn saman tien, kun päästin irti. Olkoot. Tuomari siitä kuitenkin tykkäsi muuten kovasti ja sihteeri ojensi käteeni ERIn! Wow! Meni ihan hieman yli odotusten. Minullahan on kaunis koira, hhahaha :D rakas pieni hörökorva.

Viimeinen ruppana oli Pinja. Taistelin itseni kanssa viimeiseen hetkeen, että pitääkö mun oikeasti se esittää kuin germaanit kuuluu, vaiko vedetäänkö ihan luomuna. Päätin, että yrittänyttä ei laiteta ja näin löysin itseni asettelemasta koipia germaaneille tyypilliseen asentoon. Eikä se varmaankaan ihan penkin alle mennyt, koska tuomari heltyi antamaan meille EH:n. Aika siistiä, kenenkään kanssa ei tarvitse miettiä kehäkettuilua enää, ellei huvita. :)

Jerryn olin ilmoittanut myös veteraaneihin, se vain valitettavasti päätti nyt sitten tiputtaa kaikki karvansa, joten se oli melko kalju. Papparaiselle kuitenkin EH3. Eikä harmittanut, koska rupusakilla meni niin kivasti.

Ja josko teleporttaamme itsemme takaisin nykyhetkeen, voin lienee mainita, että meidän penskat korkkasi molemmat tänään näyttelyuransa. Tom oli VSP-pentu ja Sarah sijoittui luokassa toiseksi ja sai KP:n myös. Onnittelut Saijalle&Tomulle hyvin menneestä päivästä! :)))

Ensi viikosta tulee tapahtumarikas, jännittävä, omalla tavallaan varmasti hyvin hauska ja lisäksi vielä kiireinen. Can't wait! ;)