Jonkin sortin tauko on päivityksissä ollut. Jonkin verran on ehtinyt tapahtumaan, joten pikainen hypähdys lähiviikkojen historian havinaan…

 

Marraskuun viimeisenä vkonloppuna kävimme Oulussa vielä toistamiseen koettamassa onneamme ja tekemässä pisteen vuoden 2009 agikisailuille.

Tuloksilla ei juhlittu, mutta pari mainitsemisen arvoista asiaa saimme aikaan. Åna pokkasi toisen nollavoittonsa kakkosluokasta ja on näin ollen yhtä nollaa vaille kolmosluokkalainen. Tätä viimeistä nollaa odottelemme ehkä sen vuoden vielä, mutta hetkeksi aikaa onnistuminen saa taas hymyn huulille.

Gitte vetäisi vielä sunnuntain viimeisestä kisasta nollavoiton. Lisäksi Gitte lauantainakin sijoittui ensin toiseksi ja sitten voitti, mutta tulokset eivät olleet mainitsemisen arvoisia.

 

Viime viikonloppu meni aiheeseen kuuluvissa pippaloissa, joita kaiketi pikkujouluiksikin kutsutaan. Tempo TT Töttöröö sai olla minusta reippaat kuukauden päivät erossa ja jälleennäkemisen riemu oli molemmilla osapuolilla huipussaan. Mihinkäs senkin riemun voisi paremmin purkaa kuin agilityyn.. Siispä hallille treenaamaan!

Teimme hieman kaikenlaisia pieniä täsmätreenejä. Kontaktien suoritusta, putken ja puomin erottamista, kun putken suu on ihan puomin vieressä (on muuten hyyyvin hankalaa putkifriikille), kepeille lähetyksiä eri kulmista ja suorittamista yleisesti ja hieman hyppykuvioita (valsseja, sylikäännöksiä, takanaleikkauksia). Tauko on tehnyt molemmille hyvää. Pikkuelukka toimi mukavasti.

Taukomme toisistamme jatkuu vielä pari viikkoa, kunnes alkaa joululomani ja sitten toivottavasti ehdin sen kanssa treenata kunnolla. Ja tammikuun se on luonani taas Kannuksessa ja tiedossa on silloinkin tehotreeniä lajiin kuin lajiin. ;)

 

Ollaan taas siinä kohtaa vuotta menossa, että vanhojen muisteleminen on melkeinpä välttämätöntä. Taannoin tässä aloin kelailemaan arkiston aarteita koneelta, tässä muutama niistä…

 

Muistellaan hetki kuinka äänekäs voi sakemanni olla...

Mutta kyllä Rippeä eli Ripaa eli Rinaa on aina ikäväkin..

Jerry muutama kesä sitten, herkkänä... :)

Sitten tämä edesmennyt naistenmies, hurmuripoika.. Joka osasi ottaa rennosti

Ja joka oli aina yhtä... söpö? ;)

 

 

 

Aiheesta nyt loikaten hyvin kauas agista (sekä lajin että kiinnostavuuden puolesta ;) ) eli ylläri-pylläri tokoon. Luulin jo hetken, että meillä Pinjan kanssa voisi olla jotain mahiksia voittajaluokkaan jossain vaiheessa elämää, mutta niinpä kolahdimme maan pinnalle ja kaivaiduimme saman tien vähän syvemmälle. Meillä kusee tällä hetkellä ne helpoimmatkin liikkeet = ruutu ja kaukokäskyt. Ei näin? Depistelyhän koiraharrastuksissa tunnetusti auttaa… Ehkä on vain syytä ottaa vinkeistä vaarit ja ryhtyä tositoimiin. Niin ja se tunnari on edelleen samassa vaiheessa, kun viimeksi… eli ongelmia on, vaikkei liikettä olla koskaan tehtykään. Huippuluokan juttu.

 

Ciikun kanssa tehtiin tänään tokodebyytti. En nyt osaa sen kannattavuudesta tulevaisuutta ajatellen sanoa, mutta toivottavasti jäi koiralle hyvä maku suuhun. Arvostelut olivat seuraavat:

 

Luoksepäästävyys: 10

Paikalla makaaminen: (meni käskystä lonkalleen, mitä ei ole tehnyt koskaan + vino asento)

Seuraaminen kytkettynä: 9 (liian tiivis kuulemma)

Seuraaminen taluttimetta: 9 (samat sanat)

Maahanmeno seur. yhteydessä: 9 (saisi mennä nopeammin maahan)

Luoksetulo: (pieni pakollinen nenäkosketus – opetusvirhe)

Seisominen seur. yhteydessä: 6 (teki kyllä liikkeen hyvin, mutta tuomari ei kuullut erinäisistä syistä käskyäni ja näytin kuulemma käsimerkin. Lisäksi kun palasin koiran luo, niin se otti muutaman sivuaskeleen…)

Estehyppy: (laiska hyppääminen ja toista tuomarin kommenttia en muistakaan)

Kokonaisvaikutus: 9 (ohjaajan vamoilut laski numeroa)

 

Ohjaajan vamoilut = ennen kehään astelemista tapahtui pieni accidentti, jonka johdosta sormi vuoti suoritukseni ajan ja se häiritsi aluksi henkisesti ja sitten myös fyysisesti. Eli pisteet piskille, joka kykeni suorittamaan kaikesta huolimatta asiat, niin kuin kuuluu!

Yhteensä siis pisteitä kertyi 177 ja sillä irtosi I-tulos. Sij. 5. Aavistuksen harmittaa tuo liikkeestä seisominen, mutta muuten on hyvä mieli. Parempi onni sitten joskus hamassa tulevaisuudessa.

 

Viikonloppuna on edessä astetta suurempi koiratapahtuma, kaikkien rakastama, Voittajanäyttely. En nyt ihme kyllä omilla piskeilläni osallistu. Ciikulla ainakin olisi hyvät mahikset voittajatitteliin. ;D