Agilityrikas kisaviikonvaihde takanapäin. Tällä kertaa kisattiin ihan tuossa lähistöllä, Tampereella Takujen kisoissa.
Åna juoksi viikonlopun aikana viisi rataa, ja Lempi ja Iines kaksi.
Lauantaina aloitettiin Ånan kanssa huimasti hylkääntymisellä, mutta vauhtia riitti ja sitä myöten myös niitä kuuluisia vaaratilanteita. Seuraavassa kisassa sähellettiin yhden femman verran, kun se muistaakseni kiersi jonkun esteen, joka tietenkin on Ånalle hyvin harvinaista... NOT. Kuitenkin tulos riitti luokassamme toiseen sijaan ja viikonlopun eka palkinto tuli pokkattua. Heh.
Lauantaina illemmalla Lempi kirmasi vielä kaksi rataa, mutta mainittavaa tulosta ei tullut, kun minä ensin ajoin sen ihan mahdottomasta kulmasta A:lle ja sen jälkeen säädettiin kepeillä. Ja toisella radalla tippui ykkösrima ja hylkäännyimme lopulta kolmanneksi viimeisellä esteellä, kun en ottanut sitä tarpeeksi tarkasti. Eipä siis niitetty mainetta ja kunniaa tällä kertaa.
Sunnuntaina Åna jälleen aloitti kirmaamalla hyppyrataa. Rata oli kiva, mutta Ånalle ehdottomasti liian ahdas ja loppusuora minun nysäjaloilleni karmea. :D Häslättiin sitten koko rahan edestä: armottomia kaarroksia pitkin rataa ja kepeillä Åna lähti (kai) tokavikasta välistä pois, joten kepit uudestaan yms. Ainoa hyvä asia oli, että Olli haki itsenäisesti pimeän putkikulman, jota emme ole treenanneet. Tosin putkihullulle koiralle se ei varmaan ole ongelma...
Loppujen lopuksi taisi ratavirheitä tulla kymmenen ja tuntui, että viivyimme radalla ainakin kaksi minuuttia ihanneajan ollessa jotain 43-45 s. paikkeilla.. Suureksi yllätykseksi pääsimme vielä reilu kaksi sekuntia alle ihanneajan tuolla menolla. Ja mediluokan HUIMASTA tasosta johtuen voitimme.
Seuraava rata oli niin ikään mukava. Tulos ei niinkään. Jälleen kiersimme jonkun esteen ja loppujen lopuksi hylkäännyimme, kun se hyppäsi ohjaajan hitaudesta johtuen yhden hypyn väärään suuntaan.
Viimeinen Ånan rata olikin sitten sen hitain, mutta tuloksekkain. Nopeasti voi siis vetää johtopäätöksen, että sitä pitää neljällä kisalla ensin väsyttää, niin sen jälkeen se kykenee ohjautumaan, koska pysyn sen mukana paremmin. Ratahan oli suhteellisen simppeli ja Åna suoriutui siitä suureksi yllätyksekseni puhtaasti, jääden muutaman sekunnin alle ihanneajan. Ja koska sijoituksemme oli ykkönen, se tarkoittaa, että Olliriina sai ihka ensimmäisen nousunollansa kakkosluokasta! :):):) Tämä on suuri ihme!
Sunnuntain päätteeksi Jenna kisasi Iineksellä kaksi kolmosen kisaa. Valitettavasti molemmat hyl, mutta ei noin niinkun ohjausta silmällä pitäen huono aloitus kisauralle. Kolmosista on hyvä aloittaa ;).
Viikonlopusta jäi ihan mukava ja lämmin fiilis. Lämpöisyyttä toki lisää armaasta auringonvalosta kärähtänyt naamataulu, joka on tällä hetkellä punaisempi kuin joulupukin kuteet.
Kuvia kisoista tulee myöhemmin.
Kommentit