Johan on taas aika vierähtänyt.

 

Hakukisoissakin tuli käytyä ihan kunnolla ensimmäistä kertaa elämässäni. Tällä kertaa olin kyllä vain maalimiehenä, mutta se päivä lähenee, jolloin pitää oikeasti ensimmäistä kertaa startata. Jännittää jo valmiiksi niin kamalasti, vaikken olekaan vielä lyönyt edes päivää lukkoon. Hankalaa.

 

Vappuna Pinja sai (pitkästä aikaa) kunnon paikkamakuureenit, kun Jenna tuli meille ja treenasi Mocan kanssa voittajaa varten. Varmaan jotakuinkin kymmenen voittajatasoista paikkamakuuta otimme, eikä Pinjalla sen suurempia probleemia, PAITSI kerran se oli vaihtanut kahdesti lonkkaa. Normaalisti siis vaihtaa kerran, jonka olen sallinut. Ai niin ja olihan meillä pitkästä aikaa ongelmia myös perusasentoon nousuissa.. Mutta niitä kun ollaan tässä lähipäivinä taas otettu lisää, niin ongelma hälveni.

Cinan vappu oli melkoisen treenivapaa.

Lisäksi agilityä tuli treenattua. Giten ollessa mammalomalla, on kisakoirista treenattavanani ainoastaa Åna ja se on orpoa. Treeneissä itse alussa hieman lusmuilin, mutta viimeiselle radalle sain sen verran potkittua itseäni, että päästiin se Ollin kanssa mainiosti läpi.

Tempo otti puomia, keppejä ja pussia. Neiti katsellessaan lämpenee sen verran runsaasti, ettei kykene heti keskittymään itse aiheeseen. Mutta ne nyt on normaalia ja asia on helppo sivuuttaa jäähdyttelyllä ennen suoritusta.

 

Vappuna Pinja, Cina ja Gere kävivät myös ihan kunnolla uimassa. Tosin kukaan ’lapsosista’ ei oikein vielä ymmärtänyt pulikoinnin ihanuutta. Ehkä se käsitys kesän myötä kirkastuu.

 

Tällä viikolla Pinja on treenaillut suhteellisen monipuolisesti kaikenlaista.

Tiistaina agilitattiin, hakuiltiin sisätiloissa ja tokoiltiin.

Oikeastaan olen hämmästynyt siitä, kuinka hyvin Pinja on innostunut agilityn koukeroista. Muutama kuukausi taaksepäin sitä ei juurikaan olisi vähempää voinut kiinnostaa ja se suoritti esteitä lähinnä sen takia, että käskin niin. Nykyään sille on tullut vauhtia, sitä voi ohjailla ja se tykkää! Mukavaa edistystä. Hetki kuitenkin menee vielä, ennenkuin lähdemme haastetta yrittämään. Eli haaste nro1: Kesän aikana kisoihin. Mutta koska tuo on otettu vastaan, niin se myös toteutuu. (toivottavasti)

Hakuilu sisätiloissa on aina yhtä naururikasta, kun koiraa yritän epätoivoisesti parhaani mukaan lukea. Muistaakseni nenänkäyttö ihan jees ja ilmaisu menetteli.

Tokossa saatiin hyödyllisiä neuvoja ihan yksinkertaisiinkin asioihin, joihin vain en ole taas ymmärtänyt kiinnittää huomiota, kuten kapulan nostamis- ja palauttamisvauhti ja se, että koiran on oikeasti hankala suorittaa liikkeestä istumista nopeasti, jos se edistää ja poikittaa ja estää jne. Nyt siis työstön alle edellämainitut asiat ja lisäksi ruutu ja ohjattu nouto. Tunnaria hetken vielä pohdin, että kuinka sitä alan tekemään (suomeksi sanottuna siis jahkailen sen opettamista, koska en ole sitä vielä koskaan millekään koiralle opettanut).

PK-tottiksessa työn alla edelleen eteenmeno ja estenoudot. Näihin saimme myös vielä viimeisteleviä vinkkejä.

 

Jälleen voi vain ihmetellä kuinka tyhmä ja yksinkertainen voikaan ihminen olla. :)

 

Keskiviikkona tottisteltiin ja ilmaistiin.

Cina aloitti tottistelut. Hävettää oikein myöntää kuinka yksitoikkoista neidin treenit ovat. Mutta alitajunnassani olen näemmä päättänyt, että vasta kun yksi etappi on suoritettu, lähdetään treenaamaan vasta sitten seuraavaa varten. Yritän parhaani mukaan muokata alitajuntani määräyksiä. Eli näitä samoja vanhoja aloliikkeitä jälleen jahkasimme. Pitkästä aikaa otin jopa ruutua.

Pinja otti ruutua, liikkeestä istumista ja luoksetuloa. Allt okej.

Lenkillä päädyimme Vilman kanssa ottamaan hieman ilmaisua. Teknisistä ongelmista huolimatta sujui ihan jees.

 

Torstaina oli koko päivä käytäntöä Kokkolassa! Tätä päivää olin taas odottanut edellisestä Kokkolan reissusta asti.

Aloitimme jälleen raunioradalta. Itse koin suhteellisen epämiellyttävän piiloelämyksen hämähäkkien keskellä. Eikä se olisi ollut vielä niin paha, jos olisin päässyt pois sieltä heti halutessani, mutta sieltä onkaloista puuttui sellainen oleellinen väline, tikapuut, joten extreme-laji sinänsä sekin, kun sieltä sitten apuvoimien kera kapusin ylös. Jälkikäteen sille voi vain nauraa. :)

No niin ja josko sitä hypähtäisi itse aiheeseen. Pinja oli jälleen kuuma pakkaus, kun ymmärsi minne saavuimme. Omasta mielestään sen pitäisi päästä etsimään kaikki ukkelit nyt heti ohjaajan käskyt sivuuttaen. Ohjaajan mielestä taas sen pitäisi sopivassa mielentilassa kuunnella käskyt ja totella moitteettomasti ja sen jälkeen etsiä ja ilmaista ukot moitteettomasti. Teimme kompromissin, jonka tuloksena koira oli kaukana rauhallisesta mielentilasta, mutta kuitenkin jotenkuten totteli käskyjä hieman lipsuen ja haki ukkelit niin ja näin, mutta ilmaisi vallan hienosti.

Ukot löydettyämme siirryimmekin heti tottistelemaan kentälle. Ensin otin estenoudot, jotka sujuivat ihan jees ja sitten päädyinkin ketteryysesteille. Muuten niiden suorittamisessa ei ole ongelmaa, mutta sakemannien huippulaadukkaasta takapäänkäytöstä johtuen vaakatikkaat ovat edelleen kompastuskivi. Kyllähän se toki ne suorittaa, mutta missä ajassa ja millä tyylillä on taas asia erikseen. Tästä huolimatta vastaamme kuitenkin haasteeseen nro 2: Ennen koulun loppumista raunion A-koe suoritettu. Saan itseni vielä liemeen näiden haasteiden kanssa...

Sitten otin vielä kolme eteenmenoa, jotka sujuivat vauhdikkaasti. Tämän jälkeen Pinja pääsi levolle ja ohjaaja syömään. : )

Seuraavaksi oli edessä joko varikolla sisähakuilu tai keskustassa kaupunkikäyttäytymisen opiskelu. Valintaani ei varmaan tarvitse kahta kertaa arvata, siispä varikolle hakuilemaan!!

Pääsimme pariin uuteen paikkaan etsimään ukkeleita. ”Teemana” oli pimeässä toimiminen. Olen vallan tyytyväinen siihen, että koira toimii pimeässä, koska itse en toimi.

1. Ukko oli pimeässä suihkuverhon takana. P paikansi, paikansi ja paikansi hajua ja lopulta löysi hajun lähteen ja ilmaisi ok:sti.

2. Ukko oli pimeän huoneen kaapissa, ovi raollaan. P meni hajujen mukaan ensin toiselle puolelle huonetta ja lopulta paikansi sen, mistä haju on peräisin. Tosin jostain syystä haju oli siirtynyt väärälle puolen kaappia ja epävarmuuden valtaamana kävin raottamassa viimeisen kaapin ovea, jonne P siirtyi saman tien ilmaisemaan. Ja onneksi tuossa ei lue kovin montaa kertaa sanaa kaappi.. Pahoittelen.

Seuraavat treenit tapahtui pimeässä, mutta aukeassa hallissa. Ukko oli muovisen väliseinän tms. takana. Tämä tuotti hieman ongelmia, sillä jostain syystä P oli juossut muutamaan kertaan ukon ohi pieneltä etäisyydeltä, eikä ollut noteerannut. Kerran se alkoi ilmaisemaan betonitasannetta, jonne ukon hajut mahdollisesti ajautuivat erityisen voimakkaasti. Viimein se sai vainun seinän toiselta puolelta, hyppäsi sitä vasten ja sen jälkeen löysi ukkelin oikealta puolelta. Sitä ennen se oli kuitenkin seurannut niin innoissaan jonkinsortin hajuvanaa, että juoksi tolppaa päin. Raukka. Onneksi Pinjakin osaa ottaa tälläiset asiat huumorilla, eikä tuollainen häiritse sen työskentelyä.

Viimeisestä paikasta etsittiin vielä kaksi ukkoa. Ensimmäinen oli suhteellisen vaikeassa paikassa ja se näkyi ilmaisussakin, joka oli erittäin huono. Toinen löytyi taas muutaman mutkan kautta ja muutaman ohjaajan hölmistyneen ilmeen jälkeen. Ilmaisu jees.

 

Sellainen hakutäyteinen päivä oli Pinjalla ja minulla oli jälleen todella hauskaa! :) Kiitos ryhmälle! (jokainen ryhmästä taisi olla Pinjalle myös maalimiehenä).