Uusi vuosi ja uudet kujeilut ovat startanneet käyntiin vikkelästi ja päivät vaihtuu sitä tahtia, ettei meinaa mukana pysyä.

Väliin on ehtinyt treenata onneksi agilityä ja johonkin vähän pienempään väliin sitten tokoa. ;)

 

Olen jälleen ollut hallin suurkuluttaja milloin kenenkin kanssa ja milloin ihan itseni ja pelkästään omien koirieni kera. Kivaa vaihtelua on ollut treenata eri ihmisten kanssa! :)

Tempo treenailee kerran viikossa, sen kun ihme kyllä voi jo laskea osaavaksi koiraksi. Junnut treenaa vaihtelevasti pari kertaa viikossa, junnusta vähän riippuen. Flintin kanssa olen huomaavinani jonkin sortin asennoitumisongelman. Itselläni. Haluan sen kanssa vaan paimentaan, paimentaan ja paimentaan ja agility on tuollaista vasemmalla kädellä suttaamista. Voipi olla myös alitajuntainen ongelma, etten halua alkaa treenata ja ottaa lajia vielä niin tosissani, kun sitä ei ole luustokuvattu, niin ei voi tietää lajin jatkuvuudesta jos vaikka lonkat onkin Ö:t. Selvä syndrooma siis. ;) Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Pelleillään nyt siihen asti, kunnes saadaan luuston terveydestä selko ja jos se on sökö, niin sitten vaan paimennetaan (hah, sainpas ton sanan vielä kerran ympättyä tähän asiayhteyteen). :D Pääsääntöisesti F:n kanssa menee treenit kuitenkin suhteellisen sujuvasti. Se on hyvin putkiin irtaantuva ja suhteellisen helposti kuumeneva kaveri, joskin olen jo hieman karsinut sen hodarointeja pois, kun se selvästi meinasi syödä pikkumiehen aivojen aluetta, jossa sijaitsee keskittyminen. Näillä mennään ja katotaan mitä saadaan aikaan.

 

Tom on kiva koira. Omaan aivooni ei mahdu, kuinka samassa paketissa voi olla noin monta ominaisuutta. Se on nopea, sähäkkä, taisteluhaluinen ja vilkas sitten se on kuitenkin keskittymiskykyinen, rento ja hyvin kiltti. Jotkut noista sen ominaisuuksista hieman taistelee toisiaan vastaan, mutta siinä paketissa onkin kuin kaksi eri koiraa. Hauska tapaus. :) Se agiliitelee niin tosissaan kuin tuon ikäinen voi, ihan veren maku suussa siis. :D Suurin ongelma jatkoa ajatellen on sen koko. Kotimittauksilla siitä on saatu päälle 34cm – liki 36cm. Eli tulee ehkäpä kilpailemaan aikanaan medi-luokassa ja annamme sitten tasotusta niille korkeammille kilpakumppaneille. Varalajina meillä onkin sitten toko, jota ollaan itse asiassa vähän jo treenattukin. Hyvin vähän, mutta todella paljon multa. ;)

 

Ja pikku Touhotin treenailee pentuagsaa ahkerasti. Se on kyllä iloinen pikku pirpana! Se ei ehkä ollut jonossa aikanaan ensimmäisten joukossa, kun jaettiin älynlahjoja, mutta iloisempaa eläintä saa etsiä. :) Mutta höpö-höpö olemuksestaan huolimatta, se on koiristamme ainoa, joka kehtaa yrittää taistella esim. lelusta Jerry-Kuningasta vastaan. Muut katraastamme aina sylkäisee lelun kahden metrin päähän, kun Jerryn viiksikin värähtää sinne suuntaan ja sen jälkeen kumartavat Hänen Korkeudelleen, kun se menee tsekkaan, että mikä sulla siellä suussa oli. No niin no, voihan se tosiaan liittyä siihen jonossa sijoittumiseenkin älynlahjoja jaettaessa… ;)

 

Pitäis vissiin antaa taas joku kerta kameran sauhuta, kun säät sen sallii. Voipi olla tylsää lukea vaan tällaista löpön löpön tekstejä.

 

Ilman sen kummempaa asiaa tekstiä tulvi taas enemmän kuin tarpeeksi, joten kiitti moi.