Jotkin asiat ovat huimasti muuttuneet viime kirjoituksesta. Kuten esimerkiksi ehkä se tärkein asia, että Åna ei keskitykään kesää agilitaamiseen, vaan alkuperäisten suunnitelmien mukaan pentujen hoitoon. Niin vain kävi, että saimme kontrolliultran näytöltä ihastella juuri oikeankokoisia pennun alkuja sydämineen ja näin Åna todettiin hyvin kantavaksi eikä se suinkaan ollut luomassa pienoisiaan. Olimme vain noin viikon aikaisessa ultrassa, sillä astutusten väli oli suht. pitkä ja näemmä hedelmöittyminen oli onnistunut viimeisestä astutuskerrasta. Kerrankin uutisia siis näinkin päin. Nyt vain nakkisormet ja varpaat ristiin, että synnytys ja muu aiheeseen kuuluva sujuisi kivasti.

 

Hyvänä kakkosena tulee paimennuksen aloittelu edistysaskeleineen. Flint ja Gere siis hoitelee sitä ns. täyspäiväisesti ja sheltit sitten ns. puolipäiväisesti eli käytännössä bortsut treenaa tosissaan ja sheltit hömpöttelevät ja testimielessä tsekkaillaan, kenellä taipumusta hommaan olisi enemmän ja ketkä sitten juoksevat laitumelle innoissaan vain kakka-automaatin toiminnan takia.

Asiaan liittyvä edistysaskel tapahtui siis näyttävämmin tänään, kun Jatan luona käytiin Flintin kanssa ohjatussa treenissä ja käydään jatkossakin viikoittain. Poika otti hyvin käskyt vastaan, sillä oli flankeissa jo idea ja kuljetus oli loistavaa. Viimeinen treeni tehtiin noin 50-päisellä laumalla ja voi kiesus sitä tunnetta, kun oma pieni koira saa ne liikkeelle tyylikkään rauhallisesti ja ajaa ne minulle. Ja kuitenkaan hetkeäkään ei tarvitse pelätä, että jäisi lauman jalkoihin, kun kuljetuksesta huolehtii vahvapäinen ja hieno koira, jolla kuitenkin ikää on vasta puoli vuotta. Väkisinkin nousi treenin jälkeen hymy persuksiin, kun tajusi kuinka hienosti se toimi! Palautus maan pinnalle tulee varmasti, sehän on selvää, mutta siihen asti olkoot viaton hymy pyyhkimättömänä naamalla. Sen sanon, että niin tulee jäämään tämän koiran kanssa agilityharrastus kakkoseksi!

 

Toista sitten tämän pienen Tompan kanssa. Sen kanssa agility on ehdoton ykköslaji ja paimennus tulee sitten huvin-vuoksi –harrastuksena kakkosena. Syy, miksi jälkimmäinenkin shetlantilaisen harrastuslistassa roikkuu, on se, että pikkumies jo näin 3-kuisena näyttää lampailla taipumuksia ja kiinnostusta eläimiä kohtaan. Agilityä ollaan nyt treenattu pari kertaa viikossa. Idea alkaa olemaan kontakteiden ja putken suorituksissa hyvin hanskassa, kepeillä pikkuhiljaa ja hyppykuvioita ei olla ihan hirveästi vielä tahkottukaan. Hiljaa hyvä tulee. :)

 

Tempo treenaa noin kerta viikkoon kohta puoliin aloitellaan kisa”uramme”. Saas nähdä, miten meidän käy. Ei hyvin, I guess..

 

Gitteä olen säästellyt ennen arvokisoja. Se treenaa harvakseltaan ja muutama hyvä hierontasetti pitäisi saada aikaan ennen koitoksia. Hitaalta se tuntuu omaan käteen, mutta katsellaan miten huonosti meidän sitten käy.

 

Pinjalla on ollut tahaton purutauko, joka ei toivottavasti jatku enää pitkään.

 

Cina on tottistellut satunnaisesti jotain pientä.

 

Jerry-eläkeläinen harrastaa nykyään enää näyttelyitä (kerran vuodessa) ja se kerta sattui olemaan 6.6. Jämsän ryhmänly. Tuomari jakoi suhteellisen avokätisesti ERIä ja loput sai EH:n. Näin avokätisyys toi siis Jerry-papallekin kirjainsaldon: ERI1, VSP-VET. Oli pitkästä aikaa taas kivaa nlykehän laidalla ja monia tuttujakin nähtiin!

 

Huomenna tulee ehkä juttua lisää tai sitten ei. Viimeistään varmaankin ensi viikolla, riippuen kuinka kiireisenä paksut nartut minua pitää ;).