Ylläri-pylläri! Blogipäivitys part kaksi saman viikon aikana! Mutta älkää pelästykö - tämä ei tule tavaksi.

 

Perjantaina kävimme käytännöntunneilla vanhassa koulurakennuksessa. Pinja ryntäsi ovesta sisään ja kirmasi häntä heiluen huoneesta toiseen. Sitä ei voinut vähempää kiinnostaa säälittävät tavaroiden kolisteluyritykseni, eikä erikoiset pinnatkaan saaneet naikkosen menoa hidastettua. Välillä kuitenkin pysähdyttiin ottamaan paikallamakuuta ja muutakin pientä tottista.

Kerran kokeilin myös ilmaisuakin omin päin ja se meni niin hienosti, että jätin sen siihen kertaan.

Esine-etsintäkin sujui yllättävän hienosti. Luulin, ettei Pinpin kykenisi tekemään omia päätöksiä saati ratkaista ongelmia, mutta onneksi sain kokea yllätyksen. Hieman välillä tuntui hajut liikkuvan luokkahuoneessa ristiin rastiin, mutta molemmilla kertaa nosti lelun hyvin ja sitten oli hyvä mieli. : ) ! Muutenkin Pinskulla oli hyvä vire koko ajan!

Henkilöhaku sai minut myös hyvälle tuulelle. Ongelmitta se kipusi rappuset yläkertaan, etsi molarin komerosta ja ilmaisi suhteellisen pitkään.

Kuullostaapa kamalan kehuskelevalta tekstiltä. En yleensä kyllä tahdo kehua ylenpalttisesti.. Mihin se pessimistisyys unohtu?? Noh, kaipa minäkin joskus saan puhua kehuvasti rakkaista piskeistäni..

 

Kompensaatioksi mukaville treeneille, meinasi mielenterveyteni järkkyä siinä vaiheessa, kun aikataulu kävi tiukaksi junan lähtöä silmälläpitäen. Ehdittiin sitten onneksi survomaan itsemme haluamaamme junaan.

 

Tampereen asemalta pääsin Eliisan kyydillä koululle (suurkiitokset!!) ja pian olikin Pinjan hieronnan aika. Suureksi ilokseni viikon treenamattomuus ja yleislepo tuotti toivotun tuloksen! P oli huomattavasti paremmassa kunnossa koko kropaltaan. Aivan mahtavaa. : ) Toki lanneranka oli edelleen hieman jumissa ja pakaratkin olivat piukat, mutta olen niin iloinen, että Pinja on vastannut hoitoihin toivotulla tavalla!

 

Suunnittelin lähteväni agitreeneihin, mutta sitten kuulin, että viimeinen pentu lähtee juuri sinä aikana, joten tietenkin halusin olla pientä Åsvaldia hyvästelemässä.

Oli aivan kamalan orpoa mennä pentulaan, kun vastaan ei juossut seitsemän rääkyvää apinaa naskalihampaat edellä uhkaavasti kohti nilkkoja, vaan niitä oli ainoastaan kaksi. Ei pieni ihmismieli taas meinannut lainkaan kyetä ajattelemaan moista asiaa. Toki tiesin, että muut ovat lähteneet, mutta ei siltikään sitä eroa voinut huomata kuin vasta nähdessään ne kaksi seitsemän sijaan.

 

Sitten, kun perjantai-ilta rauhoittui ja Åsvald saatettiin kohti oman elämänsä alkua, tuli Tempolle surumieli. Se oli hyvin ihmeissään muutoksesta eikä suostunut edes syömään. Illan edetessä se alkoi pikku hiljaa palautumaan Terminaattori-Tempoksi. Yön se sai nukkua ensimmäistä kertaa minun kanssani. Todella hienosti kyllä yö menikin, en voi muuta sanoa! : )

 

Lauantaina oli rento päivä.

Sain aikaiseksi ottaa Pinjalla kenraaliharjoitukset ensi viikon koetta silmällä pitäen.

Paikallamakuu oli hyvin vapaamuotoinen ja se tapahtui lähinnä minun häärätessä omiani, eikä lainkaan kokeenomaisesti. En muistaakseni käyttänyt edes koekäskyjä, mutta whatever!

Seuraaminen oli vain lyhyt pätkä turhien niskakipujen ehkäisemiseksi. Kerran se pysähtyi kesken kävelyn, raukka luuli mukamas tietävänsä, että pian annan pysäytyskäskyn. Luuli väärin.

Liikkeestä maahanmeno oli mukavan napakka ilman minkäänmoista kielimuuria.

Luoksetulo oli ihan jees. Olisin toivonut tarkempaa eteentuloa, mutta minähän saan toivoa mitä haluan. Asialle pitäisi ehkä tehdä jotain, eikä vain pienessä mielessään toivoa parempia tuloksia syntyvän itsestään.

Liikkeestä seisominen oli mahtava. Siihen asti, kunnes ohittaessani koiraa se kääntyi tarkastamaan minne menin. En tykännyt moisesta. : )

Nouto oli ihan kiva ja hyvällä motivaatiolla suoritettu, mutta palautus oli kovin törkeä! Se tuli niin hemmetinmoista vauhtia, että en uhrannut reisiäni noutokapulan muotoisille mustelmille.. Eli loppu meni hieman läskiksi ja palautusasento oli loppujen lopuksi vino. Mutta no joo... Sattuuhan noita. Saanpahan katsoa jälleen peiliin, että miksi ihmeessä siitä noudosta on pitänyt opettaa tuollainen itselle kovin vaarallinen. Ehkä joskus otan onkeeni virheistäni. Ehkä.

Kaket oli pohjanoteeraus. No niitä olen kyllä hinkannutkin liikaa. Milloin mitäkin olen halunnut saada lisää ja milloin pois. Omilla värkkäilyilläni sain aikaan näköjään sen, että istumista ei ole enää olemassakaan kaukokäskyissa. Ei sillä, että olisi seisomistakaan. Eli vakavasti otettuna olen varmaan taas onnistunut hinkkamaan maahanmenoon tempoa niin paljon, että siihen se jysähtää kuin pommi Irakiin, mutta istuminen on sivuseikka ja se voidaan tarvittaessa vaikkapa skipata. En kylläkään kykene ymmärtämään kuinka olen taas onnistunut noin!

 

Hyppyä ei otettu, koska sitä en satu omistamaan.

 

No jaa-a.. Kovinkaan ei kyllä itsetunto kohonnut noiden harjoitusten myötä.

Mutta en sitten tiedä, ehkä Tempo on sulattanut viimeisetkin aivosoluni, sillä en kyennyt taas muutakuin olemaan ilonen treenien aikana ja sen jälkeen. Mutta heijastui se koiraankin, se vaan heilutti häntäänsä kuin mikäkin noutajanrötjäle...

 

Jerski on saanut nauttia eläkepäivistään, sitä en ole viitsinyt kiduttaa tokoväännöillä. Katsellaan taas, josko sitä sais jonkinlaisen inspiraation jossain vaiheessa, niin voitaisiin taas hetki vääntää siitä, että kumpi tottelee kumpaakin.

 

Ånalla on alkanut kuntouttamisurakka. Se jatkuu kevääseen saakka. Jossain vaiheessa alan ottamaan sillä vähän agilityä, mutta se ei todellakaan ole vielä ajankohtainen asia missään nimessä.

 

Rose on jatkanut entiseen malliin söpöilyä ja apinointia.

 

Sunnuntaina hurautin äidin Volkswagenilla Tampereen suunnalle sukulaisten luo. Siinä oikeastaan menikin koko päivä. Käsittelyssäni VW aneli ehkä parempaa huomista, mutta matka meni kuitenkin mukavasti. Illemmalla käytiin vielä Tainalla. Mukana minulla oli Tempo ja Rose. Tems oli pätevä, kun se avoimin mielin tutustui uuteen ympäristöön ja ihmiseen. Sitten ne Rosen kanssa temmelsivät hetken, kunnes Rosea alkoi kuvottamaan. Sen jälkeen Temellä oli omaa hauskaa ja sitten ne sammuivat kuin saunalyhdyt jaloilleni.