Hui kamaluus, kun nuo pienet koiralapsoset kasvavat nopsaa ja aika rientää kuin siivillä ja kohta ne lähtevätkin kukin omiin perheisiinsä jatkamaan elämäänsä. No onhan siihen kuitenkin vielä kuusi viikkoa, joista pitää nauttia täysin siemauksin! Ensimmäiseltä neitoselta, omalta tämänhetkiseltä suosikiltani, aukesi silmät jo 10 vrk:n ikäisenä ja muilta aikalailla päivän välein perässä. Kovasti laatikossa harjoitellaan jo kehon kannattelua hentojen jalkojen varassa ja välillä neidit kykenevätkin ottamaan vallan kunnioitettavia kävelyaskeleita ja ovat hyvin pitkälti sitä mieltä, että tulemme laatikosta ulos juuri nyt!

Funny-mamma on hoitanut hommansa erinomaisesti.

 

Treenijuttuja on ollut hyvin rajallisesti. Olemme nyt käyneet vain lauantain yhteistreeneissä agilitaamassa ja P&C on saaneet tyytyä vähäisiin pihatottisteluihin.

Tempo keräsi jälleen parin kerran jälkeen itsensä ja alkoi toimimaan keinulla jälleen normaalisti. Mutta yhä enenevissä määrin Tempo alkaa muistuttaa pappaansa ja lämpenee treeneissä hyvin kuumaksi, joka ajoittain häiritsee keskittymistä, josta jälleen voin syyttää vain itseäni. Kuitenkin jäähyn jälkeen kierroslukumittari on palannut normaaleihin sfääreihin ja ohjaaminen on jälleen mahdollista.

Päivittäin totean, että Tempo on juuri sellainen minun käteeni sopiva häslähöslä tättähäärä ja siitä harvoin muut tykkäävät (etenkin jos vertauskohteena on jokaisen mielikoira, Gitte), mutta jotenkin koen, että me T:n kanssa ollaan sopiva tiimi, johon sisältyy aimo annos rehellistä blondeutta, energiaa, huumoria, typeriä asioita, älämölöä ja antipilkunviilausta.

Tunnetaan myös nimellä: kuriton koira törpöllä omistajalla.

 

Giten kanssa ollaan treenattu tosi pliisusti ja lähinnä normaaleja asioita, ei mitään uutta. Ongelmanani on edelleen ajoittainen ahnehtiminen niinkin typerissä asioissa kuin kaarien pienennyksessä ja hups, koira tuli esteen ohi. Mutta koska ongelman ydin on tiedossa, niin ei auta muu kuin lähteä sitä korjaamaan! Keppivarmuutta tarvitaan edelleen lisää.

 

Åna hörhöilee treeneissä yleensä vuorotellen Giten kanssa. On alkanut tuntumaan siltä, että meidän on turha kuvitella saavamme viimeistä nousunollaa missään vaiheessa. :) On meidän meno vain sellaista tulenarkaa nuoralla tanssimista. Kuitenkin kirveestä on vielä tiukka ote, eikä kaivoakaan ole onneksi hirmu lähellä, vaikka tekstistä saikin täysin päinvastaisen kuvan.

 

Nyt pitäisi saada tiukka ote myös omasta niskastansakin ja puristaa sitä nahkarullaa nyrkin sisällä siihen asti, kunnes kaikki koulun teoriatehtävät on tehty (kunnialla). Alkaa pikku hiljaa tuo deadline olemaan turhan iholla. Menneellä viikolla sain asiaankuuluvat näytötkin suoritettua, joten se tosiaan olisi vain tehtävistä kiinni. Ostetaan inspiraatio! Oikeastihan se ei vaatisi muuta kuin nypätä nettipiuha pois ja alkaa takomaan näppäimistöä, mutta kuten huomaamme, blogitekstin tuottaminenkin on tärkeysjärjestyksessä kirkkaimmalla sijalla, kun jotain pitäisi saada aikaiseksi. Eiih.

Jospa siis tässä vaiheessa toivottelisin kaikille hyvää Pääsiäistä ja palaisin kelvottoman treeniblogin pariin, kun tehtävät ovat edenneet. Maksimissaan pentukuvia voisin jossain vaiheessa laitella, jos muistan. ;)