Huooh, nyt sitten ollaan treenattu. Enpä vain tiedä, oliko se paras mahdollinen asia mielenterveydelle. Ajelinpa päivänä eräänä kentälle, no sepä oli varattu, ajelinpa takaisin kämpille ja päätinpä treenata ihan pihassa vain. Pinja se jökittää seuraamisessa. Sen niskat tuntuu olevan niin jumissa, että en kestä katsella sen 'seuraamista'. Tosin sitäpä ei nyt ole järin viisasta hinkatakaan, joten laitetaan hetkeksi jäähylle tämä armas murheenkryynimme. Myös itse voisin aktivoitua hoitamaan piskieni lihaksistoa..  Myös sivulle siirtymisissä tämä ihanaakin ihanampi luttapääni tahtoo värkkäillä. No värkkäilin hieman itsekin ja niinpä saimme lypsettyä pari onnistumista. Wow. Loppuun nollaava eteenmeno ja se oli ihan siedettävä. PS: En kestä juoksunarttuja.

Cina-monkey otti hieman seuraamista, jota nyt voi edes hieman sanoa seuraamiseksi Pinjan versioon verrattuna. Oikealle käännökset pitää ottaa työn alle.. Sivulle siirtymiset hienot. Eteenmeno siedettävä.

Sitten tuli toinen päivä ja ajelin jälleen kentälle. Se olikin ilokseni vapaa ja olin suunnitellut molemmille pienet treenit. Pinjalle hyppynoudot + ylim. luovutusharjoitus, luoksetulo ja eteenmeno. Ja tosiaan kun itse nyt aktivoituisin hoitamaan niiden kuntoa, niin saisin puhtaan hypyn. Nyt se hyppäsi vielä hieman huonosti. Saattoi toki olla treeninkin puutetta, mutta ponnistuksesta huomasin sen voimattomuuden.. Kuitenkin molemmat noudot hyvät! Ihme kyllä - myös luovutus. Luttapää-Hupiveikko on oppinut hieman jotain minun älä-mälvää-kapulaa -oppitunneistani, jess! Luoksetulo otettiin tooosi pitkältä matkalta. Se tuli kuin mammutti minua kohti, ajattelin jo että kohta sen kallo on vatsaontelossani, mutta niin vain se sai vauhtinsa jarrutettua, eikä se aiheuttanut pienintäkään törmäystä! I'm still alive! Siitä eteenlähetys ja siinäpä olivatkin ne treenit P:n osalta. Olin jopa suhteellisen tyytyväinen.

Ja sitten tuli vuoroon Ciinankaalimutiainen. Sen treenisuunnitelmat myötäilivät hieman Pinjan suunnitelmaa, eli noutoa sekä tasamaalta että hypyn kera, hieman seuraamista, luoksetulo ja eteenmeno. Noutoa olin ottanut ties koska viimeksi, mutta tuntui se kapulan edelleen yhdistävän hyvään fiilikseen. Tein lähinnä vauhtisuorituksia ja yhden kunnon luovutuksen. En viitsinyt hypyttää korkealta, vain 5-6 lautaa. Ihan ok:sti meni. Seuraaminen *mutimutimuti* -- pitää nyt  vain keskittyä niihin oikealle käännöksiin... Luoksetulon otin melko pitkältä matkalta yhdistettynä liikkeestä maahanmenoon. Ei olisi kannattanut yhdistää. Kuitenkin liikkeestä pysähtymiset eivät ole vielä varmoja, joten luoksetulossakin se empi, että onkohan ok nyt lähteä tästä jne. Typerä ohjaaja! No sitten kun se vauhtiin pääsi, niin tulihan se kovaa ja jäi parin metrin päähän. Ai olenko liioitellut törmäämättömyyttä?! -Jeah right. Argh. Antakaa mulle ruoska, niin käyttäisin sitä itseeni. Noniin asiaan. Eteenmeno tosi hieno.

Seuraavaksi yritän saada itseni ruotuun ja ajattelemaan jälleen asioita niinkuin ihmiset. Ehkä se aurinko paistaa vielä meidänkin treeneihin.