Viime viikon torstaina oli sitten tän helvetin polven (anteeksi kaunis ilmaisuni, mutta alkaa mennä hermo) magneettikuvaus. Eli sain 20 minuuttia maata sellasessa putkessa täysin liikkumattomana. Ennen sitä olin kuitenkin saanut kuulla jo sen "ihanan" uutisen, että eturistisiteethän sieltä polvesta on paskana eli leikkaukseen mennään ja sen jälkeen PUOLI VUOTTA ilman AGILITYÄ. Että osaa sitten hatuttaa/ketuttaa/tekismielikirjottaajotainjulkaisukelvotonta! Että osaakin raastaa moinen asia. Varje dag se tulee jossain vaiheessa mieleen ja sen jälkeen armoton ketutus. Just tänä kesänä, kun:

- Wau olis tullu kisaikään,

- Olis ollu nuorten SM-kisojen VIIMENEN vuosi,

- Jerryllä olis ollu jo kasassa kaikki SM- ja karsintanollat,

- Jerry olis aika pitkälti siinä parhaassa kisaiässään,

- Åna olis pitäny saada jo pikkuhiljaa sinne kolmosiin (ainakin ennen seuraavaa pentuetta),

- Roselle olis pitäny saada kisavarmuutta

ja niin edelleen.. listaa vois jatkaa, mutten jaksa, koska se ei ainakaan mun oloo paranna. Joo joo tiedän, että tää ei oo viimenen vuosi, kun SM-kisoja järjestetään taikka MM-karsinnat, mutta Jerryllä nyt ei kuitenkaan enää montaa kisavuotta ole ja jokainen arvokisa on kokemus sinänsä.

Ja pysyäkseni tässä hemmetin mukavassa aiheessa kerron vielä, että tänään sain sitten kuulla magneettikuvien tuloksista, että polvestani on eturistisiteen lisäksi rikki myös toinen kierukka. Stana.

Sitten vihdoin päästäkseni itse blogiin kuuluvaan sisältöön eli treenaamiseen.

SUNNUNTAINA lähdin Waun, Ånan ja Jerryn kanssa sorikselle treenaamaan tokoa siinä toivossa, että se olisi jo sulanut. No sepä ei ollut lähellekkään sulanut ja lunta oli parhaimmillaan säären puoliväliin asti. No laiskana ihmisenä en jaksanut lähteä etsimään mitään muutakaan vierasta treenipaikkaa, joten koirat suorittivat onnistunutta paikallamakuuta sen aikaa, kun tallasin itselleni jonkinmoisen seuraamiskaaviopolun sinne.

Ånalla meni treenit suhteellisen hienosti. Otin sillä ihan vain alkeellista, tasoistamme seuraamista. Paikka oli hyvä ja pysähtyessä tajuaa yleensä heti parkkeerata oikeaan kohtaan perusasentoon. Luoksetulo sujui loistavasti ja erinomaisen nopeasti! Pieni käsiapu vielä sivulle tultaessa, mutta muuten aivan überupee! Ånan treenit olivat tällä kertaa melko lyhyet.

Jerskillä sujui treenit kohtalaisesti. Sen seuraaminen on aivan kamalaa! (joo tiedän, se on mun syy, mitäs oon antanu niin paljon periks sille 10-vuotiaana??) Sen seuraaminen on kuitenkin nykyään aika kestävää, mistä olen oikein iloinen. Mutta enköhän mä senkin saa jotenkin tässä kosautettua. Luoksetuloon en ollut erityisen tyytyväinen myöskään. Vauhdissa ei ollut mitään moittimista, mutta se loppuasento! Se istu mun varpaiden päällä... Saakelin tonttu! Siinä en oo kyllä antanu sille koskaan periks, että sen ässän se vetäs kyllä ihan omasta hihastansa. Otettiin sitten pitkästä jopa pari kertaa kakeja. Ne sujui sentään treenimäärään nähden tosi hienosti!

Wutsi the wunderbaumilla seuraaminen sujui alkutakkuroinnin jälkeen hienosti. (Alkutakkurointi johtui siis minun todella hyvästä tasapainostani pienellä lumipolulla...) Ainoo vaan, että kun pysähdymme seuraamisessa, niin siltä kestää sata vuotta laksee se perseensä siihen perusasentoon. Siinä menee kyllä henki ja terveys. Luoksetuloon olin tänään todella, todella, todella tyytyväinen! Se meni oikeastaan kisasuorituksenomaisesti ja arvosanaksi olisi voinut tulla joku 9 tapainen. Sitten kerrattiin meidän järkyttäviä kakeja. Ne todellakin oli niin järkyttäviä, että... en sano mitään.

Samana päivänä otettiin ja lähdettiin sitten kohti Kansas cityä, tuttavallisemmin Kannusta.

MAANANTAINA alkoi "iloisesti" yleisainejakso. Onneksi luokanvalvojatunneilla meillä oli käytäntöä. Otettiin sitten BH treeniä. Piti ottaa kisanomainen suoritus, mutta minä olin kyllä niin ulapalla koko ajan, ettei siitä oikein kisanomaista suoritusta saanut revittyä. Wu kesti kuitenkin ihmeen pitkähkön, suoran seuraamispötkön. Muuten ei oikein mikään mennyt niin kuin piti. Tai no meni, paikallamakuu oli ihan ok, vaikka se viettikin varmaan puolet ajasta jossain ihan ihmeellisessä katkarapuasennossa. Hyi että mun vartaloapuni oli varmasti erittäin järkyttävää katseltavaa! No onneksi niistä huomautettiin, mutta tarvin jatkossakin jonkun treeneihin kyyläämään, etten tee jotain vastaavaa typeryyttä. Tahi sitten sidon itseni jesarilla muumioksi, niin eiköhän siinä vartaloavut rajotu.

Maanantaina oli myös ensimmäinen osa BH-kurssista. Jatkoa innolla odotellen :)

TIISTAINA ELI TÄNÄÄN otin lenkin yhteydessä Waulla ja Rinalla jotain tokotyyppistä. Waulla lähinnä seuraamista, pari kertaa luoksetuloo ja se suoritti paikallamakuuta vaihtelevalla menestyksellä sillä aikaa, kun treenailin Rinalla. Lisäkis innostuin Waulla ottamaan yhden haun. Olin itse maalimies xD no joo, se oli enemmänkin ilmaisuharjoitus, mutta kuitenkin. Se vihdoin tajusi ainakin minun kanssani tuon asian! (Tätä päivää ollaan odotettu!)

Rinalla otin BH-seuraamiskaaviota jonkin verran. Se kesti tosi hyvin jo pidempiäkin pätkiä. Sitten kerran liikkeestä istumista, kerran liikkeestä maahanmenoa ja luoksetuloa. Eli meidän treenit oli aika BH-painotteista tällä erää ja täytyy sanoa, että olen neitiin hirmu tyytyväinen! Valitettavasti se ei kyllä onnistu vielä mitenkään, että Rina suorittaisi paikallamakuuta sen aikaa, kun treenaan Waulla.. hee mutta ehkä joskus??

Oliskoha tässä tilitystä yhdelle kertaa?? Onnee vaan , jos joku luki loppuun asti ja samalla vois vaikka sanoo, että otan osaa, ettet omista ELÄMÄÄ, koska luit tätä kirjotusta. ;) Olen reilu tapani mukaan.