Jospa sitä laittaisi näppäimistön sauhuamaan taas pitkästä aikaa. Itseni tuntien voin jo tässä vaiheessa todeta, että päivityksestä on tulossa pitkähkö. Onnittelut jo tässä vaiheessa niille, ketkä edes yrittävät lukea ;). Tai pikemminkin osanotot. Blogikirjoitushistoriassani ensimmäistä kertaa voisin yrittää jäsennellä juttua hieman, jotta jokainen voisi poimia ehkä sellaisia asioita pitkin poikin tekstiä, joka ehkä eniten kiinnostaa. Etukäteisvaroituksena kuitenkin murisen, että luvassa voipi olla sellaisia aasinsiltoja aiheesta aiheeseen, että itse aasikaan ei enää tiedä, millä sillalla pitäisi olla missäkin välissä. No yritetään.

 

Treenailua ja Tompan epävirallinen agikisa

Viikkoon 29, kuten moneen sitä edeltäneeseenkin kuului perustreeniä niin agilityn kuin paimennuksenkin osalta. Keskiviikkona liittyi seuraamme Saija ja iltapäivällä lähdimme kaikki kolme (siis Saija, Martta ja minä sekä Ynni from Tre) koettamaan onneamme OSKK:n järjestämiin agiepiksiin tuohon yläkentälle. Jo totuttuun tapaan ilmosin Tompan sekä mölleihin että kisaaviin, mutta vielä kuitenkin miniluokkaan. Möllirata oli, kuten kuuluukin, helppo ja saimme Tootoon kanssa aikaan nollan, joka johti sitten voittoon. Kisaavien rata olikin sitten päinvastoin (etenkin alku) erittäin kinkkinen ja hankala.. Hylkyjä tuli roppakaupalla ja minikisaavien voiton (ja kakkossijan) vei sellaiset koirat, jotka siviilissä kisaa kolmosissa. Tom teki tuolla radalla hyvää työtä ja juuri kuten ohjasin. Onnistuin myös alkuhässäkässä astumaan sen jalalle :/ , mutta onneksi ei käynyt pahasti ja Tom jatkoi rataa normaalilla draivillansa. Luulin meille jo aikoja sitten tulleen hylyn, mutta jatkoin kuitenkin loppuun saakka. Lopputuloksemme olikin ”vain” 10 virhepistettä, joka sijoitti meidät kolmanneksi. Oho. Taso ei siis oikeastikaan ollut päätä huimaava ja rata oli liian vaikea epis-radaksi.

Torstaina lähdettiin Tanjan kanssa hallille ja matkaan tuli myös Gitte Martan ohjattavaksi. Itse keskityin vain leukojen louskuttamiseen radan vierustalla. ;) Gitellä ja Martalla meni tosi upeesti, niin myös Tanjalla ja Millillä, joten treenit olivat hyvin onnistuneet! :D

 

Paimennuskisat, Juva

Perjantaina (22.7) starttasimme Martan kanssa volkkarin nokan kohti Haminaa, mukanamme kolme mustuaisvalkuaista eli Gere, Flint ja Ebony. Haminaan suuntasimme ottamaan vielä kunnon kenraaliharjoitukset ennen lauantain starttia ja sen myös saimme. :) Katrilla siis treenasimme oikein viimeisen päälle! Tusen tack! Pääpiirteittäin treenit meni ok (+ helle söi päästä osan muistisopukoista, joten ihan ei nyt ole kirkkaimpana mielessä treenin yksityiskohdat).

Illalla jatkoimme matkaa vielä Haminasta Juvalle, seuraavan päivän kisapaikalle. Perillä oltiin jossain kohtaa yöllä ja muuta ei tullut paikanpäällä tehtyä kuin ummistettua silmät ja heittäydyttyä pötkölleen. Yö oli kärpäsrikas ja auton etupenkillä ei ollutkaan niin mukavaa nukkua kuin muistelin. Seuraavana aamuna hyvissä ajoin ennen seitsemää ylös, kun seitsemältä alkoi suuret kisat kolmosluokalla. Päivä oli suhteellisen pitkä, mutta erittäin mielenkiintoinen. Paljon hyviä suorituksia, paljon myös yllättäviä käänteitä, kuten kisoihin kuuluu, ettei mielestä murenisi ikinä se lause, että ”nämä eivät ole koneita”. Jossain vaiheessa kolmosta otin takaisin viime yönä menetettyä univajetta, jonka jälkeen jälleen ”vedossa ja iskussa”! ;)

Iltapäivällä alkoi sitten ykkösluokat, jossa itse myös hääräsin koirineni. Katri luonnollisesti ajoi radan Gerellä.

Flint teki ihan kelpoisen kaaren, noston ja kuljetuksen ohjaajalle, mutta poispäinajon jälkeen päästimme lampaat karkaamaan aivan alkeellisen idioottimaisesta ohjausvirheestä johtuen, joten ei muuta kun pää pensaaseen ja leuka rintaan. Byääh, millonkaan en opi.

Ebony oli jonkun verran treeneissä harrastanut puurokorvailua maahanmenon suhteen, joten päätin mennä puolivälin tietämille käskyttämään sen kaarelta maahan, jotta radalla olisi edes jonkinlainen onnistumisen mahdollisuus. Koska Flintin kanssa olin tehnyt virheen, ajattelin varmistaa, etten ainakaan Ebonyn kanssa toista samaa fibaa. Otin siis poispäinajonkin peruskuljetuksena, jolla varmistin koko ajan koiralla (ja itselläni) olevan homma hanskassa. Näin kävi ja kuljetuspisteitä saatiin jokunen kerättyä. Suuren osallistujamäärän vuoksi aikaa oli rajallisesti 7½ min, joten ylläri-ylläri meidän gamet loppui häkille. Hyvä näin, tuskin olisimme niitä koskaan edes häkkiin saatukaan. No kuvatodiste on, että kaksi lammasta oli häkissä. Jee. Tarvitsemme kumpikin lisäoppia ja varsinkin häkillä (se alkaa sananakin olemaan jo kummitus). Ykkösen koiria oli paljolti päälle 30, joten luokassa meni tovinen. Hyvin matalalla kynnyksellä oli lähdetty kisoja koettamaan näin niin kuin yleiskommenttina.

Gerellä ja Katrillakin loppui aika häkille, muuten kelpo suoritus, etenkin yhteiseen treenimäärään nähden ;).

Lauantain päätteeksi lähdettiin Martan kanssa vähän ”kylille”, käväistiin syömässä, hakemassa vähän mässyä ja pikkuisen etsinnän tuloksena löysimme myös viihtyisän uimarannan. Niin viihtyisän, että sinne oli aivan pakko laittaa leiri pystyyn! Retkitunnelma jo käsitteenäkin on mahti ja sitten vielä koettuna vielä mahdimpi. ;) That was veeery nice!

Sunnuntaina suunnattiin takaisin kisapaikalle, kunhan jaksettiin kerätä luumme ja romppeet leiriytymispaikasta.

Flintillä aloitin jälleen oman kisapäiväni. Se teki mukavan kaaren, noston ja kuljetuksen ohjaajalle. Tällä kertaa emme myöskään laskeneet lampaita karkaamaan kesken hauskanpidon ja poispäinajona suoritimme ensimmäisen osuuden, kuten kuuluu. Jokin ihmeen onni oli puolellamme myös häkityksessä ja oma onneni on myös Flintinkaltainen koiraeläin, joka tiukan paikan tullen lukee myös ajatukseni. ;) Saimme siis eläimet häkkiin ja vielä ajassa. Jeij!

Ebonyn annoin nyt työskennellä kaarella itsenäisesti, luottaen myös, että se tottelisi maahan -käskyt. Sain karvaasti pettyä. Kaaressa ei ollut kerta kaikkiaan mitään vikaa (20/20 pistettä), mutta maahanmenossa sitten senkin edestä. Karjuin laydownia, minkä kitarisat antoi myöden, tuloksetta. Neiti puurokorva vain touhusi itsekseen (onneksi lähti tuomaan lampaita edes oikeaan suuntaan). Ensimmäisen kerran se totteli maahan-käskyä muutaman metrin päässä musta, tosi mahtavaa! Olin siinä vaiheessa jo lievästi sanottuna tatti otsassa, mutta olin päättänyt myös sen kanssa ottaa poispäinajo-osuuden poispäinajona, niin siihen myös ryhdyin. Erittäin huonosti otti käskyjä vastaan ja lampaat alkoi valua kohti poistovarikkoa. Heti, kun huomasin sen, niin otin neidin pois, vaikkei peli sinällään olisi ollutkaan menetetty. Ei jaksanut edes yrittää tuollaisen aivokääpiön kanssa. ;) Parempi onni ensi kerralla. Treeneissä ainakin neiti tulee ymmärtämään ehdottoman maahanmenon tarkoituksen kirjain kirjaimelta, ellei muu auta. Mikään ei saa niin paljon hiiltymään kuin tuo.

Katri ajoi Geren kanssa kelpo radan myös, häkittivät myös!

Palkintojenjako oli ”tuskainen”. Kisalaput lähdetään jakamaan diskeistä kohti parempaa. Joka nimen kohdalla n. 15 alaspäin nytkähdin liikkeelle, että noni nyt se olen mä. Ai ei vielä, no nyt ainakin. Ai, ei vieläkään. Kun tuomari kutsui neljännen hakemaan lappuansa, olin ihan äimänä ja varma, että nyt on tullut laskuvirhe! ”Kolmanneksi Flint” –Mitäääh? Oikeesti? Jihuuu! En koskaan uskonut näkeväni tätä päivää. ”Toiseksi Gere” –Tuplajihuuu! Hitsiläinen. Ei ollut hukkareissu Juvan perukoille. Ja pienestä on ihminen iloinen…! Vielä Flintin pisteet:

Kaari: 18/20

Lähestyminen: 9/10

Kuljetus ohjaajan luo: 17/20

Kuljetus / poispäin ajo: 23/30 (viimeiseltä portilta jakoympyrään tultiin aika hienosti offlinessä.. Oops)

Häkki: 10/10

Yht. 77 pistettä, OLF 44.

Gerelle hävittiinn yhdellä OLF-pisteellä. :)

Onni on oma Flint.

 

 

 

 

 

Terveyskuvaukset ja kovan onnen Kiri

Aloitetaan jälkimmäisestä. Lähdettiin shelttien kera lenkille ja seuraavassa hetkessä kannankin elotonta sheltinraatoa sylissäni. Se oli aikuisten rotutovereiden toimesta teilattu ojaan. Sen suusta tuli verta eli olin täysin varma sen sisuskalujen murskaantumisesta. Kerrankin onnettomuudelle ”oikea päivä”, sillä eläinlääkärin otti juuri silloin kylällä vastaan, joten ensiapu saatiin nopeasti. Palpoinnin jälkeen siihen tuikattiin satsi mm. kipulääkettä ja kortisonia. Tuomiona päänsisäinen vamma, ei siis sisuskaluja rikki. Raukka oli purrut kieleensä, mistä johtui verenvuoto. Ennusteita selviämisestä ei voinut antaa. Siispä pikkulikka kotiin ja rauhaisaan paikkaan tutimaan ja itse sormet ristissä seuraamaan, mihin tilanne äityisi ja jääkö pikkuinen henkiin ensinkään. :( Karseaa. Pari päivää kului niin, ettei Kiri muuta kuin nostanut päänsä, kun huoneeseen mentiin, jonka jälkeen pääkin valahti takaisin maahan. Käsite vihannes olisi siis tässä tapauksessa käypä termi. :/ Ei vieläkään varmuutta tulevasta. Nostettaessa etujalat toimivat hatarasti, mutta ei kuitenkaan merkkiäkään siitä, että se kantaisi painoa vielä vähään aikaan. Varovasti laitoin elimistöön menemään nestettä ruiskun avulla ja kokeilin, josko neiti vähän lämpenisi geelimäiselle vitamiinipommille. Kiri nuoli geelit sormeltani hyvään tahtiin, joten ensimmäinen toivonkipinä näytti varovasti valoaan. Sääliksi kävi tämä neiti kaiken kaikkiaan, niin pieni ja viaton :(( Sääli on sairautta, mutta nyt ei voinut mitään. Muutaman päivän jälkeen tapahtuneesta neiti keräsi voimansa ja otti ensimmäiset askeleensa aivan itse. Erittäin haparoivasti ja hallitsemattomasti, mutta kuitenkin! Myös normaali ruoka teki hyvin kauppansa. Siitä hetki hetkeltä, kerta kerralta alkoi askel sujua jo hieman vakaammin ja pian myös neidin oma herttainen persoonansa pääsi esiin lelujen kanniskelun muodossa. Tämän viikon keskiviikkona tulee tapahtumasta kuluneeksi kolme viikkoa. Kiri on tolpillaan, kävelee, juoksee, ravaa. Äärimmäiset kiihdytykset ovat hieman alkeellisia, mutta kulkeminen on suoraa. Se leikkii täysin normaalisti ja on oma reipas itsensä. Sivulliset eivät välttämättä huomaa siinä mitään outoa, mutta tietoiset voivat havaita vielä jäänteitä tapahtuneesta. Vaihtoehtoisesti nämä jäänteet voivat olla myös omaa alintajuntaista höpönlöpöä, mutta siihen en kuitenkaan oikein usko. Kukaan ei tiedä nyt, eikä koskaan, mitä sen pään sisällä tapahtui ja tulee tämän jälkeen tapahtumaan, mutta tilanne oli järkyttävä ja se tiedottomuus siitä, mitä tuleman pitää. Omalle, rakkaalle pennulle.

 

Taannoin tilasin ajan vihdoin Tompalle ja Flintille luustokuviin. Sinne lähdettiin yhdessä Jatan kanssa. Flintin lonkat lähti B/C:nä, kyynärät 0 ja selkä terve. Tompan lonksuttimet lähti A:na, kyynärät 0 ja selkä terve. Sentään jotain hyvää kerrottavaa terveysasioissa.

 

 

PHKP:n Nuorten Koiraleiri

Olen jo omissa laskuissani sekaisin, että monesko vuosi se ollenkaan olikaan noissa tohinoissa mukana. Ohjaajana ehkä neljäs tai jotain? Anygays. Koska Suurleirille mukaan tuli sheltit, lähti tuonne matkaan vastavuoroisesti Pinja ja Flint. Pinja pääsi aloittamaan jälleen uuden arjen sitten pentujen hoidon jälkeen ja Flint vain muuten vain viettämään laatuaikaa kanssani ;). Pinja otti pieniä annoksia tottiksia jossain väleissä, jossa sitä oli mahdollista tehdä ja Flintti agsasi huimat pari kertaa. Juurikaan ei muuta treeniaiheista kerrottavaa.

Leiri oli aivan upeanmahtava ja odotan innolla myös ”palautumishetkeä”. Loistotiimi! Me like. :)

 

Viralliset agilitykisat, Janakkala och Lempäälä

Oman seuran kisojen jälkeisenä sunnuntaina suuntanamme oli Janakkala kera Jennan ja Martan. Starttasin kolmosissa Gitellä ja Tempolla ja ykkösissä Luckylla ja Flintillä. Huomasi, että Tempo on tahattoman kisatauon aikana kerännyt itseensä sellaiset panokset, että huhhuh. Ja niin räiskyi puomin alastulo ekassa startissa. Tokassa sitten puomin alastulo otettiin, mutta itse räiskytin keppien alotuksen pieleen ja loppuradasta ohjasin vielä hylyn. Byääh. Tempo-parkaa on paiskattu näin urpålla ohjaajalla. Giten kanssa 2 x hyl. Ekalla radalla valintana A tai putki, niin kuinka yllättävää, että G valitsi sitten A:n ja kävi hipasemassa. Tokalla radalla nollaa alla viimeisille hypyille ja sitten minä, kämmäri, urpoeinari, typerys, hukun radalla sadasosaksi ja ajautin Giten takaakierrolle, kun este olisi pitänyt suorittaa edestäpäin. Mikä moka, harmittaa!

Ykkösen koirille sitä perussettiä, rimaa tai muita virheitä. Flintin kanssa työvoittona oli, että toiselta radalta ei tullut yksikään rima alas, mutta kaikki muut mahdolliset virheet sitten otettiinkin. Toisen radan loppusuoratyöskentelyyn olin taas Luckyn kohdalla hyvin tyytyväinen. Jotain positiivista pitää siis aina löytää. ;D

Tämä viikonvaihde kisattiinkin sitten perinteisesti Lempäälässä. Lauantaina oli ykköset ja kakkoset, tänään kolmoset. Ykkösissä jälleen Flint ja Lucky. Ekan radan työvoittona Luckyn kanssa – kaikki rimat ylhäällä, mutta tuloksena hyl (väärä putken pää). Flintin kanssa rata ihan fiasko. Toisen radan todellinen työvoitto med Flint – kaikki rimat ylhäällä, eikä muitakaan suoritusvirheitä = nolla ja nopeimman ajan ansiosta vielä voitto! Mitä ihmettä? :D En olisi kuunaan osannut odottaa. Olen niin tyytyväinen Flinttiin, vaikka samalla tiedostan tämän olleenkin puhdas vahinko. Voi elämä! Oma rakas nuoripoikani, ehkä toivoa agilityn saralla on vielä. Tai sitten ei. ;D

Viimeinen rata kummankin kanssa hyllylle. Lucky kuumeni aivan yli takasuoralla, josta johtuen puomin alastulo sanoi *roisk* ja kiitos radan jatkuvuuden takaisinpäin, meni Miss L takaisin puomille, josta sain muistuttaa häntä alastulon odottamisen ehdottomuudesta. Flintin kanssa laitettiin kans ihan risaseks koko homma! Irtiottoja ;D.

Tänäpäivänä vuorossa kolmoset eli Gitte och Tempo. Gitte perustahdillansa, ohjaaja perusaivottomana. Pari hyllyä, yksi tulos ja sekin femma. Kuitenkin sillä pokattiin sija 3. Wuhuu. Tempolla oli lievästi ilmaistuna vauhti päällä, se oli ihan kuumakalle puuma. ;) Pari hyllyä ja kybä hyyyyvin nopealla ajalla. Ja voihan puomin alastulo… Tempo vaan on niin mun makuuni. Siitä en pääse yli enkä ympäri!

 

 

 

Jaa, riittäiskö tältä erää?? :-P