Tämä viikko on ollut melko kaavamainen. Aamulla herään puoli kuudelta käyttämään koirat ja ruokkimaan pennut. Sitten seuraavan kerran herään joskus kymmenen jälkeen, lähden metsään lenkille, jonka jälkeen alan tekemään koulutehtäviä. Joskus panostan tehtäviin enemmän, joskus vähemmän.

Iltapäivällä otan pienen treenituokion jollain tai joskus kaikilla koirilla. Illemmalla sitten ruokinnan yhteydessä otan minireenit Pinjalla ja jonkinlaiset treenit Ukolla ja Cinalla.

Mutta pian tämä kaavamaisuus saa pisteen... Maanantaina kutsuu Kannus-City ja näillä näkymin lauantaina Ukko lähtee takasin kotiinsa. Höh.

Huomenna saadaan onneksi iloa viikonloppuumme, kun Turun Neenät saapuvat meitä viihdyttämään.

 

Viikon treeneistä:

Pinja on saanut kuurin jäävistä ja luoksetulosta pysäytyksellä. Jäävistä siksi, että neiti ei lopettanut värkkäämistä makaamisen ja seisomisen suhteen. Nyt alkaa pikku hiljaa näyttään valoisammalta.. Ehkä se tästä. Tai sitten ei. Luoksetulon pysäytyksessä on ehkä tullut jonkinasteinen edistysaskel tai sitten olen vain nähnyt unta..

Seuraaminen on ollut viime aikoina karseeta.. Ei siis ei missään nimessä samanlaista kuin silloin kokeessa, vaan se jyrää, tönii, edistää, poikittaa, hidastelee TAAS perusasennossa... täytyy kiinnittää palkkoihin huomiota PALJON.

Treeniemme ongelma on ollut myös minun pinnan kiristyminen. Myisikö kukaan hyviä hermoja? Täällä olisi tarvetta. Kiivastun nykyään (liian) helposti ja olen huomannut, että P on alkanut siitä paineistumaan (tottakai), kun huomaa minun adrenaliinitasoni nousevan huippulukemiin. Eihän siitä silloin mitään tule.. Sitten lasken takaperin kiinaksi kymmeneen ja kokeilen uudestaan, niin TADAA sehän toimii.

Tällä(kin) kertaa treenattavaa löytyy enemmän itsestäni kuin koirasta. Minut pitää laittaa siis hermojenhallinta tehotreeniin. Täytyykin muuten lukea taas ”Kilpailemisen taito” -kirja. Muistaakseni sain siitä viime kerrallakin (kaksi vuotta sitten) hyviä neuvoja. Ja tuo lause olkoot myös ilmaisena mainoksena ko. kirjalle.

 

Cina on treenannut satunnaisesti tottiksia ja suhteellisen paljon naksujuttuja taas vähään aikaan. Pohdin, että pitäisköhän malttaa jättää seuraaminen hetkeksi hautumaan tuollaisenaan (siis se ei vielä missään nimessä ole valmis, todellakaan), mutta minulla on vahva tunne, ettei kannata jynssätä... Kun en saa niin vaihtelevia treenejä siihen asiaan kuin tahtoisin. No ainakin oman tuumaustaukoni mittainen paussi tulee.

Maahanmenoihin sain haluamaani ponnekkuutta naksulla. Jäävät liikkeet saavat hetken olla tuollaisenaan.. Kun en ole ehtinyt niitä vielä pilaamaan.

Luoksetulon eteentulo on melko hektinen, mutta parantunut hieman. No hektisyydestä saan YLLÄTTÄVÄSTI syyttää itseäni - mitäs olen treenannut sitä ruokakipolla, joka kiihdyttää C:tä mielettömästi. Tyhmä minä. Toivottavasti virheistä edes joskus oppisi. Luoksetuloon rakennan jossain vaiheessa vielä enemmän vauhtia.

Naksutteluista C on tykännyt ja se on oivaltanut hienosti asioita. Olen neidistä ylpeä sen asian suhteen.

 

Ukko on yllättänyt minut oivalluksillansa! Olemme tehneet naksujuttuja ja perustottiksia. Perustottikset = seuraaminen, istuminen, maahanmeno, paikallaolo istumassa ja makaamassa sekä luoksetulon perusasento. Seuraaminen on siis ihan imutusseuraamista, mutta kuitenkin kaikki se on oivaltanut erittäin hienosti! Lisäksi U on ollut kovassa peruskoulussa erinäisten asioiden puitteissa, mitkä voivat olla arvattavia, kun tarhakoira pääsee sisäkoiraksi.. Mutta niistäkin ollaan selvitty lähestulkoon yhteisymmärryksessä. Ja ellei yhteisymmärryksessä, niin minun ymmärryksessä. Heh, reilu peli, as usually!

Huomenissa Ukko pääsee varmaankin taas hallille hengaamaan, niin katsotaan onko siinä asiassa tapahtunut mitään edistystä viime kertaan nähden.

 

Niin ja niitä kuvia... Hoh. Kyllä minä joskus vielä saan niitä tänne asti. Siihen asti saatte tyytyä Kilpop.netin pentukuviin (toki siellä on jotain otoksia vanhemmistakin koirista, mutta ei CP-kaksikosta tai CUP-kolmikosta).