No niin ja otsikointitaitoni vain paranee entisestään. Enpä ole ennen noinkaan alas vajonnut, mutta pitää kai sitäkin yrittää. Syynä siis se, että ei nyt vain tullut mitään osuvaa mieleen, kun "Treenailua" tms. alkaa valumaan jo korvista ja silmistä ulos.

Tänään oli vuorossa treenaamisen osalta jälkeä, tokoa, hakuilmaisua ja esine-etsintää.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Minua alkoi säälittämään, kun Rina ei ole nyt päässyt tekemään juurikaan mitään tässä hetkeen haavojensa takia, niin päätinpä ottaa naikkosenkin mukaan, koska sen haavat ovat kuitenkin erinomaisessa kuosissa ja toisekseen sen pää halkeaisi ellei se jo pian pääsisi jotain tekemään.

 

Waulle tein yhden peltojäljen. Pituutta jälleen se n. 15 metriä ja se oli suht. suora. Jäljellä oli myös 3 "keppiä". Ajaminen onnistui suhteellisen hyvin. Alku meni taas hienosti rauhallisesti, mutta loppua kohden alkoi vähän kiihtymään. Kaikki 3 keppiä kuitenkin hienosti löytyi ja loppuun päästiin. Ihan OK suoritus siis.

 

Rina sai myös ajella yhden peltojäljen. Se meni tosi hienosti ja naikkonen käyttää nenäänsä myös jäljellä erittäin upeasti! Pientä häslingin tynkää oli havaittavissa n. puolessa välissä jälkeä, vaikka rauhoittelu olikin sujunut hyvin. No joo, eipä siinä mitään. "Kunnialla" päästiin perille. Ja Rina oli tyytyväinen. Enkä kiellä, ettenkö itsekin olisi. J

(ja mikskäköhän tämä kappale tahtoo välttämättä olla tälläisellä vamma-fontilla? Eikä suostu vaihtamaan sitä.. stana.)

 

Waudewau sai sitten treenailla hieman hakuilmaisua. Ihan hienosti se haukkui, pari kertaa tuli niitä sen omia "epävarmuushaukahduskiljahduksia". Lisäksi ilmaiseminen sujui, olinpa sitten kyykyssä tai selkä koiraan päin. Ihan hyvä siis.

 

Sitten pieni tokoilutuokio, johon kuului seuraamista pikku pätkä, yksi kunnon luoksetulo ja pari ihan loppuasennon kertausta, ihan minimaalisesti kakeja ja paikallamakuuta.

Täytyy sanoa, että luoksetulo oli tällä kertaa se, mihin olin ERITYISEN tyytyväinen. Se oli nopea, eteen istuminen tiivis ja sivulle siirtyminen ripeä ja perusasento kohdallaan. Kiva juttu. Muutkin toki sujuivat hienosti, paitsi seuraamisessa se kerran töksähti, kun oltiin joskus pari päivää sitten otettu niitä liikkeestä pysähtymisiä pari kertaa, niin alko ennakoimaan. Ennakointi on Waun yksi lempi harrastuksista. Hehheh.

 

Esine-etsintä tuli sinänsä uutena tuttavuutena. Tallasin ihan minimaalisen alueen (ehkä 1 m x 1 m) ja sinne sujautin 3 erilaista esinettä (sytkäri, pieni pompula ja hihnan lukko). Etsimisinto oli alussa todella loistava, mutta se ei kestänyt kuin yhden esineen löytämiseen. Minä typerys siis aloitin aivan liian paljolla taas *idiot*. No ensimmäinen esine siis nousi sieltä erittäin hienosti. Toisen etsimisen aikana poikkesi pari kertaa alueelta niin, että tajusi itse tulla takaisin ja kerran niin, että minä kutsuin sen. Siinä vaiheessa, kun "neuvoin" sitä palaamaan alueelle niin into vähän lopahti. (Kivat sille! Kyllä mä ymmärtäisin sen, jos käskyt olis tullu jostain peräsuolesta, mutta kun ne tuli ihan suusta tällä kertaa ja ihan vilpittömästi vielä kauniiseen sävyynkin.) No joka tapauksessa, kannustuksella jatkamaan etsintää, joka tuotti tulosta. Ja niin löytyi toinenkin esine. Kolmas oli ehkä se kaikkein hankalinkin (remmin lukko), joten se vei eniten aikaa ja täten myös osittain turhautti koiran. Pienen vihjeen avulla kuitenkin saatiin viimeinenkin ylös sieltä ja näin on korkattu esine-etsintä. Jep jep, typeriä virheitä a'la Jepu (jälleen kerran), mutta osaanpahan ensi kerralla olla fiksumpi. Jos osaan.

 

Ja lopuksi Rina sai toteuttaa itseään kantamalla pienempiä ja isompia runkoja tyytyväisen oloisena...