Pikkasen taitaapi olla taas päivityspuolessa laiskuutta.. Jotenkin musta tuntuu, että noin joka toisen blogipäivityksen aloitan samankaltaisella lauseella.. ja mikään ei vaan ota muuttuakseen! Ihme juttu ;).

 

Tässä ollaan nyt kisoissa jos toisissakin pyörähdetty menemään ja välttääkseni aivan hirvveen jäätävän majesteetillista megapäivitystä taidan jättää etenkin virallisten kisojen analysoinnit nyt väliin ja tyydyn pelkkään tulosten toteamiseen. Nuorison epis-vierailusta kerron muutaman sanasen, koska ne ovat vasta kehityksen alkutaipaleella ja pääsen itsekin kertaamaan ongelmiamme sitten vuoden, kahden, kolmen… jne. päästä. :)

 

Siispä takkujen juhlavuotiskisat:
Lauantaina Tempolle: 5 – hyl – hyl

Tompalle: hyl – hyl – hyl (btw, koskaan ei oo Tompan kanssa menny noin päin mäntyä ;D)

Sunnuntaina Tempolle: hyl – hyl – 0, sij. 3. + SERT-A

Tompalle: 0, sij. 2. – 0, sij. 5. – hyl

 

Sitten seuraava viikonloppu olikin jälleen kisavapaata ja sunnuntaina 27.5. haimme jälleen tutut seitsemän pässinpäätä koristamaan laiduntamme sekä avustamaan koiria tulemaan paremmiksi paimeniksi.. Tai ehkä pitäisi sanoa, että avustamaan paimenkoirien ohjaajia tulemaan paremmiksi ohjaajiksi. Itse asiassa asian laitoja miettiessä ne tekevät kumpaakin. ;) Pässit ovat siitä kiitettäviä, että niiden kotiutuminen uuteen asuinpaikkaan vie tasan 2 minuuttia, jonka jälkeen ne saattavat jo näyttää pitkää naamaa koirille. Eli Flint pääsi jälleen näihin vakiopaskaduuneihin kesyttämään poikia ja viemään niiltä ne majesteetillisimmat luulot itsestään. Onneksi se on sellainen duunariluonne, työmies isolla T:llä, niin asiat tulee hoidettua tiptop, eikä vähän sinnepäin.

Tämän duunarin jälkikasvukin pääsi ihastelemaan lampaita nyt ihan ekaa kertaa vapaana ja avolaitumella, ja kyllä oli pokkaa olla sika! No, tätä osasin uumoilla niillä parilla kerralla, kun se näki lampaat kytkettynä ollessaan vasta pieni lapsi.

Ollaan nyt Tortun pyöritetty päkäpäitä ahkerasti ja noin viidennellä kerralla se alkoi ymmärtää tasapainotuksen merkityksen alkeita sekä muisti pitää hampaansa kurissa jopa hakiessa laumasta karkuun yrittänyttä jäsentä. Siispä loiva ylämäki alkoi jo ensimmäisen treenin jälkeen, joka toivon mukaan jatkuisi nousujohteisesti.. Mitäpä sitä muuta voisi todeta toivovansa? Tuskin kukaan toivoo harrastuksilleen takapakkeja…!

Flint on treenaillut vaihtelevasti lähinnä jakoja ja poispäinajoa. Parhaat treenilampaat meille on Jatan luona, missä käväistään kerran viikossa. Siellä pystyy taas keskittymään hakuihin ja ajoon, koska lampaat on liikkuvaisempia, jolloin omaan ohjaukseen pitää panostaa enemmän. Minulla on erittäin huono tapa olla ”hieman” suurpiirteinen näiden omien kanssa.. En voi todeta muuta, kun että odotan mielenkiinnolla ekoja kisoja! Ihan äärettömän suuri fiilis itsellä ja taas pitää tsempata itteensä ihan eri tavalla kuin jossain agiliidossa, se on just sitä kisafiilistä ja pitkäkestosta keskittymistä sekä koiralta että ohjaajalta, kun suoritusaikakin on sen lähemmäs 10 min (vrt. agility n. 45 sek.). Onneksi ei tarvitse enää hirveitä aikoja odotella ekaan starttiin!! Jännää!! :))))

 

Kesäkuun ekalla viikolla oli takkujen järjestämät epikset, jonne suuntasin tämän nuoren blondikaksikon kera ja mukaan nappasin vielä Ynnin ja Muskankin, jotta sain Muskaan edes yhden radan tuntuman ennen Nokian virallisia. :)

Martta rimattomaan putkiluokkaan ja mölliradalle. Rheda pelkälle möllille, vaikka kyllä voisin senkin kanssa putkiluokkaankin mennä hillumaan vielä! Jälkikäteen alkoi jopa harmittaa, että mikäs sen oivallisempi tilaisuus antaa koiran toteuttaa niin paljon itteään kuin sielu sietää. Ja sen sieluhan totisesti sietää! No, jospa jo seuraavissa olisin hereillä. ;)

Martta teki hyvin, kuunteli paskaa ohjaustani ja tuloksena siis kymppi, koska lähetin sen ihan törkeesti putkeen ja ryntäsin itse jo kohti seuraavaa putkisumaa. Montakohan kertaa se tarvii tähän kovaan kalloon takoa, että älä nyt perhana ryntäile minnekään, ennen kun se koira todella on mennyt sinne putkeen.. Hoh! Mutta siis koiraan sain olla tyytsä, se hakeutui kivasti jo esteille, jos vertaa meidän ekaa putkiluokkakisaa ;D!

Rhedan möllirata oli niin perus R:ää, kun voi vain olla! Tekee tosi kivasti ja hanskaa suurimman osan asioista, mutta renkaan sivusta se tuli, koska en vaivautunu ohjaan sitä kunnolla ja sen jälkeen kielto puomilta, koska se ajautu mun jalkoihin. Taas näitä meikäläisen ohjaushelmiä top10! Mutta onneksi maltoin viime episten jälkeen pitää todellisen treenitauon ja sen jälkeen olen treenannut vain tosi pieniä juttuja. Se ei ole saanut aikaan muuta kuin hyvää ja silti radanteko on pysynyt entisellä mallilla eli ei ole mennyt takapakkia, vaikkei ratatreeniä ole tullutkaan! Ja eteenpäin sen ei tarvitse mennä tuosta vielä hyvään toviin!

Martan möllirata meni kanssa muuten mukavasti, mutta tajusin vasta, että rengastreeni on jäänyt pikkaisen vähemmälle ja sitä on otettu viimeksi talvella, joten se tuotti meille ongelmia, joista toki selvittiin ihan istuttamalla koira renkaan taa ja menemällä itse ottamaan se vastaan. ;) Kahden viimeisen esteen välissä se meinasi verottaa hanuristani kappaleen, mutta tyytyikin vain näykkäisemään housua.. Viesti oli harvinaisen selvä: ”Liiku, lehmä, liiku!” Kiitos Martta, muistan ehkä ensi kerralla juosta (karkuun) paremmin! ;D Siispä ulkokauden avautuessa Rhedamus alkaa treenailemaan parempaa estehakuisuutta (siis myös muillekin esteille pitäisi hakeutua omatoimisesti kuin vain putkiin ;P) ja Martta niin ikään näitä sekä rengasta. Molemmat blondit jatkavat myös kesken olevia keinutreenejään. Rhedalle keppien hakuja ja Martalle suoritusvarmuutta kepeille. Kyllähän tässä työnsarkaa taas näyttäisi olevan.. Olikos mulla vielä muitakin koiria treenattavana? :D No, Tom ja Tem vain kertaa vanhaa, ei niinkään opettele uutta. Gitte ei enää treenaa ja Flintinkin treenit jää noin kymmenykseen tähänastisista, kun sen kutsumus on laitumella. Vastaus siis kysymykseen.. Periaatteessa juu tai ei ;D.

 

Sitten Nokian kisojen tuloksiin:

Lauantaina Flintille: 10 – 5 – 0, sij. 1 + luva

Muskalle: 10 – hyl – 5

Sunnuntaina Tompalle: hyl – 0 – hyl

Tempolle: hyl – hyl – hyl

 

Jos sitä jälleen vähän useammin päivittäisi, niin tulisi tekstistäkin jotenkin järkevämpää.. Ja voisi keskittyä erilailla asioihin. Nytkin jää paljon päivittämättä ihan siitä syystä, että itseä ei kiinnosta kirjottaa kolmatta wordin A4:sta ja vielä vähemmän varmaan lukijoita kiinnostaa lukea. No, onneksi on kuitenkin myös toinen blogi eli pentublogi, joka saa päivityksiä väh. kerran viikossa!

1/6/2012