Kaikkihan sen tiesivät jo ennestään, että minulta ei päivitykset luonnistu kuin kerran viikossa. On niin paljon blogeja kyylättävänä, että niiden parissa nyt menee alkuviikko. Sitten keskiviikkona alkaa tehdä mieli päivittää omaakin blogia, mutta, kun on päässyt hyvään alkuun, sanoo kone sopimuksensa irti. Siitä taas seuraa ketutus, josta johtuen päivitys siirtyy välittömästi torstaille tai perjantaille.

 

Etukäteisvaroitus: tämän viikon päivityksessä ei puhuta sanallakaan treenaamisesta ja tekstistä on tulossa yhtä tylsä kuin aina. Tai itseasiassa tylsempi, vaikken tiennytkään sen olevan enää mahdollista.

 

Lauantaina tulivat Peltsut katsomaan pentusia ja myöhemmin lauantaina Laura kävi testaamassa pikkuiset. Testituloksista enemmän saa lukea hamassa tulevaisuudessa Kilpop.netistä. Valitettavasti vain tällä blogilla ja sillä sivustolla on sama saamaton päivittäjä, joten katsellaan todellakin hamassa tulevaisuudessa vuoden päästä. Oma pikku Temponi ei yllättänyt testissäkään, vaan oli juuri sellainen kuin ajattelinkin. Huvittava tyttö!

Suurkiitokset Lauralle!

 

Sunnuntaina Tesoman ja Mouhijärven poppoo tulivat katsomaan pentuja ja Pinjakin sai runsain mitoin rapsutuksia Realta osakseen. Taisi Paavali saada nyt ainakin kuukauden huomiot kertarysäyksellä.

Kuuden maissa sitten lähdin armaalla Ooooppelillani kohti Kannusta. Oli hemmetin tylsä matka, kun yksin köröttelin, mutta siinähän tuo meni.

 

Viikonloppu oli suhteellisen saamaton, kuten teksistäkin pystyy oivaltamaan.

 

Maanantaina alkoi normaali koulu ja paluu arkeen oli oikeastaan ihan mukava. Tai jotain sen suuntaista. Oli hienoa nähdä kavereita.

Sitten suuntasimmekin nokan kohti hallia ja siellä suoritimme pienimutoiset tason tarkastukset. Otin Pinjalla kaket ja noudon, koska seuraamista en ota nyt sen niskakipujen vuoksi. (No alussa mainitsin, etten puhu mitään treenaamisesta. Tuo olikin ainoa treeni-aiheinen lause.) Molemmat menetteli.

Pentujen ell. tarkistus oli myös tänään ja kaikilla olivat silmät terveet ja pojilla pallit tuntuivat! Valitettavasti yhdellä tytöllä (Åfelia), on purentavika, joka ei kovinkaan suurella todennäköisyydellä tule parantumaan.

Illemmalla kävimme Vilman ja Tinkan kanssa lenkkeilemässä - kiitos seurasta! : )

 

Tiistaina paluu kouluarkeen tapahtui nyt sitten ihan virallisesti, kun piti aamupalallekin herätä ja sen jälkeen olla pirteänä ottamassa uuden opettajan uusia oppeja vastaan. Kyllähän se päivä rullaamaan aina jossain vaiheessa lähtee, mutta olen varsinkin aamutuimaan hirmu hitaasti syttyvää sorttia.

Illemmalla lenkki jälleen Taimiksille. Tällä kertaa lenkkeilin ylhäisessä yksinäisyydessäni (tai ainakin yksinäisyyttä toivoin metsän petojen osalta...) ja Pin & Cin kirmailivat onnessaan pitkin maita ja mantuja. Henkistä lenkkiseuraa tarjosi Jenni puhelimen välityksellä, ei paha!

 

Keskiviikkona sama vanha virsi koulun puolesta.. Eipäs kun tulihan uuttakin koettua: kiivettiin nimittäin rehutorniin! Miälenkiintosta etten sanois.

Illemmalla lenkki Vilman ja Tinkan kanssa. Kiitos jälleen seurasta! : )

 

Torstaina koulussa oli mahdollisuus oppia hiiren sisäelimiä. Jostain syystä itse opiskelin näitä asioita lähinnä lattianrajasta seuraten. Illemmalla jälleen lenkki ja henkistä lenkkiseuraa tarjosi Saija puhelimen välityksellä - tack!

 

Huomenissa häivymme jälleen etelän suuntaan, kun Pinja pitää hierotuttaa ja sitten loput pennut lähtevät ja tietenkin minun pitää mennä moikkaamaan pikku-Temeä.

En edes lupaa palata blogini ääreen viikonlopun aikana, mutta katsellaan ensi viikolla näillä main.

 

Huolimatta tylsääkin tylsemmästä päivitystekstistä, muistakaamme kuitenkin yksi arkipäivän mahtavimmista aforismeista: Hymy päivässä pitää happamuuden loitolla.