Olipas kivaa käväistä Kannuksessa pitkästä aikaa! Satoja kilsoja kanssani taittamaan lähti Anna, jolloin ei tarvinnut potea automatkojen tylsyyttä! Koiria mukana kirjava lauma; Gus, Flint, Torri ja Tom. Matkaan lähdettiin keskiviikkona ennen kymmentä ja parin välietapin jälkeen perillä oltiin joskus kolmen jälkeen. Ja asiaankuuluvasti paineltiinkin siitä sitten melkein saman tien treenaamaan hallille! ;) Agilityä väännettiin kolmistaan mukavasti - Martta Miinan kanssa, Anna Guspan kanssa ja ite Tompan ja Flintin kanssa.

Iltalenkki suunnattiin koulun alueelle ja voi että, minkälaisia muistoja vaan vilisi jatkuvasti :)..

 

Halusin ehdottomasti otta Torrin matkaan ihan vain senkin takia, että se pääsee paljon erilaisiin paikkoihin ja tutustuun taas erilaisiin pintoihin, ääniin jnejne., Kannuksessa noiden järjestäminen on vaan niin helppoa! Käytiin mm. verstaalla kävelemässä erilaisilla pinnoilla, rappusilla, kuuntelemassa vähän kolinaa ja leikkimässä noiden ohella. Ritiläportaat ja traktorihallikin tuli koluttua! Suurimpana ongelmana itselleni pidän ehkä sitä, että en löydä tuon pennun asenteesta mitään ongelmaa minkään suhteen. Se on avoimen ennakkoluuloton, kun mennään uusiin paikkoihin; erilaiset alustat eivät ole ongelma (liukkaat, ritilät yms.), ihmisiin tutustutaan erittäin avoimesti ja mistään äänistä se ei välitä. Kaikkialla se leikkii erinomaisesti ja ruokahalukin on mitä mainioin. Lisäksi se on keskittymiskykyinen ja pystyy tekemään nami”tottista” missä vain ja suuressakin häiriössä (lisää häiriötreeneistä vielä alempana).

 

Lauantaina koitti sitten aikainen herätys ja suunnattiin nokat kohti Kokkolan kisoja. Flint aloitti luonnollisesti päivän, kun ykkösissä edelleen tahkotaan. ;) Ekalta radalta roiskittiin rimoja, pituuden palikat ja viimeiseen keppiväliinkin hra F onnistui sotkeutumaan (tosin ei virheen arvoisesti, mutta sen arvoisesti, että itse kepakolle taisi käydä hassusti). Toisella radalla vastaavasti sitten pysyi kaikki rimat ja muutenkin esteet suoritettiin ihan oikeassa järjestyksessä, kunnes joku hypertaitava ohjaaja sitten ohjaa Flintin yhden esteen ohi, josta siis vitonen. Taas oltiin niin lähellä, mutta edelleen niin sairaan kaukana. Tällä radalla kuitenkin huimasta tasosta johtuen voitettiin, kun ei nolliakaan sadellut. Viimeisellä radalla sössin itse kepeilleviennin (täysin aivoton moka), yksi rima taisi tulla sekä A:n alastulo (perrrrrr….una!).

Tom jatkoi sitten kakkosissa Flintin jälkeen. Ekan radan saldona itselleni semi-ketutus meidän vitosesta, joka siis tuli siitä, että Tom luisui keinulta alas, vaikka yrittikin jarruttaa! Rasittavaa! Tällä femmalla kuitenkin tultiin kakkoseksi jälleen huimasta tasosta johtuen. Toinen rata laitettiinkin sitten ihan ranttaliksi heti viidennestä esteestä lähtien. Saatiin varmaan 5 hyllyä koko radan aikana, kun Tom painoi menemään tosi mallikkaasti täysin eri rataa kuin minä. ;) Vaihtoehto toki sekin rata, jonka Tootoo suoritti, harmi ettei se sopinut tuomarin käsikirjoitukseen. Vikalla radalla tehtiinkin sitten ihan kelpoinen nolla, jolla voitettiin ja saatiin menolippu kolmosiin! :) Hyvä turkis!

Martta ja Miinakin tienasivat ihka ekasta kakkosen startistaan nollavoiton ja ekan luvan! Ja eipä pari muutakaan luvaa kauaksi jäänyt! Hyvä, Martta! :)

Kisapäivän jälkeen oli ihana korkata skumppa ja saunoa pois kisapäivän pölyt!

”Hanat auki, lasit täyteen, rairairai!” ;)

 

Ja sunnuntaina sitten freshinä takasin se sama viiden tunnin taival! Oli ihan mahtava reissu, kiitos Martta! Kiitos Anna! Kiitos kaikki! :)

 

Maanantaina sitten reippaasti suuntasin Nokialle rangan suoristukseen, jonka jälkeen käytin ajan ennen asiakkaita hyödyksi hengailemalla Torrin kanssa Treen juna-asemalla ja Hämeenkadulla. Käytettiin aseman hissejä, rullaportaita, normaaleja portaita ja kaikkea mitä nyt keksittiinkään! Eräät ulkomaalaiset alkoivat Torrille lässyttään ja tahtoivat silittää ja ennen kun ehdin kissaa sanoa, ryntäsi Torri niiden syliin muikkuilemaan ja ottamaan vastaan haleja ja rapsutuksia. Noh, itsepähän toivoivat!

Hämeenkadulla vilisi autoja, busseja, ihmisiä, pyöräilijöitä (-juu niitä ei lasketa ihmisiksi..) ja ylipäänsä kaikenlaista väenpaljoutta oli havaittavissa. Neiti kulki ensinnäkin erittäin oikeaoppisesti hihnassa vierelläni (missä vaiheessa se senkin jo hoksasi?!) ja sillä oli koko ajan häntä tötteröllä asenne sellainen ”JEEEE!!!” :) Ihmispaljoudessa se ignooraa kaikki ihmiset luonnostaan eli se ei ole (onnekseni) jokaisen ohikulkijan syliin ryntäämässä rakastamaan, vaan keskittyy siihen mitä tehdään. Leikitin sitä sielläkin ja samaan tahtiin kuului ärinä ja pörinä lelun takaa kuin missä tahansa muuallakin sekä namitottistelutkin sujui aivan kuin mitään häiriötä ei olisi ollutkaan. Pidän kuitenkin suhteellisen etevänä epelinä 11-viikkoista penskaa, joka suoriutuu pentutottistouhuiluista samalla, kun ihmisiä menee ohi edestä, takaa ja sivulta, bussit ja muut autot jytistää meneen vieressä (Hämeenkadulla kun on käytetty sitä mukulakivi-designia, niin busseistakin lähtee aika jytke).

 

Sonmoro senjoro!