Räntäsade on tavoittanut Eriksen maaseudun ja varmaan muutaman muunkin paikan Suomen kartalta. Kesää odotellessa…

 

Torstaina Cina, Pinja, Tempo, Gitte ja Åna pääsivät jälleen hovihierojamme hoidettavaksi, piskit kiittävät ja kumartavat jälleen. Ja ehkä vähän omistajakin. ;)

 

Perjantaina ex-tempore –idean saattelemana lähdettiin hallille treenailemaan hieman agiliidoa ja tokoa med Pinja ja Tempo. Yllättävästi Pinja vain hömppäagilitasi ja keskittyi tuohon pilkunviilauslajiin sitten enemmän. Hömpät sujui ihan mukavasti, hieman kuutamolla oltiin molemmat. Viilaukset sujui vaihtelevalla menestyksellä, pääasiassa kuitenkin kivasti. Muun muassa idari meni kerrasta kisanomaisesti hienosti, mutta sitten nämä kaket olivatkin kisanomaisesti vähän jotain muuta kuin hienoa. Piti ottaa taas rima avuksi, jonka jälkeen ongelma katosi. Saisko kisoihin ottaa riman messiin? ;) Sitten vaan ihan perusseuraamista, liikkeestä istumista ja maahanmenoa, luoksetuloa jne., jotka sujui normaalisti. Eli treenitauolla saatiin taas ihan positiivisia asioita aikaan. Voisimme tuota taukoilua harrastaa tokosta enemmänkin… :P

 

Tempoliinin kanssa vähän katsastettiin, kuinka sujuu keppien haku, rengas, kontaktit ja pussi. Ja rengasta lukuun ottamatta kaikki sujui hienosti! Rengas on siis edelleen yhtä hauskaa suorittaa oikein kuin sivusta, joten… TREENIÄ!

Keppien haku on oikeastaan treenimäärään nähden ihmeenkin hyvä. Itseoppinut piski?

 

Aiemmin viikolla minun herkkää suostumusastettani käytettiin jälleen hyväksi  ja minut puhuttiin lauantain agilityepiksiin Lempäälään. Kyllähän sitten itselleni siinä selittelin, että käyhän se kisanomaisesta treenistä Temen kanssa ja ainakin saadaan osviittaa siitä, missä mennään.

Sinnepä sitten itsemme raahasimme huumorimielellä (, jota olen ihme kyllä saanut koiraharrastuksen parissa kasvatettua versus vaikkapa vuoden takaiseen huumorimieleeni). Ja osallistuttiin kisaavien luokkaan, kun ei ollut järjen häivää mennä mölleihin heilumaan, kun sieltä puuttuu meidän kannalta ne tärkeimmät esteet (kepit, rengas, keinu). Ensimmäinen rata oli sellainen mukava, suoritettavissa oleva. Videomateriaalia löytyy, mutta ei vielä koneelta, joten vinkkaan sitten kun heilumisia on katseltavissa jossain. Tykkäsin Tempon vireestä ja varsinkin ohjattavuudesta! Putkihullu koira ei kertaakaan bongannut radalta putkea kuin silloin vasta kuin oli aiheellista. Ensimmäinen virhe tuli keinulla (idiot, idiot, IDIOT ohjaaja, kun ei voinut varmistaa asiaa kunnolla) siispä kauniissa kaaressa neitonen lentää keinun lävitse ja lähdettiin sen pidemmittä pohdinnoitta jatkamaan matkaa. Sitten oli välissä muuri jonka jälkeen oli puomi. Tyhmä ohjaaja olisi voinut taas ohjata koiraa, joten kauniisti tuli kielto siitä, mutta kuitenkaan itse puomin suorittamiseen ei äskeinen lentokeinu vaikuttanut. Hyvä niin. Räpiköitiin itsemme maaliin ja sijoituttiin toiseksi, jee :D Palkintojenjakotilaisuus oli naururikas, kun mm. Tempo sai uuden nimen ja kaikkea muuta mukavaa.

Seuraava rata oli ehkä inansa hankalampi, mutta kuitenkin vallan suoritettavissa myös. Keinulla varmistin tällä kertaa vahingosta viisastuneena ja hyvinhän se meni! Hyl tuli kuitenkin tulokseksi, kun joku idioottinakin tunnettu ei sitten vaivautunut koiraansa eräälle hypylle ohjaamaan. Mutta kuitenkin erinomaiset fiilikset jäi ja tästä on suunta vain ylöspäin! Kepit T haki hienosti ja muutenkin pieniä kauneusseikkoja lukuun ottamatta radanteko sujuu vallan mallikkaasti.

 

Sunnuntai pyhitettiin lepopäiväksi as usually ja otettiin siis vain löhöilyn kannalta.

Katsellaan mitä ensi viikolla keksitään. Sää voisi pysyä tällaisena lämpöisenä, mutta taivaalta ei tarvis ihan koko ajan sataa jotain mössöä!