Huh hellettä sanon minä. Ja niin varmasti koiratkin... Lenkille pääsee läkähtymättä vain aamukuudelta ja keskiyöllä.

Tänään sulaneista aivosoluista huolimatta menimme Waun ja Jerryn kanssa katselemaan vähän Katrin lampaita. Jerrylle se oli sen elämän toinen kerta, kun se sai katsella lampaita niin läheltä. Wau on muutaman kerran Jerryä edellä.

Jerry ottaa ilokseni asian aivan tosissaan ja mielestäni tajuaa, mitä tekee ja minä tajuan, mitä minä teen. Jerrylle täytyy opettaa vielä suunnat ja erittäin tärkeä seis, jonka se osaakin jo toivottavasti. Se on hienoa nähdä, että vielä jotkut nykyajan shelteistä pystyy tuohon.

Waulla alkaa jo vähän heräämään kiinnostus, varsinkin, kun minä menen lampaiden luo pyöröaitaukseen ja Wau jää ulkopuolelle. Hiljaa toivottavasti hyvä tulee. Wauta täytyy kannustaa paljon, niin eiköhän sillä jossain vaiheessa lamppu syty. Joillakin siihen menee enemmän aikaa.

Miun pikku paimenpoijjaat. Ensi maanantaina näillä näkymin uudelleen.