Sopiva väli ilmaantui blogipäivityksellekin pitkästä aikaa. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ne ihmeen toko-kokeetkin olivat ja menivät. Palataan siihen myöhemmin. Alustavasti voin kertoa, että ei mennyt hyvin. "Yllättävää."

 

Ensimmäiseksi kerron hymy huulilla, että Åna ja kaikki seitsemän pentua voivat hyvin. J Hienoa!

 

Kennelvuorokin on tosiaan hyvää vauhtia rullaamassa. Ajatella, nyt on jo lauantai.. Harvemmin on näin "kivutonta". Näillä sanomisillani on yleensä kohtalokkaat seuraukset, joten hehkuttelempa sitten vasta, kun vuoro on turvallisesti ohi. Mukavaa on ollut kuitenkin!

 

Tässä kirjoitellessani tulin miettineeksi erinäisiä asioita. Tyhjän pääkoppani sisällä siis leijailee välillä ajatuksia.. (ketä yritän huijata?)

Ei maar, olen tällä kertaa tosissani. Kerran vuodessa jopa minäkin siihen kykenen.

Asia numero 1: Cina on 5 kk. Miksi ihmeessä se ei osaa vielä nimeksikään mitään? No tuohon on helppo vastata! – Laiska ohjaaja. Asia numero 2: Cina on 5 kk. Miksi ihmeessä sen pitäisi osata kaikki? Hmm. En tiedä.. Henkilökohtaiset paineet kasvavat jokaisen koiran myötä. Cina on periaatteessa minun 4. PK-koirani, käytännössä 2. Ensimmäinen PK-(rotuinen)koirani oli Wau, sitten tuli Rina, jonka kanssa perehdyin enemmälti tottiksiin ja hieman jälkeen sen verran kuin ehdin. Sitten tuli Pinja, jonka kanssa voisin ehkä harkita joskus jopa kisaavani PK-lajeissa. Ja Cina... Sen kanssa on (kaikille muille kuin minulle) sanomattakin selvää, että se tulee kilpailemaan PK-lajeissa ja muissakin. Siis tietenkin treenaan kisahakuisesti, mutta pointtina tällä hetkellä se, että C on kuitenkin vielä (ainakin jossain mittakaavassa) nuori ja meillä ei mitään hengen hätää ole katsoa ensimmäisiä kisojamme ensi vuoden kalenterista jne.

En tiedä mitä selitän.. Jotain turhaa as usually.

Asia numero 3: Miksi lähdin tokokisoihin keskeneräisen Pinjan kanssa? Siitä ei todella ollut mitään järkeä.. 20 euroa lennähti taivaan tuuliin näin taloudellisesti ajateltuna. Tuli nolattua itsensä. Niin vastausta odotellessa... Olen tyhmä. Siinä se tuli. Noh, asiaahan ei voi enää jälkikäteen muuttaa (ja jos voi, niin voisiko joku kenties kertoa, että kuinka..). Täytyy ottaa taskupeili käteen ja pelästyä peilikuvaansa ja yrittää taas leikkiä hyvää ihmistä ja luvata muka parantuvansa joskus typeryydestään. No yritetään lieventää asiaa kaikille tutulla säälittävällä selittelyllä.. Se oli mielenkiintoinen(?) kokemus kaikin puolin. Ja saimme ainakin selville todellisen tasomme. KUINKA LOHDUTTAVAA.

Asia numero 4: Missä on treeni-intoni? Se on ollut kateissa jo kauan... Olen tehnyt katoamisilmoituksenkin, mutta kuukaan ei ole tehnyt minkäänlaisia havaintoja. Kun en vain kykene ymmärtämään miten voi into lopahtaa näin. Luin taannoin meidän vanhoja treenipäiväkirjoja ja alkoi oikein korpeemaan, kuinka ahkera sitä on joskus ollut. Tai siis ei se entinen ahkeruus siinä korpennut vaan se, että nykyään sitä vain tulee lusmuiltua ja sana "treeni" kuvottaa.

 

Ajatella.. Noin paljon asioita liikkui tyhjässä pääkopassani.

 

Pitäisiköhän alkaa tarinoimaan siitä toko-kokeesta jotain turhaa...?

Ehkä sitä voisi jotain mössöttää.

 

Eli sunnuntaina 14.12 starttasimme aamulla kohti Kempelettä. Kuskina toimi yllättävästi Jenni ja mukana olivat ainoastaan kisaavat koirat Pinja & Valo.

Kisapaikalle löytäminen oli huvittavaa sompailua. Tosin huvittavuus oli kaukana silloin, kun oikeasti meinasi tulla hoppu. Kuitenkin kisapaikalle tuli löydettyä ja pian alkoikin sitten tämä iki-ihana avoin luokka. Liikkeiden arvosanat kera omien kommenttieni kuuluvat seuraavanlaisesti:

 

Paikalla makaaminen 10: Tajusin siinä matkalla kisoihin, että niin.. Olen tosiaan tasan kerran ottanut Pinjalla avoimen paikallamakuun (3 min piilossa), että varmaan menee tosi hehkeesti. No ei siinä sitten ollut suurempaa probleemaa. Paavalin tämä oma "hauska" banaaniasento tuli jälleen esiin. Jännästi se silti kykenee nousemaan perusasentoon sellaisesta asennosta.

Seuraaminen taluttimetta 7: Seuraaminen ei ole koskaan ollut noin järkyttävää. Meinasin kuolla häpeään.. Se haahuili miten sattui. Ellei tuo olisi ollut koetilanne, niin minulla olisi tuollainen mustaruskea kokovartaloturkis. Nam.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8: Olisin toivonut hieman ponnekkaampaa maahanmenoa. Loppu meni totaalisesti mössöksi, kun se asettautui kivasti johonkin ex-paskakasaan ja alkoi nuuhkimaan levottomana ihania aromeita... Stana.

Luoksetulo 5: Oli erinomaisen huono. Likimain läpijuoksu tai jotain sen suuntaista. Paavali iiihan ulapalla, mutta onko sekään mitään uutta? Koira kuin ohjaajansa.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0: Oli meinaan täydellinen liikkeestä maahanmeno. Olisin voinut melkein itse antaa kybän. Ai mutta mikäs menikään pieleen...? OHO senhän piti jäädä seisomaan. Hittolainen.

Noutaminen 7: Oli söpö, aivan oikeasti. Hymy nousi huulille, kun P juoksi pää viidentenä jalkana ihanan iloisesti kapulalle, otti sen ihan fiksusti ja palautti likimain oikealle paikalle. Pitkän matkan aikana se vain ehti jyystää kapulan melkein halki.. Se taisi hieman pudottaa tuota pistemäärää, hehe. Anygays se oli mielestäni ihana nouto! J

Kauko-ohjaus 10: Joo no joo. Ihan jees sinänsä. Olisin toivonut inansa ripeämpiä vaihtoja, mutta näköjään tuomarille riittivät.

Estehyppy 5: Huumorini ei kestänyt oikein Paavalin pitkiä piuhoja korvista aivoihin ja aivoista takapäähän esteen takana istumisen suhteen. Annoin tiukahkon toisen käskyn. Noh jos äskeinen käsky tiukahko, niin ensimmäinen luoksetulokäsky oli niin jumalattoman äkänen, että itsekin säikähdin. Pinja säikähti myös.. se istui edelleen sen esteen takana.. hakatun näköisenä. Toinen käsky olikin sitten iloinen ja Pinjakin keräsi itsensä ja tuli ihan OK asentoon eteeni, mutta muistaakseni perusasentoon siirtymisessä olisi ollut toivomisen varaa.

Kokonaisvaikutus 8: Ei kait siinä. Ihan aiheellinen numero kai tuollaiselle menolle.

 

Suurimpana yllätyksenä tuli P:n ruokaHALU!! Se kävi aivan kuumana ruokakuppiin... Mieletöntä! Olin ihan äimänä.. Aloin värkkäämään muka tärkeän näköisenä ruokakipon kanssa vähän ennen paikalla makaamista ja ajattelin, että miksi ihmeessä edes teen näin, kun Paavalia ei voisi vähempää kiinnostaa. Sitten, kun se olikin ihan messissä siinä, niin tunnelma oli ihana. Sitten viritinkin sitä hieman liikaa ja siitä alkoi pääsemään sakemannillisia ääniä ja muutenkin siitä tuli melko kiihkeä kaveri. Olin taas viisauden huippu!

Niin joo tosiaan, mukaan tuli mieltä"ylentävä" AVO-3 –tulos pistein 137 ja niin läppä olo, ettei olisi todeksi voinut uskoa! Sijoitus oli 4/5. Wow.

Seuraavaksi suurimpana yllätyksenä tuli oma reaktioni meidän huimaan tulokseen. Sen sijaan, että olisin ollut mutrunaamana koko loppu päivän ja angstannut jokaiselle, joka erehtyi tulostamme kysymään, olin iloinen ja kerroin hymy huulilla ja nauraen kokeemme kulun. Mitä ihmettä? Ei järjen häivääkään.. Joku ei nyt täsmää tuossa yhtälössä: minä iloinen, kun koe on mennyt aivan päin honkia! Olin mutrunaama koko loppu päivän silloin, kun P sai alo1-tuloksen ja en ollut mitenkäänpäin tyytyväinen. Nyt kun tuli joku vammainen 3-tulos avoimesta, niin meikäläinen loistaa kuin Naantalin aurinko.

En aina ihan ymmärrä.

 

Päivä oli kuitenkin kaikin puolin hauska! Pyörähdettiin siinä pikaisesti Oulussa ja paluumatkalla kätevästi likimain matkan varrella töröttävällä Kärkkäisellä. Oi voi voi, piristävää!

Mutta enköhän minäkin maanpinnalle palaa viimeistään silloin, kun koiranettiin pamahtaa upea tuloksemme. Sitä innolla odottaen...

Tänään minun piti käydä Saijan ja Jennin kanssa treenaamassa hallilla tottiksia. Treenien aikaistuksesta johtuen en ehtinyt mukaan (tai ainakin se oli todella hyvä tekosyy). Toinen pätevä syy oli siinä, että ei minulla kyllä ole uusittua hallikorttiakaan, että sen puoleen. In fact, minun olisi ollut turha mennä tällä treeni-innolla (tai siis innottomuudella) pilaamaan koireni fiilikset.

Kävimme kuitenkin Saijan ja poikien kanssa mukavalla lenkillä lumisen metsän siimeksessä.

 

Illemmalla kuitenkin sain jonkun ihme kohtauksen. Pakkasin vähän treenikamppeita ja lähdin tyttöjen kanssa pihalle. Sain pitkästä, pitkästä aikaa treeni-inspiraation! Ihana yllätys..

 

Pinja treenasi seuraamista, liikkeestä jäämisiä (maahan, seiso), kakeja, luoksetuloa ja noutoa.

Seuraamisessa otettiin paljon käännöksiä ja pysähtymisiä, jotta niihin saataisiin edes jonkinlainen roti joskus. Tällä kertaa ne menivät vaihtelevasti, mutta pääasiassa kuitenkin ihan hyvin. Täytyy sanoa, että täyskäännökset vasemmalle ovat parantuneet kivasti. Mutta niiden ylenpalttisesta treenaamisesta on tullut ongelma kuitenkin 90 asteisiin käännöksiin vasemmalle. P tahtoo aina kääntyä liikaa.

Liikkeestä jäämiset meni hyvin ja huonosti. Maahanmenossa ei ole mitään valittamista, mutta seisomisessa on! P tykkää taas värkätä ja kokeilla onneaan, josko se seisomiskäsky tarkoittaisi vaikkapa sitä iki-ihanaa maahanmenoa tai vaihtoehtoisesti istumista. Huoh. Kärsivällisyyttäni koetellaan asian suhteen.. Yritetään nyt saada tahkottua asia jotenkin sinne takaraivoon.

Kakeissa toivomisen varaa. Tai no sanotaan, että niistä puuttuu totaalisesti näyttävyys. Mutta tarvitsenko jonkun Pinjan kanssa näyttävät kaket..? Niinpä niin.. Siinäpä vasta pulma. Sitä täytyy yrittää miettiä viisaasti (eli ei onnistu minulta).

Kuitenkin istu-maahan vaihdot sujuivat totutulla tavalla. Istu-maahan-seiso-maahan-istu-seiso vaihdot ovat edelleen hyvin keskeneräiset. Asialle pitäisi ehkä tehdä jotakin.

Luoksetulo kera pysäytyksen meni hienosti (etenkin kokeeseen verrattuna, tosin se ei paljon vaadi) ja ilman pysäytystä kohtalaisesti. Se jää vieläkin hieman liian etäälle eteentulossa. Ja kauanko tätäkin ollaan tahkottu??? Liian kauan.

Nouto oli sellainen Paavalimainen. Iloisesti se juoksi kapulalle ja hyvin toi myös minulle. En nyt jaksanut ottaa tätä asiaa niin kovin tosissani ja juoksin ympäri pihaa vain päättömänä. Koiralla tuntui olevan hauskaa. Niin olisi varmasti ollut myös yleisöllä, jota minulla (toivottavasti) ei ollut. Tällä kertaa taas ei ilmaantunut pureskelua. Ihan positiviinen asia!

 

Cina treenasi seuraamista, liikkeestä jäämisiä (istu, maahan, seiso), luoksetuloa, mukamas noutoa ja paikalla makaamista.

Seuraamiseen sain sitä toivomaani intensiivisyyttä lelun avulla. Lisäksi makupalalla imutuksen kautta. Liikettä tarvitsee hioa vielä rutkasti, mutta suoritus oli menettelevä.

Liikkeestä jäämiset oli ihan OK. Seisomiseen vielä käsiapu, mutta omaa vauhtia ei tarvitse hidastaa. Maahanmenoon ei tarvitse käsiapua, mutta vauhtia täytyy hidastaa. Istumiseen käsiapu ja vauhdin hidastus. Ehkä se tästä joskus.

Luoksetulo ihan hyvä. Kerrattiin aika paljon sitä eteentuloa ja tällä hetkellä se ainakin on mukavan tiivis. Toivottavasti pysyisikin tuollaisena. Otettiin muutama vauhtiluoksetulo, jossa itse kirmasin karkuun ja yksi mukamas kokeenomainen, joka ei ollut kokeenomaista nähnytkään. Selkeää.

Mukamas nouto piti sisällään yleistä hengailua ja hauskanpitoa kapula suussa. Pitoharjoituksia pitäisi ottaa ja niihin pitäisi oikeasti paneutua. Kapulalle lähtö on ihan kiva ja myös palautus, kun itse vielä pakittelen.

Paikalla makaamiseen en ollut tyytyväinen. Vaikka otin sen viimesenä liikkeenä kaikista, C oli hyvin levoton siinä ja nousikin kerran. No joo, katsonpa vaihteeksi peiliin ja totean, että kannattaako ahnehtia. Yritin samalla kertaa pidempää matkaa ja aikaa. Olisi pitänyt jälkiviisaana valita jompi kumpi. Ehkä jo ensi kerralla tajuan (in my dreams).

 

En ymmärrä.. Olin treeneihin kuitenkin päällisin puolin tyytyväinen, mutta tuosta kirjoituksesta en saa revittyä kyllä juurikaan hyvää...

Aina ei voi tajuta. Ei edes joka kerta.