Varsinaisesta päivityksestä onkin kulunut taas hetki aikaa.

 

Tammikuu on mennyt välillä ahkerasti treenaillessa, kun kauaa ei ole enää aikaa käyttää hienoa hallia hyväkseen.

Tempo ja Gitte on agiliidellyt runsaasti ja Pinja on tottistellut ja agiliidellyt semirunsaasti ja Cina on taas hoitanut tuota tottistelupuolta hyvin ahkerasti.

Lisäksi Tempo on ahkerasti kanniskellut tavaroitani ympäri kämppää, että aina saa etsiä kenkäparin toista osapuolta jostain vallan käsittämättömistä paikoista. On se kiva, kun pikkuisella on hauskaa. :)

 

Menneenä viikonloppuna oltiin pakkasralleilemassa Kemin suunnalla. Gitellä kuusi strarttia viikonlopun aikana ja Pinjalla kaksi.

Pinjan ensimmäinen rata hyl. Rata oli kivan oloinen aavistuksen vaikeaa kepeille vientiä lukuun ottamatta. Sitten, kun piti valita kahdesta putken päästä se oikea, niin se meinasi valita väärän, jonka sitten ehdin pelastaa. Pelastukseni johti vain uuteen virheeseen ja that’s it. Oli vain hieman hermoja riistävää, kun tein normaalit rutiinit ja olin jo odottamassa tuomarin vihellystä, niin kävikin ilmi, että edellinen koira oli kussut putkeen. Joten siinäpä sitten meni pilalle se viritys ja ei muuta kuin uusi hallinta + hetsausviritelmä, niin eihän siitä enää mitään tullut. Se tosin ei edelleen selitä huonoa ohjaustani eli valitettavasti sen piikkiin en voi hylkyä laittaa, vaan pitää taas katsoa omaa pärstäänsä peilistä. Höh.

 

Toinen rata myös hyl. Joku virhe meille tuli ja sitten ohjaus muuttuikin vain roiskimiseksi ja sitä myöten sitten ei mennyt enää mitenkään hyvin. Oi voi, mitä tulostasoa.. ja eikä tässä vielä kaikki…

 

..Gitte jatkoi hylkyputkea ensimmäisellä ja toisella radallaan. Tein erittäin alkeellisia virheitä ja harmittaa tosi rankasti. Kolmannella radalla ei sentään hylkäännytty, mutta mitähän sitä tehdään jollain kymppituloksellakaan? Kaksi kieltoa siis tuli ja ihan taas ohjaaja voisi ystävällisesti mulkata sinne peilin suuntaan ja olla hiljaa.

 

Sitten sunnuntaina huima tulostentahkonta jatkui. Giten ekalta radalta jällen hyl, jo kolmannella esteellä. Hyvin noloa. Ja ohjaaja ihan jäässä. Sekä ohjauksellisesti että myös hallin lämpötilan takia.

Tokalla radalla ohjaaja jatkoi omaa tunarointiansa, mutta ihme ja kumma, pääsimme maaliin ja vielä nipin napin ihanneajan alittavasti, joten sieltä sujahti viikonlopun ensimmäinen ja viimeinen nolla kirjaan ja sij. 4.

Viimeisellä radalla oli paljon mielenkiintoisia paikkoja ratkottavana. Itse tyrin niin yksinkertaisen asian kuin kepeille viennin. Siitä femma. Ja heti keppien jälkeen sitten tyrin lopullisesti. Koira piti heittää hypyn taakse ja sen takana oli suora putki. No sitten kirjaimellisesti heitin sen suoraan sinne putkeen! Videolta näkee kuinka typerä olinkaan.

Voi mikä viikonloppu. Ei voi muuta todeta. :D Voisin ristiä pakkasrallin uudelleen, kakkasralli (joka juontaa juurensa huonosti menneiden kisojen lisäksi myös Giten suorittamasta ripulirallista, joka puolestaan johtui siitä, kun aina nälkäinen sheltti vetäisi lähtöpäivänä aimo annoksen Pinjan ruokaa…)

Cina sai viettää viikonlopun Muskan kaverina ja Tempo sai viettää Onnin ja Inton kaverina. Hoitotädeille suurkiitokset vielä tätäkin kautta!

 

Tämä viikko aloitettiin heti käytännöllä Kokkolassa varikolla. Sisähakuiltiin siis, kuten arvattavissa on. Neljä maalimiestä löydettiin Pinjan kanssa erinäisistä paikoista ja ilmaisukin sujui mukavasti.

Illemmalla käytiin hallilla vielä Ynnin kanssa. Itselläni oli mukana nuorisoedustus eli Cina ja Tempo.

Cinan tottistelut ei olisi voinut huonommin mennä. Kaikki kusi niin pahasti, ettei tosi ole.

Onneksi oli Tempo the Päivänpiristäjä mukana, niin se sai hoidella agipuolta ja tekikin sen oikein mallikelpoisesti. Hörhöpörhön herneet ovat alkaneet hamuta toistensa seuraan yhä useammin. :)