Kevät alkaa jo vähitellen ottamaan erävoittoa kamppailussa talvea vastaan, mutta vielä on pitkä matka edessä kohti laidunkautta!

Kevään nostaessa päätään alkaa minullakin treenikärpänen heräilemään horroksestaan ja ajoittain aina surisemaan korvan juuressa sillä tavoin, ettei se muuten helpota kuin treenaamalla.

Tästä kyseisestä kärpäsestä on saanut kärsiä Pinja tottisten osalta ja muut agilityn osalta. :)

 

Pinjalla nyt haluan hioa muutamia tottisliikkeitä sen verran kuosiin, että ne kestää sitten taas juoksuloman, jonka pitäisi alkaa ihan näillä näpyttimillä.

Lisäksi Pinja on saanut aina pienissä erissä ottaa pieniä hakuharjoituksia, joissa olen kiinnittänyt huomiota lähinnä haukun jatkuvuuteen, vaikka itse häiritsisin sitä kaikin mahdollisin keinoin. Vähän tekemistä tuollekin madamelle, vaikka talvikausihan on sille juhla-aikaa, kun se pääsee toteuttamaan itseään erinäisin vetoprojektein. Uusimpana projektinaan se on saanut hinata polttopuukassit alapihalta sisälle ja en voi ymmärtää, miten joku voi olla tuolla tavoin valjaissa kuin kotonaan. Tietenkin vetoprojekteilla on pieni varjopuolensa ja ne ovat sitten satunnaiset jumit. Se onkin viime aikoina päässyt/joutunut kopelointiini ja näin tulee tapahtumaan jatkossakin.

 

Tom täytti pari päivää sitten vuoden! Voi, kuinka se aika rientää jälleen… Iso mies jo! :) Tämä miehenalku on nyt agiliitänyt hyvin säännöllisesti sekä tokoillut hyvin epäsäännöllisesti. En tee sitä virhettä, että mainitsisin täällä blogissa alkaneeni kiinnostua jälleen tokosta, koska a) se ei oikeastaan ole edes totta ja b) yleensä sen jälkeen se pienen pieni tokoliekki aina sammahtaa ja sytyttely kestää taas puolitoistavuotta. Joten en edelleenkään tykkää tokosta itse, omien koirieni kanssa, vaan teen sitä just for fun. Siitä taas sitten tykkään, että voin muita opettaa ja seurata heidän edistymistään. Noh, joskus outo tyyppi, aina outo tyyppi, no can do!

 

Flint hömppäagilitaa edelleen ja me molemmat odotamme vähintään yhtä innoissamme treenieläinten saapumista! Ekoihin paimennuskisoihinkin jo laitoin ilmot menemään, saa nähdä saammeko paikkaa, mutta yritetty on ainakin! Tavoitteena olisi ensi kesä kierrellä mahdollisuuksien mukaan paimennuskisoissa ja sitten jossain vaiheessa todeta, että oho.. koiralla tulikin agilitykisaikä täyteen ja sitten lähteä räpeltämään muutaman kisan verran sitä lajia ja todeta, että eihän tästä tule mitään ja jättää laji jälleen roikkumaan ensi talveen ja jatkaa paimennusta. (Kyllä, minulla on tässä asiassa kristallipallo ;P)

 

Tempo treenailee kerta viikkoon ja odottelemme tässä nyt aktiivisempaa kisakautta. Emme suinkaan odottele sitä tulosmielessä, koska sen verran realistiseksi olen vuosien varrella kasvanut leveyteni lisäksi, että tiedän sen olevan parhaimmillaan vasta myöhemmin. Ei tänä vuonna, ei seuraavana, eikä sitä seuraavanakaan vielä.. Joten meillä ei nyt ole mikään kiire yhtikäs minnekään, vaan keräämme Tempolle kisavarmuutta! :)

 

Gitellä sen sijaan alkaa olla pari viimeistä (jos kaikki hyvin menee) kisakautta käsillä. Sen leikkaus tuli niin osuvaan saumaan ja kaikki meni paranemisen suhteenkin niin nappiin, että voin hyvillä mielin sillä aloittaa hiljalleen kisaamisen. Tämän kuun lopussa on ensimmäiset kisat ja sen jälkeen ei vielä hirveä putki ala, että voi hetken aikaa treenatakin. Gittehän on ollut nyt totaalitreenitauolla Seinäjoen itsenäisyyspäivän kisoista lähtien eli äkkiä laskettuna melkein 4 kk. Onhan se aikakin jo ottaa talviunilta takaisin treenirutiineihin. Joku voisi sanoa aavistuksen uhkarohkeaksi lähteä kisaamaan kylmiltään liki 4 kk:n tauon jälkeen, mutta on meillä huomenna hei treenit. En mä ihan kylmiltään sentään ;) ja sitä paitsi, ellei maailmankirjat nyt ole ihan sekoittuneet, niin Gitte on nyt ja aina sellainen kiltti pieni kuuliainen, joka ei juuri omilla ratkaisuillaan häikäise eli minä meistä kahdesta olen se joka on treeniä tarvitsee näyttääkseen sille minne sen kuuluu mennä. ;)

 

Åna on sellaisella osa-aikaeläkkeellä ja treenailee isän kanssa satunnaisesti ja kokeilee myös kisaamistakin viikon päästä. Siihen asti saa isä pitää Ånan kanssa taitojaan yllä, että saan treenattua Touhon kisavalmiuteen. Ei siltikään tiedä, onko Touhosta sen uudeksi kisakoiraksi. Ellei ole, niin minulle on, koska se on aivan kuin Tempo! :) Omassa kiltteydessään ja viattomuudessaan sellainen ärhäkkä vauhtimato agilityradalla.

 

Mickestä tulee varmaan isona tokokoira, painotus sanalla isona, koska sillä on ikää pian 4 kk ja sen strategiset mitat on noin 35 cm / 6,5 kg, tassut on yhtä leveät kuin Ånalla (38cm/9,5kg) ja kasvupatit on näkyvissä. Joten tervetuloa laumamme ensimmäinen collie! ;) Onneksi luonne korvaa ulkonäölliset (suuret) puutteet!

 

 

Äiti&Poika

 

 

 

 

(Kun klikkaat jotain kuvista, pääset kuvasivuille, josta löytyy niitä lisää)